Matkustusmielessä koppa oli Kassiselle alun perin oikea kauhujen talo. Sinne joutuminen esimerkiksi eläinlääkärireissua varten aiheutti järjettömän paniikin, johon kuului riehumista, surkeaa miukumista, kynsien repimistä verille ja lopulta koppaan kakkimista (autossa). Ilmeisesti hän ei ole juuri matkustellut ensimmäisen omistajansa kanssa. Henkilökunnan mielestä kopassa oleminen voisi mennä paremminkin ja sitä on harjoiteltu nyt yli kaksi kuukautta.
 |
| Vai tuonne pitäis mennä? Epäilyttävää. |
Treenit aloitettiin herkullisen raksun heittämisellä koppaan. Aluksi Kassinen oli hyvin epäileväinen ja nappasi vain aivan oviaukolla olevan raksun, että sai itse pysyteltyä ulkopuolella. Sitten hän alkoi pikaisesti käväisemään kopassa hakemassa takaosaan laitetun raksun ja peruutti heti ulos sitä syömään. Hän jatkoi raksun syömisellä kopassa ja välittömällä poistumisella nielaisun jälkeen, mikä muuttui pian kopassa kököttämiseksi uuden raksun toivossa. Tässä vaiheessa ovea alettiin rämpyttämään kiinni-auki ja kiinnioloaikaa vähitellen pidennettiin Kassisen pysyessä rauhallisena.
 |
| Hienosti uskallan! |
 |
| Niin urhea vanki. |
Nyt tilanne on se, että kantokopan voi nostaa ilmaan ja viedä huoneesta toiseen Kassisen ollessa tyytyväinen matkustaja, niin kauan kuin raksuja pudotetaan koppaan jatkuvalla syötöllä. Rappukäytävässä oman kodin oven edessäkin voi ehkä viettää hetkisen, jos käytävä on hiljainen ja rauhallinen ja tarjoilu jatkuu. Kassista on myös kahdesti viety portaita alas kakkoskerrokseen: ensimmäinen kerta meni hyvin mutta toisella kuului kaikenlaisia pelottavia ääniä ja hän panikoi. Kolmas yritys kuivui kokoon kun hän pelkäsi jo omalla tasanteellakin, kenties muistaessaan aiemmat äänet. Hän on niin herkkä!
 |
| Koppa siirtyi jotenkin maagisesti eteiseen muttei pelota vieläkään. Ainakaan jos ulko-ovi ei aukea. |
Neljänteen rappukäytäväkokeiluun pidetään nyt pidempää taukoa, jos Kassinen vaikka onnistuisi unohtamaan aiemmat kokemukset. Milloinkahan tätä harjoittelisi, että kanssaihmiset eivät varmasti mökyä? Öisin?
Hienosti teillä sujuu kantokoppaharjoitukset! Tsemppiä jatkoonkin :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTuollainen harjoittelu on kyllä tosi hyvää valmistautumista, sitä varten kuin oikeasti pitää lähteä liikkeelle! Omasta kokemuksesta kissa ei unohda pitkänkään ajan jälkeen vaan vaatii vain harjoittelua että ikävät unohtuu. - emäntä
VastaaPoistaOivoi, me vähän luotimme Kassisen kultakalan muistiin. Olet kyllä varmaan oikeassa ja harjoittelua on jatkettava pikemmin kuin alun perin ajattelimme. Ehkä hänet on pakattava koppaan heti huomenna aamuviideltä ja toivottava, että naapurit ovat silloin unten mailla ja lehdenjakaja olisi jo käynyt.
PoistaHei, Kaimion oppeja siteeraten: Kassista voisi yrittää siedättää niihin meluihin pikkuhiljaa. Paljon vaan raksuja taskuun ja hissukseen edeten ?
VastaaPoistaTuokin on varmasti hyvä neuvo, kiitos! Pitää kokeilla soveltaa jotenkin. Äänen kuullessaan Kassinen yleensä sävähtää ja jättää syömisen sikseen, mutta jatkaa kyllä jos hiljaisuus taas laskeutuu. Jos ääni puolestaan jatkuu, pelko kasvaa ja syömättömyydestä tulee kopassa pyörimistä ja alustan kaapimista. :( Meidän rappukäytävä on vielä akustiikaltaan jotain huonon konserttisalin luokkaa, kaikki äänet kaikuvat ja kuuluvat!
PoistaHmm, pitäisi ehkä alkaa elämään ovi auki, pelottavat äänet kuuluisivat turvalliseen sisätilaan! Henkilökohtaiset sovellutukset kunniaan. :D