10 faktaa meistä

Ellin ja Piin henkilökunta haastoi tämän blogin henkilökunnan kertomaan "10 faktaa meistä" (siis Kassisesta ja Seposta, luonnollisesti). Alussa iski pakokauhu, että miten näistä kissoista saa kerrottua tällaisia pikkujuttuja jopa 10 kappaletta, mutta löytyihän sitä jutunjuurta kun vähän aikaa mietti.

Alkuyhteiskuvassa pääosanesittäjät edustavat hännillään.

Fakta 1

Seppo itkee aikamoisella repertuaarilla, kun hänellä on tylsää. Hänestä lähtee kaikenlaisia vienoja, suruisia ii, iiii-hii ja hyiiii -ääniä, leikkiin pyytävää kurr ja kurrurrur -kurinaa sekä hieman syvempiä ja vaativampia kurr-nauu, nauuu ja nouu -naukumisia. Parhaimmillaan hänestä lähtee jopa huilumaisia kirkkaita ääniä, jollaisia yleensä kuulee lähinnä linturetkellä.

Itkua on vaikea saada videolle, mutta yrityksiä jatketaan.

Fakta 2

Kassinen ilmoittaa nälkänsä henkilökunnalle yleensä puskemalla, hyppimällä tietokoneen tai sanomalehden päälle tai tuijottamalla vaativasti. 

Mutta elleivät nämä keinot tepsi, hän ottaa kovat aseet käyttöön: hän alkaa nuoleskella asioita. Yleensä lattiaa, uunin ovea tai yöpöydän lamppua. Tai lieden päällystä. Tai mitä milloinkin.

Kivennuoliaisten kaukainen, karvainen serkku. Niin uljas mutta niin typerä.

Fakta 3

Seppo ei nostettuna viihdy sylissä kuin korkeintaan yhdessä tietyssä asennossa. Hän kierähtää ja nostaa tassut ihmisen olkapäälle, matkustaen selkä menosuuntaan.

Sylikiipijä.

Kiireellä pois.

Fakta 4

Seppo on kehittänyt kevään aikana melko typerän tavan odottaa ruokatarjoilun valmistumista. Mikäli hän on hyvin nälkäinen ja ruoka on mieluista, hän jää kyllä kiehnäämään ja pyörimään henkilökunnan jalkoihin ja hyökkää heti ruoan kimppuun. 

Mutta mikäli nälkä ei ole hirmuinen tai ruoka vain semi-kiinnostavaa, Seppo haahuilee eteisen matolle ja jää sieltä tuijottamaan henkilökunnan touhuiluja, ruoan annostelua ja/tai Kassisen ruokailua. Joko tarkkaavaisesti istuallaan tai mattoa vasten selällään nuohoutuen. Turha on henkilökunnan silloin huhuilla syömään. Seppo tulee kun tulee. Yleensä vasta sitten, kun Kassinen on syönyt oman annoksensa.

Fakta 5

Kassinen siivoaa hiekkalaatikolla käynnin jälkeen jälkensä hyvin rauhallisesti. Joskus harvoin saattaa muutama hiekanjyvä levitä lattialle.

Seppokin on siisti, yleensä. Joskus kakkoshädän jälkeen hiekka tosin lentää komeassa kaaressa, kun Seppo todella paneutuu siivoamiseen. Onpa pari kertaa jopa itse jätöksiä lentänyt laatikon ulkopuolelle...

Sepolla on valitettavasti kuitenkin myös tapana mennä hiekkalaatikkoon muuten vain leikkimään, mikäli hänellä on todella tylsää. Silloin hiekkaa lentää ihan älyttömiä määriä ja laatikon välittömässä läheisyydessä on joskus valtava aavikko.

Fakta 6

Ihmisten ruoka saa tässä taloudessa yleensä olla rauhassa, sillä se harvoin on kissoille sopivaa. Ainoastaan margariini ja ruokaöljy ovat Sepon erityiskiinnostuksen kohteina. Kassinen ei kohteliaisuuttaan niitä edes tavoittele, vaikka niistä pitääkin. 

Kahvia voisin ehkä myös ottaa.

Fakta 7

Kuitenkin: Juhannuksen aikaan ihmisten pöydässä oli poikkeuksellisesti palvikinkkuleikkeleitä. Kinkkuvoileipä jäi hetkeksi vartioimatta pöydälle, ja muuttui mystisesti taas tavalliseksi voileiväksi, kun kinkku oli siirtynyt Kassisen matkassa eteismatolle syötäväksi.

Syyllinen!

Fakta 8

Mikäli vain toinen henkilökunnasta on illalla nukkumaanmenoaikaan kotona, yrittää Kassinen yleensä tulla viereen torkkumaan. Yritykseksi se yleensä jää, vaikka hän kuinka aloittaa vieressä onnellisen leipomisen. Seppo nimittäin tulee paikalle, ja mielentilasta riippuen joko härkkii ilkeästi Kassista tai tulee muuten vaan nuuskimaan, että mitä mielenkiintoista täällä onkaan meneillään.

Kassinen häiriintyy moisesta tunkeilusta ja häipyy paikalta joko heti tai vähän ajan kuluttua.

Olohuoneen lattialla hän saa sentään nukkua täysin omassa rauhassaan.

Kassis-rukka ajautuneena astianpesukoneen alle.

Fakta 9

Henkilökunnan varpaita, nilkkoja ja pohkeita voi hieman näykkiä, jos ei huomioida tarpeeksi paljon tai usein.

Näin ainakin Sepon mielestä.

Fakta 10

Kassisella on tapana tehdä äkkinäisiä superhyppyjä. Joskus vain omaksi ilokseen, toisinaan taas Sepon hyökätessä. Joskus kesken juoksentelun, joskus paikaltaan ponnistaen. Hyppyjen korkeudet vaihtelevat puolesta kokonaiseen metriin.

Aina ne ovat henkilökunnasta yhtä hauskan näköisiä, varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka rauhallinen ja jopa flegmaattinen Kassinen yleensä on.

Loppuyhteiskuvassa Kassinen kärsii nauttii sylittelystä ja Seppo edustaa edelleen hännällään.

Haastamme Amen ja Tuikkeen ja Kaskelan katit, jos aiemmin olette tältä haasteelta onnistuneet välttymään.