Hammaslääkärissä

Henkilökunnalla on ilo ilmoittaa, että Seppo Johannes Virolaisen eilinen hammaslääkärireissu meni oikein hyvin! Hän matkusti lääkäriin sopuisasti ja siellä häneltä nypittiin taas koko joukko hampaita. Operaatiosta toipuessaan hän tuntui taas näkevän omiaan, mutta mitäs pienistä.

Automatkustus ei ole Sepon lempipuuhaa...

Laatikosta oli välillä työnnetty antennit ulos.

Seppo vietti eläinlääkärissä kolme ja puoli tuntia. Henkilökunnan mennessä hakemaan häntä hoitajat kuuluivat keskustelevan siitä, että "Seppo kuolaa aina vähän." No niinhän hän totisesti kuolaa.

Menomatkalla kopassa ollut punainen viltti oli kuolattu märäksi heräämössä, joten Seppo sai tulomatkalle oranssin viltin ja papereita.

Mukavaa, että hänelle oli laitettu tuollainen iloinen jalkakääre!

Kotona hillittömästi kuolaava Seppo joutui kylpyhuoneeseen, sillä siellä on lämmintä, turvallista ja pestävä lattia. Henkilökunta hengasi hänen kanssaan kunnes hänet pystyi päästämään muuhun asuntoon.

Oon ihan kunnossa.

Ihan kunnossa oon.

Jos vielä vähän tässä lepään ja ootan että varpaat kuivuu.

Noin puolentoista tunnin kylppärielämän jälkeen Seppo pääsi ihmisten ja Kassisten ilmoille. Hän oli virkeän oloinen, ei laahannut eikä kompastellut eikä nyyssähtänyt nukkumaan matkalle, ja löysi nopeasti taas juomakuppinsa.

Muistan mitä tälle piti tehdä! Alla videot 20 s ja 25 s.

Tätikin tuli ihmettelemään pöllyssä olevan toverinsa puuhia.

Siinä hän istuu ylen tyytyväisenä itse tekemässään vesilammikossa. Mukavasti näkyy tuo valkoinen aluskarva märässä kanankoivessa.

Hetkinen, ei täällä ennen oo näin paljoo mattoja ollut. Mikä juttu?

Sepolla on taas tikkejä suussa ja hänen pitäisi syödä sileää, pehmeää puuroa 3 - 5 päivää. Lisäksi hänen suutaan pitäisi huuhdella kaksi kertaa päivässä, mikä ei viime kerralla onnistunut ollenkaan.

Sepolla oli illalliseksi velliä. Sauvasekoittimella soseutettu Bozita maistui hyvin, ainakin kun tetrassa ollut hyytelö oli aseteltu houkuttelevasti vellin päälle.

Illalla Seppo, jonka koordinaatiosta ja hyppelystä vastaavat aivonosat tuntuivat olevan täydessä toiminnassa, vielä kiipesi takan päälle ja katseli sieltä kiinnostuneena joitain ilmeisen kuvitteellisia ilmiöitä. Onneksi hän osasi tulla alaskin turvallisesti.

Nyt aamulla Seppo tuntuu olevan oma itsensä. Vesikupissa läträäminen loppui yöllä ja velli maistui aamupalaksikin. Lisää raporttia ylihuomenna!