Keväthangilla

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli sai olla herra Pablon seurana viime viikonlopun. Sää suosi ja aamulenkit olivat erinomaisia. 

Erinomaisen määritelmä tässä tapauksessa on se, että vastaan tulee korkeintaan yksi ihminen per kilometri. Että saa olla ihan rauhassa kahdestaan. Pitää vain olla liikkeellä aikaisin.

Lenkkien erinomaisuutta vähensi herra Pablon edelleen jatkuva into syödä kakkaa.

Lauantaina aamulla aurinko alkoi paistaa puiden latvoihin.

Ja nyt se paistaa jo herra Pablolle.

Tässä vaiheessa hoksattiin, että hanki kestää ihmisenkin ja mentiin pois polulta.

Mikä vapauden tunne! Voi mennä minne tahansa!

Paitsi että tultiin takaisin polulle. Herra Pablo löysi kepin. Hyvä homma.

Sunnuntai-aamuna aurinko pysyi piilossa ja henkilökuntaa masensi, mutta mukana oli sentään narupallo herra Pablon tunnelmaa kohottamassa.

Löydettiin jonkun tekemä lumikenkäilypolku.

Se kesti melko hyvin, vaikkei ollutkaan edellispäivän kaltainen hankiainen.

Reitti vei isolle soranottopaikalle. Matkalla nähtiin teeriä ja kaksi harmaapäätikkaa! (Herra Pablo ei nähnyt. Hän ei ole lintukoira.)

Pitkien lenkkien jälkeen kelpaa asettua väsyneenä sohvalle. Onpa mukavaa, että hän pitää samoista asioista kuin ulkoiluttajakin.

Joskus hienoista koirista kuulee sanottavan, että "on kuin ihmisen mieli." Herra Pabloonkin kuvaus sopii vuosi vuodelta paremmin. Paitsi ehkä kakansyönnin suhteen... Mutta syöväthän ihmisetkin suklaata.

Mikä erinomainen olento. Mikä ihana viikonloppu taas olikaan. Kiitos.