Vähänniinkuin sponsori

Kassisen ja Sepon kodin lähistöllä on koiratarvikkeiden erikoisliike Sohvin Valinta. Henkilökunta käy kaupassa aina silloin tällöin: joskus ostoksilla ja joskus vain ihmettelemässä, kun siellä on kaikenlaista ihanaa ja kaunista koiratavaraa. Kaupassa on myös iso raakalihapakastevalikoima, josta Kassiselle ja Sepolle on joskus tuotu pientä vaihtelua purkkiruokavalioon.

Nyt vuoden sisään tuohon koiratarvikekauppaan on kuitenkin ilmestynyt myös kissajuttuja (ja kissa-asiakkaille on ollut ainakin yksi arvonta, johon henkilökunta osallistui joulukuussa onnekkain tuloksin). Kissatavaravalikoima on vielä pieni, mutta Kassisen ja Sepon tarpeisiin riittävä, kun hehän kaipaavat elämäänsä lähinnä herkkuja ja leluja.

Entä miten otsikko sitten liittyy tähän juttuun? No siten, että usein henkilökunta kävelee kaupasta ulos jonkin ilmaisen maistiaisen kanssa.

Henkilökunta kävi ostamassa lelun: tuollaisen vienosti kissanmintulla maustetun, litteän Skinneeez for cats -oravan. Mukaan saatiin myös maistiaisia, kahta erilaista kissanraksua.  

Kassinen piti lelusta ensin kovasti. Hänhän pitää kaikesta minttuisesta.

Lelu oli valitettavasti vähän yhden illan hitti, eikä se ensihurman jälkeen ole hirveästi kiinnostanut.

Orava odottaa lelukorissa uutta tulemista.

"Vähänniinkuin sponsori" -juttu menee näin. 

Allekirjoittanut astuu sisään kauppaan ja ihana kauppias tulee kysymään, miten voisi auttaa. Seuraavaksi sitten itketään kauppiaan käsivarsilla, että meillä asuu eräs Seppo, joka on kenties maailman nirsoin eläin ja jolle on niin vaikea keksiä mitään terveellisiä, pieniä herkkuja aktivointia varten. Kauppias kuuntelee ja tekee ehdotuksia, ja allekirjoittanut empii ja kertoo kaikki huolensa aiheesta Sepon nirsous. Lopulta kissoille ostetaan jotakin uutta herkkulajia, ja kauppias vielä antaa mukaan kokeiluun yhden tai kaksi tai jopa kolme muuta erilaista syötävää juttua.

Kauppias on hyvin empaattinen ja varmaan säälii allekirjoittanutta kovasti, kun joutuu tuollaisen Sepon kanssa asumaan. 

Kotona henkilökunta tarjoilee ostoksia ja maistiaisia suurin toivein. Maistiaisiksi on saatu koirien kuivaherkkuja, erilaisia lihalastuja ja -tikkuja, ja kissanruokanappuloita. Kassinen on syönyt melkein kaikkia, ainakin vähän, ja joistakin hän on selvästi pitänyt. 

Sepolle on kelvannut vain Miamor-merkkinen pakastekuivattu lohikuutio, ja sekin vasta kuukauden "syönkö vai enkö syö" -ämpyilyn jälkeen. Nyt se onneksi tuntuu olevan hänestä herkkua, ja se on juuri sopivaa aktivointipuuhiin. Jokin luotto-ostos sentään löytyi!

Edelliskerran maistiaiset olivat siis Acanan Grasslands ja Orijenin Cat & Kitten -raksuja.

Sepon mielestä ne olivat ällöttäviä eikä hän edes halunnut samaan kuvaan. Kassisen mielestä ne olivat suurta herkkua molemmat.

Lips lips.

Kassinen suosittelee!

Tänään henkilökunnan allekirjoittaneella puoliskolla on muuten luvassa uutta ja jännää ohjelmaa. Sohvin Valinnalla pidetään parin tunnin luento Nose Workista, eli sellaisesta uudehkosta harrastuksesta, jossa koira/muu otus opetetaan etsimään tiettyjä hajuja eri paikoista. Harrastus sopii myös kissoille, ja sitä on Kassisen ja Sepon kanssa vähän kotikutoisesti aloiteltukin. Ehkä luennolla saa uutta intoa etenemiseen.

Sepolla on omasta mielestään tarpeeksi harrastuksia. Tässä hän harrastaa kirjahyllyssä roikkumista ja kirjanselkämysten repimistä.