Kassinen, suuri hiljainen

Kassinen ei ole koskaan ollut äänekäs kissaeläin. Karvanaaman eläessä hän oli hyvinkin hiljainen, ja vaikka yksin ollessaan hän jonkin verran laajensi äänirepertuaariaan, äännähdykset olivat edelleen satunnaisia ja harvinaisia. Kassisen hiljaisuus korostui entisestään henkilökunnan korvissa, kun möykkäävä Seppo saapui.

Ruokaa ja leikkiseuraa Kassinen hakee enimmäkseen puskemalla, jaloissa kiehnäämällä sekä strategisessa paikassa istumalla ja samalla intensiivisesti tuijottamalla, siinä missä Sepolle eriasteiset huutelut ovat ensimmäinen ja ainoa ratkaisu kaikkeen. Naukuminen tulee Kassiselle kyseeseen vain, kun hän haluaa jotain todella, todella paljon, eikä pönttö henkilökunta tunnu muuten tajuavan.

Kun Kassinen haluaa rapsutuksia, silityksiä tai yleensä huomiota, hän parkkeeraa henkilökunnan viereen ja alkaa puskea. Rapsutuksia saadessaan hän sitten kehrää hiljaa. Tämä äänenkäyttö selvästi voimistui, kun Kassinen sai olla Naaman poismenon jälkeen itsekseen.

Kun Kassinen on innostunut tai iloinen saattaa hän silloin tällöin pitää lyhytkestoista kurinaa. Tätäkin kyllä aika harvoin. Sähinää tai murinaa Kassisesta on irronnut vain muutama kerta, lähinnä koirille.

Kassisesta on kuvattu tämän blogin elinaikana monia videoita, mutta yhdessäkään hänen ei kuulla ääntelevän. Tämä ei ole mikään ihme, kun ottaa huomioon, kuinka harvinaista herkkua se on ja kuinka hiljaisella äänellä hän silloinkin tuo itseään julki. Mutta henkilökunta ei luovuttanut ja lopulta uurastus palkittiin. Seuraavassa videossa kuullaan Kassisen käkätystä pululle.

Tässä taas kuullaan Sepon kiroilua hänen ollessaan alakynnessä painiottelussa.