Seppo aikuistuu, ihmeellistä!

Nuoriherra Seppo täytti viime kuun loppupuoliskolla 10 kuukautta. Hän alkaa siis aikuistua hiljalleen, niin uskomattomalta kuin se välillä tuntuukin.

Selkeimmin muutos on näkynyt ruokailukäyttäytymisessä. Seppo ei enää huuda kuin hinaaja samalla kun ruokaa hänelle valmistellaan. Kyllä hän ollessaan todella nälkäinen joskus maukuu vähän, mutta se on todella pientä verrattuna pentuaikaiseen möykkään. Kiihkeä kiehnääminen, puskeminen ja tuijottaminen ovat toisaalta edelleen hyväksi havaittuja ruoankerjäämiskeinoja. 

Miksi ihminen syö ja Seppo ei? Seppo haluaa!

Seppo söi myös pentuna lautasensa aina tyhjäksi hirveällä kiireellä ja yritti sitten varastaa Kassisenkin annoksesta. Hän ei onneksi enää ahmi eli ruokailu on paljon rauhallisempaa (tosin Seppo on edelleen Kassista nopeampi syöjä, mutta valmiina hän lähtee vain pois keittiöstä eikä tungekaan toverin lautaselle). 

Seppo ei myöskään enää syö kaikkea tarjolla olevaa ruokaa. Monesti hänellä jää muutamia paloja syömättä, ja Kassinen käy ne sitten onnellisena imuroimassa. Hän pitää ilmeisesti penturuokaa sen verran hyvänä, että sitä voi syödä täyteenkin mahaan.

Valitettavasti Seppo on alkanut myös nirsoilla ruoka-asioissa viime aikoina. Jotkin ruokamerkit, kuten Kassisen joskus saama Smilla, ja esimerkiksi lohiöljy ovat aina olleet ällöttäviä, mutta nyt on tullut uusia inhotuksen aiheita. Carnyn penturuoka kelpaa edelleen mainiosti, mikä onkin hyvä juttu, sillä viime tilauksen jälkeen sitä on kaapit täynnä. Miten vaan käynee sitten kun se loppuu ja pitää siirtyä aikuisversioon? Kassisen aikuis-Carny nimittäin on äkkiä muuttunut Sepon mielestä hirveäksi, vaikka pikkupentuna se oli (varastettuna) maailman parasta. 

Lähes aikuinen Seppo syö. Ja sotkee.

Muita mahdollisia aikuisuuden merkkejä: Seppo ei viihdy enää sylissä samalla tavalla kuten pienenä pentuna. Henkilökuntaa tämä hieman harmittaa, sillä onhan se aina mukavaa kun pehmoinen kissa hurisee jalkojen päällä. Kassinen ei ole koskaan ollut sylikissa, joten hänestä ei ole tässä suhteessa apua. Joskus Seppo silti tulee syliin torkkumaan, ja silloin henkilökunta ei millään raaskisi nousta, sillä ei ole mitään takeita siitä, milloin hän on taas samalla tuulella.

Isot miehet ei oo sylissä! Paitsi ehkä vielä isompien miesten sylissä.

Ja sitten se Kassisen mielestä tärkein: Rallitteleeko tai painiiko Seppo Kassisen kanssa vähemmän kuin ennen? Eipä oikein tunnu siltä. 

Seppo aloittaa ottelun lyömällä Kassisen suureen päähän naurettavan pienellä tassullaan.

Seuraavaksi hän yrittää puraista vastustajan poskivilloista.

Kassinen saa kuitenkin takajalkansa mukaan...

...ja Seppo alkaa kyseenalaistaa voittomahdollisuuksiaan.