Palkka

Kassinen ja Seppo tekevät temppuja herkkupalkalla. Kukapa mitään nyt ilmaiseksi tekisi. Palkkana käytetään useimmiten tavallisia kissanraksuja, jotka ovat hyvä ja helppo palkka, siistiä ja nopeaa syötävää.

Kassinen rakastaa raksuja, joita hän lienee saanut mielin määrin ensimmäisellä omistajallaan. Nyt raksujen tullessa vain temppupalkkana tai aktivointileluista hän söisi niitä vaikka kuinka. Niin herkullista! 

Kassinen osaa vaatia palkkaa.

Sepollakin palkkana ovat aina olleet pääasiassa raksut. Hän ei pentuna innostunut niistä yhtä paljon kuin Kassinen, mutta kyllä niiden edestä aina muutaman tempun teki. Nyt hän on oppinut pitämään raksuja oikein hyvänä palkkana. Tietyin varauksin.

Seppo on nimittäin nirso kelpaavien merkkien suhteen. Nyt ruokakaapissa on avattuina näytepussit Nature's protection -merkin pentu- ja senioriraksuista ja Primacatin kanaraksuista sekä 400 g pussit Applawsin kanaraksuja, Pure Naturalin kanaraksuja ja Bozitan penturaksuja. Kassinen syö niitä kaikkia suurella innolla, Seppo ottaa raksun suuhunsa ja sylkee pois. Hän on kelpuuttanut palkakseen parhaiten Brit Caren paria erilaista laatua ja Thrivekin on tainnut olla ihan ookoo, ainakin joskus. 

Temppuhetki on yleisömenestys, kun palkkana on sellaisia hyviä raksuja.

Kun palkkana on tällaisia pahoja raksuja, vain Kassinen ilmestyy paikalle.

Pakastekuivattu kana ja kananmaksa ovat Seposta hyviä, mutta henkilökunnasta vähän hankalia. Palat ovat yleensä aika isoja, ja niiden pieniminen musertaa ne olemattomiin. Ärsyttävää. 

Monista muista kissanherkuista Seppo ei oikein pidä. Hänen palkkansa suhteen on siis yritetty käyttää vähän luovuutta, vaihtelevin tuloksin.

Margariini on Sepon suurin rakkaus ja hän yrittää aina varastaa sitä ruokapöydästä. Henkilökunta kokeili siis myös sitä, että lusikkaan otettiin vähän margariinia ja Sepolle tarjottiin palkaksi nuolaisuja. Tämä superherkku ei kuitenkaan toiminut palkkana ollenkaan. Ensinnäkin margariini oli niin hyvää, ettei Seppo keskittynyt temppuihin vaan yritti vain lähennellä lusikkaa, ja toisekseen jokaisen lipaisun jälkeen hän nuoli huuliaan ja lipoi kielellään ikuisuuden.

Aa, tämä on varmaankin minulle.

Lihasta Seppo pitää myös, tietenkin. Yhtenä palkkavaihtoehtona hänelle saksittiin raakoja broilerin sydämiä pieniksi palasiksi, jotka voi vain nopeasti nuolaista sormelta ja niellä purematta. Tämän palkan kanssa oli vähän sama ongelma kuin margariinin: liian hyvää. Seppo vain tuijotti maanisesti lihalautasta ensimmäiset viisi minuuttia eikä ollenkaan huomioinut, mitä henkilökunta koetti pyytää häntä tekemään. 

Kuudennella minuutilla hän havahtui lihanhimotranssistaan ja onnistui tekemään muutaman tempun.

Särkyneitä sydämiä.

Omnomnom.

Raaka sydän kokeiltiin vaihtaa kypsään lihaan, jota henkilökunnan on vähän mukavampi käsitellä. Pakastimesta löytyi yksinäinen broilerin reisikoipi, jonka kumppanit kissat olivat syöneet ajat sitten. Se heitettiin kattilaan, keitettiin ja tarjoiltiin Sepolle. Hänestä se oli oikein hyvää, muttei ehkä aivan yhtä hyvää kuin raakaversio, joten temppuilukin onnistui. 

Siellä se porisee.

Henkilökunta on keskittynyt nimenomaan ruokapalkkaan, vaikka leikkikin toimii palkkana oikean lelun kanssa. Seuraavalla videolla Seppo saa huitoa lokinsulkaa joka on hänestä aivan superkiva. Sulkapalkassa tosin on muutamia haittapuoliakin.

Sulka on niin kiva lelu, että Seppo käy aikamoisilla kierroksilla sen kanssa (ylläoleva video on kolmas harjoittelukerta lyhyen ajan sisään, siksi meininki on noinkin flegmaattista). Keskittyminen on vaikeaa ja ajattelu ei oikein onnistu, kun sulkahan saattaa ilmestyä milloin vain. Keskittyminen on nollassa, jos sulasta on pilkottaa pienikin osa, mikä näkyy videon viimeisessä tempussa. Temppuilun lopuksi Seppo saa sulan itselleen (tai varastaa sen) ja sen saaminen takaisin on työn ja tuskan takana.

Sulka on muuten myös aika lyhyt ja henkilökunnan kädet ottavat osumaa. Auts. 

Löytyisikö lukijoilta lisää palkkavinkkejä?