lauantai 19. marraskuuta 2016

Valjastelun vaikeudesta

Kassinen ei ole vieläkään päässyt ulos, eikä hän näillä näkyminen ihan pian sinne pääsekään. Projekti on kohdannut sekä odotettavissa olevia että käsittämättömiä ongelmia.

Valjastelukuvia ei yllättäen ole, joten kuvitamme tekstin Kassisen kadehdittavan ihastuttavalla pärstävärkillä.

Ensinnäkin valjaat. Vaikka Vänttiset ovat paremmat kuin aiemmin kokeillut valjasmallit, eivät ne Kassisesta kuitenkaan ole hyvät. Alussa hän suostui niillä kävelemään muutaman metrinkin ja oli parvekkeella ihan tyytyväisenä, mutta nykyään hän romahtaa melkein heti valjaat niskaan saatuaan. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Onneksi hänestä saa joitain oikeastikin kauniita kuvia.

Toiseksi ulos pääseminen. Samassa rappukäytävässä asuu ainakin yksi koira, joten henkilökunnan mielestä Kassisen pitäisi ehdottomasti mennä ulos kantokopassa. Koppamatkustusharjoittelu kohtasi kuitenkin suuria vaikeuksia nimenomaan rappuunsiirtymisvaiheessa ja henkilökunta kokeili muitakin ulospääsytapoja.

1. Kassisen käyttäminen rapussa turvallisesti sylissä. Juonipaljastus: rimpuilu alkaa heti nenän ollessa oven ulkopuolella.

2. Kassisen päästäminen ovesta ulos valjaissa omat tassut allaan. Toinen juonipaljastus: hän ei yhdeksässä tapauksessa kymmenestä uskalla mennä rappuun. 


Kauneus on tietysti katsojan silmässä.

Tai sitten kauneus on Kassisen silmissä?

Kolmanneksi Seppo. Kun Kassinen olisi menossa rappuun tutkimusretkelle omasta halustaan (ulkoiluyritys 10/10), hän on kovin hidas. Oven pitäisi hänen mielestään olla auki monta minuuttia, että hän saisi rauhassa miettiä, uskaltaako mennä vai eikö, ja vielä hitaammin toteuttaa siirtymän käytävään. Tämä ei ole mahdollista enää, kun täällä asuu eräs nopea Seppo, joka vilahtaa ulos sekunneissa. Sepon voi tietysti sulkea kylpyhuoneeseen hetkeksi, mutta silloin Kassinen kuuntelee sieltä kantautuvia epätoivoisia rapisteluja ja päättää, että tilanteessa on jotain epäilyttävää, jolloin ulos ei tietenkään voi mennä.

Hän on niin huolissaan kaikesta.

Neljänneksi valjaat. Taas. Kassinen pääsee niistä nimittäin irti. Hän asettuu etupää kohti hihnasta pitelijää, nousee takajaloilleen, pistää etujalat suoriksi eteensä ja vetää pään taakse. Plops vain ja hän on taas vapaa. Onneksi tämä taidonnäyte havaittiin olohuoneessa eikä ulkona.

Minä olen niin taitava. Ja kaunis. En näytä koskaan typerältä.

Palaamme ulkoiluasiaan varmaan sitten, kun Kassinen täyttää viisitoista ja on niin kuuro, ettei säikähtele maailman ääniä, ja niin raihnainen, ettei noin vain kiemurtele ulos valjaista. Mikäpä kiire tässä on.

P.S. Kassinenhan on tosiaan ollut ensimmäisellä omistajallaan vapaasti ulkoileva. Ei ikinä uskoisi.

19 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat! Kyllä Kassinen onkin vaan söpö!! - Emäntä

    Oot sä kyllä taitava, jos Vänttisistä pääset irti! Tällä ilmalla ei kyllä ulkoilussa ole paljon hohtoa. - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kassisen kanssa taidetaan tähdätä ulkoulkoilun sijaan sisäulkoiluun. Jos tuolla ullakkokerroksessa vielä joskus käytäisiin, siellä ei naapureitakaan tule vastaan. :D

      Poista
  2. Kassinen on kissa, ja siksi täydellinen <3

    Mellekin rappukäytävä tuottaa pieniä vaikeuksia, mutta uskon meidän selviävän niistä. Kunhan kisut ensin tajuavat, että rappuun meneminen tarkoittaa ulospääsyä.

    Meillä vänttisetkin on pitänyt Mörköllä vetää aika tiukalle rinnan kohdalta, sillä muuten pikku houdini pujottautuu niistäkin irti. Kassiselle pisteet vuoden kahlekuninkaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluisin kuulla lisää teidän rappukäytäväkäytöksestä, jos joskus on pulaa postausaiheista. :)

      Aijaa, teilläkin on vänttisprobleema. :D Kassisella kokeiltiin kiristämistä myös tuon irrottautumisen jälkeen, mutta siitä seurasi sellainen kuolemadraama, että piti löysentää ne takaisin. Jos me harrastettais vain ullakkoulkoilua, niin ei niin haittaisi, jos Kassinen irrottautuukin, kun sen aina rapusta saisi pyydystettyä...

