maanantai 4. kesäkuuta 2018

Maailmanparantaja

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli sai taas pitää lomaa Kassisesta ja Seposta hoitaa herra Pabloa pari päivää.

Plussat

- edelleenkin paljon ulkoilua
- edelleenkin yöuniseuraa
- edelleenkin päiväuniseuraa
- ei syönyt yhtään kakkaa!

Miinukset

- päiväunilla herra Pablo yritti tulla sänkyyn nukkumaan, tyynyn viereen silleen söpösti niin kuin Seppo joskus tekee, mahdollisimman lähelle. Herra Pablo on vain paljon suurempi eikä oikein mahtunut pieneen tilaan tyynyn vieressä ja allekirjoittanut havahtui siihen, että kolmekymmentäkiloisen koiran takapuoli laskeutui pään päälle.


Herra Pablo on monella tavalla erinomainen eläin ja hoitojakson aikana hän näytti vain parhaita puoliaan. Hänellä on esimerkiksi komea purukalusto.

Ja älykkyyttä hönkivä perusilme.

Koirissa on se hyvä puoli, että niitä voi viedä ulos kauniisiin paikkoihin ja pyytää poseeraamaan.

Se on oivaa vaihtelua kissakuvaukseen, jossa 75 % kuvista joko A) kissa ei ole lainkaan yhteistyökykyinen ja pesee lähinnä varpaitaan tai B) kissa on fotogeeninen mutta kuvan taustalla on tiskausta odottava astiapino/liian monta kertaa käytetyt sukat/henkilökuntaa ilman housuja, ja kuvaa ei sen takia kehtaa esitellä kaikelle kansalle blogissa.

Tässä ollaan taas menossa kauniiseen paikkaan...

...ja matkalla poseeraus aamuauringossa.

Matka jatkuu...

...ja poseeraus. 

Kaiken pönötyksen vastapainoksi herra Pablo pääsi uiskentelemaan.

Jokivartta kävellessä voi saman lenkin aikana päästä veteen vaikka viidesti, tai kymmenesti!

Myös kaverin kanssa voi pulikoida. Tässä on espanjanvesikoira Alva, joka kävi pikkuisena pentuna myös Kassista ja Seppoa katsomassa. Hänestä on tullut todella kaunis aikuinen!

Vesileikkien lisäksi herra Pablon sai nauttia keppien kantamisesta ja järsimisestä. Allekirjoittanut antoi hänen joskus päättää kävelyreitin (koska se on kuulemma tärkeää hänen hyvinvoinnilleen) ja tällä lenkillä hän suunnisti suoraan tälle ruohokentälle, etsi suurimman kepin ja halusi ensin leikkiä sillä ja sitten asettui järsimään sitä. Hän tulee niin onnelliseksi niin vähästä.

Eräällä lenkillä bongattiin roska.

Herra Pablo kantoi sen kotiin, jossa se heitettiin oikeaoppisesti roskiin. Maailma on taas vähän parempi paikka.

Myös yksittäisen ihmisen maailma on hetken parempi, tuhisevampi ja litistyneempi, kun tällainen tyyppi nukahtaa syliin.

6 kommenttia:

  1. Vautsi miten ihanat maisemat teillä on ollut lenkeillä! :) Hienoa ettei nyt kakka maistunut! :D

    Tuo on aivan totta ettei kaikkia kuvia voi millään laittaa blogiin, vaikka miten hauska tilanne tai suloinen ilme olisi. Yleensä silloin juuri näkyy taustalla jotain sotkua ym. Meillä menee kuvat yleensä pilalle kun mies kulkee kalsarit jalassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakka meinasi maistua... Mutta onneksi ihminen oli kehittynyt edelliskerrasta ja tajusi seurata tarkasti, kun herra Pablo alkoi haistella ja etsiä tietyllä tavalla, ja sitten kiljaista kiellon ajoissa. :D

      Kuvien taustaa on niin vaikea kontrolloida. Ja sitten aika usein käy niin, että taustaa järjestellessä tilanne menee ohi! Jos kissa vaikka makaa söpösti sängyssä ja kuvan taustalla on ei-toivotut yöpaita ja aamutossut, ja kun niitä siirtää pois niin kissakin jo nousee ylös ja muuttaa muualle. :'D

      Poista
  2. Pablo on niiiiin tämän tädin lemppari, varsinkin ilman kakkapäivällistä (Pablon, ei tädin) ❤ Siinäpä nyt tuli mielikuva...öyks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pablo kiittää! Hänessä on paljon mistä pitää. :)
      Kakkapäivälliset koirilla voi vielä jotenkin ymmärtää, ihmisille ne eivät sovi. :'D

      Poista
  3. Koira on kyllä hauska kontrasti kissojen kanssa elämiseen. :)

    VastaaPoista