      Poista
  3. Voin niin samaistua tuohon ulosmenoon. Eemeli pujahtaa parvekkeelle sekunnin sadasosassa, Anselmi lähestyy ovea rauhallisesti, nuuskii hieman, kurkkii vähän oven raosta, nuuskii vähän lisää jne. Ja siinä ajassa Eemeli ehtii tulla jo takaisin. Että meillä menisi aika samanlaisella kuviolla tuo juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eemelillä ja Sepolla on selvästi samanlainen elämänfilosofia "nopeat syövät hitaat." :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Onneksi ei olekaan. :) Lähinnä virike/aktivointimielessä haluttais Kassisen käyvän ulkona, kun se kuitenkin on ollut suurimman osan elämästään ulkokissa (vaikka siis on tosi tosi tosi hyvin sopeutunut sisälle). Avoimen ikkunan ääressä ja parvekkeella siitä on selvästi mielenkiintoista fiilistellä ja tuoksutella, niin ehkä oikeasti ulkona kävely olisi vielä kivempaa. Tässä ympärillä olisi myös kivat ulkoilutuspaikat, puistoa, pikkupikkumetsikköä ja jokirantaa. Tai sitten voisi vaan istua taloyhtiön pihanurmikolla. :D

      Ehkä joskus vielä asutaan vaikka rivitalossa, siellä olisi ulkoilutus varmasti helpompi toteuttaa. :)

      Poista
    2. Minäkin mietin, että jos Kassisen ulkoilun unohtaisi ja keskittyisi totuttamaan Sepon valjaisiin pienestä lähtien. Kuten sanoit, ulkoilu on tosi hyvää virikettä. Sepolle se varmasti tekis hyvää kun on nuori ja täynnä energiaa. Kassinen sais olla rauhassa sillä aikaa kun Seppo on ulkona ja sisälläkin Seppo vois olla rauhallisempi, koska ulkoilu on niin väsyttävää puuhaa. Ja Vänttiset on parhaat.

      Poista
    3. Sepolle on kokeiltukin kaksia valjaita, herra ei ollut kauhean innoissaan niistä, ellei ajatuksia häirinnyt lelulla tai muulla. Mutta varmaankin se oppii kunhan aika kuluu. Odotellaan vielä, että Seppo kasvaisi johonkin järkevään valjaskokoon, ettei tarvitse ostaa miljoonaa erilaista. :)

      Ja Kassisen kanssa jatketaan ainakin rappukäytäväpuuhailuja. On sillä kuitenkin halua mennä sinne ja vähän tutkia, kun kuu ja tähdet ovat oikein. :)

      Poista
  5. Hienoja lähikuvia! Kauneus on Kassisen silmissä ;) Äkkiäpä kissat unohtavat ulkoilun ilot, kun viettävät suojattua sisäkissan elämää :D Tuo valjaista rimpuilu on kyllä rasittava tyyli, myös meidän kissat harrastavat sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, ehkäpä Kassinen nauttiikin suojatusta elämästä, kun aiemmin lienee välillä jäänyt sateen uhriksi ulkona. :D

      Poista
  6. Meinaatteko Sepon opettaa ulkoilemaan? Se oppisi varmaan nopeasti, kun on pentu. Ainakin isosiskon Minttu-kissa oli erittäin innokas ulkoilija (ja matkustaja), kun pienestä pitäen opetettiin. :)

    Rivitalossa olisi tosiaan paljon paremmat mahdollisuudet ulkoiluun. Oon tosi monella nähnyt semmoisia kissojen omia aitauksia terassilla/nurmikolla. Varmasti kissalle tosi mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Seppo on kokeillut kaksia valjaita vaihtelevalla menestyksellä. :D Kävin sen kanssa rappukäytävässäkin ja hyvin meni. Matkustuksen opetteluun pitäis pyytää autollisen apua... :)

      Tuollainen ulkohäkki olisi kyllä ihana! Siellä saisivat istua niin paljon kuin lystäävät eikä tarvitsisi miettiä, karkaavatko valjaista. :D

      Poista
  7. Ei ole Kassinen ulkokissa. Mut ehkä Seppo voi sit ulkoilla Kassisenkin edestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Kassinen. :/ Tai en tiedä, ehkä Kassinen ei ole rappukäytäväkissa! Jos tosiaan joskus muutetaan maan tasalle asumaan niin sitten nähdään. :D

      Seppo ainakin uskoo olevansa ulkokissa, siihen malliin on yrittämässä aina rappukäytävää tutkimaan. :D

      Poista
  8. Tsau! Dali täällä. Kyllä sä totut niihin valjaisiin ja rappukäytävästä ulos vaatii harjoittelua kunnes se yhtäkkiä alkaa sujua kuin tyhjää vaan. Mä osaan mennä hissiinkin ja sieltä pois sujuvasti. Mulla on vänttiset ja friiduamatööri vie mut ulos, satoi tai paistoi. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni lunta ja tykkäsin. Ei ole tullut mieleenkään, että vänttisistä voisi pujottautua pois, vaikka olen niissä ryntäillyt hirveällä vauhdilla talutushihna katkeamispisteessä koiria pakoon ja puihin. Käy Kassinen kurkkaamassa mun blogiani, niin näet reippaita ulkoilukuvia ja epätodellista elämää, kuten kissan turkin imurointi. Jospa ne kuvat vaikka inspiroisivat ulkoiluun. T. Dali, 8 kk
    https://dalicatsdiary.blogspot.fi Facebookissa kannattaa peukuttaa @dalithesurrealcat, niin saa tiedon, milloin blogi päivittyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Hitaasti etenen totuttelussa, niinkuin kaikessa mitä yleensäkin teen. Hissistä en ole kuullutkaan, lienee jonkinlainen tappokone. Sinne en ainakaan suostuisi menemään, luulen. - Kassinen

      Ooh uusi blogi! Me aletaan vahtia Dalin tekemisiä. - henkilökunta

      Poista