Uhkaus

Voi kun minusta vanhasta tädiltä olisi niin mukava yksin olla tässä pahvilaatikolla.

Niin että otahan tuo Seppo mukaan ja mee pois. Vai häädänkö sen itse ja sitten se itkee?

Koppaunet

 

Viimeinkin on löytynyt turvallinen tapa nukkua kantokopassa!

Ovea ei huomaamatta kiinni laiteta.

Maistuvuus

Tämä itsensä litimäräksi pessyt pieneläin arvostelee nyt tyyriit lisäravinteensa.

Seppo ei suosittele: Palmidol PEA tuo vähän pahan sivumaun ja Cartivet sekä haisee että maistuu inhottavalta. Henkilökunta ei osaa sanoa lisäravinteiden hyödyllisyydestä vielä mitään, niin että tässä vaiheessa niitä on vain syötävä.

Turilas

Tämä kiltin ja pehmeän näköinen eläintarhaeläin on ihan kauhea peto. 

Eräänä päivänä hänet löydettiin kiusaamasta tällaista pientä sievää ruskoturilasta.

Turilas sirisi, kun Kassisen täti käänteli sitä ympäri, mutta onneksi henkilökunta ehti pelastamaan sen ennen välipalaksi päätymistä.

Sisustusta

Kaadettu kiipeilypuu pystytettiin makuuhuoneen nurkkaan, jossa sen viereen sai apuhuonekalun alastuloa helpottamaan.

Puu uudessa paikassa oli karvaisen herrasväen mielestä tietenkin uusi ja jännittävä puu.

Onpa hieno kolo Seppo! Meinaatko alkaa siellä asumaan?

Tunnistus

Seppo Johannes on tutustunut uuteen tätinsä. Ihan näin läheisissä väleissä he eivät vielä ole, mutta viime yönä heitä ei enää pidetty erillään ja hyvin meni.

Alla söpö tätinpesuvideo ajalta ennen lääkärireissua (n. 25 s).

Eläinlääkärikertomus

Kassinen kävi tiistaina hammaskivenpoistossa, hammasröntgenissä ja verikoekontrollissa. Hammaskiveä oli kohtalaisesti ja se oli hyvä poistaa, sillä ikenet olivat olleet osin röpelöisen näköiset ja vuotaneet verta. Hammasröntgenissä ei ollut toimenpiteitä vaativia löydöksiä: mahdollista alkavaa syöpymää muutamassa hampaassa ja vuoden päästä olisi hyvä käydä kontrollissa.

Kassisen täti on kaapattu.

Hyi taas täällä.

Kassisen verikoetulokset olivat taas ihan normaalit. Kuinka mukavaa, hyvä täti!

Aika samanlaista kuin edelliskerrallakin. SDMA näköjään puuttuu mutta eiköhän ilman sitäkin pärjätä.

Toimenpiteen jälkeen täti oli kovin surkea. Hän oli jo lääkärissä kuolannut potilaskoppinsa litimäräksi ja jatkoi sitä koko illan. Onneksi häntä oli nesteytetty kunnolla!

Paha elämä on.

Kassisella oli huono ja hankala olo monta tuntia. Hankalaa oli myös henkilökunnalla, kun täti saattoi lähteä ihan varoittamatta juoksemaan ja yrittää hyppiä ties minne. Lopulta häntä oli turvallisinta säilytellä terassilla. Onneksi oli lämmintä!

Myöhään illalla olo parani ja jonkun hyvän lääkkeen vaikutus jatkui: täti vietti monta tuntia huristen ja puskien ja haluten hirveästi seuraa ja silityksiä vielä yöllä ja aamullakin. Ruokana tarjoiltiin velliä ja se maistui oikein hyvin

Kassinen toipui reissustaan nopeasti. Sepolla oli ja on vaikeampaa.

Kassisen tultua kotiin Seppo näki hänet kopassa, mutta tädin lähtiessä liikkeelle Seppo suljettiin makuuhuoneeseen. Seppo kävi haistelemassa Kassisen kamoja tämän ollessa terassilla mutta hän pääsi kunnolla näkemään tätinsä vasta, kun tämä käyttäytyi jo normaalisti. Valitettavasti Seppo ei silti tuntenut Kassista ollenkaan.

ONKO TÄMÄ MINUN TÄTI?

Ei ollut, oli joku vieras täti.

Vahdin sitä.

Tuijotteleva Seppo vietti keskiviikkopäivän makuuhuoneessa. Hän oli siellä monta tuntia ihan yksin ja ikävissään! Kaikessa surkeudessa hänellä oli ollut vatsavaivoja ja löysää kakkaa oli sekä hiekkalaatikossa että Sepon kintuissa, ja kakkainen Seppo oli tietenkin nukkunut sängyssä.

Kenelläpä ei olisi vähän ripulifiilis, jos tulisi teljetyksi vankilaan ja oven toisella puolella olisi joku tuntematon täti.

Kissat viettivät keskiviikkoillan ja viime yön edelleen erillään ja aamulla Seppo tuijotteli tätiään vähän vähemmän. Ehkä tämä yhteiselo taas tästä lähtee.

Kassisen tädin päiväretki

Kassinen menee tänään eläinlääkäriin. Hänelle on varattu hammaskivenpoisto, hammasröntgen ja varmaan verikokeitakin on luvassa.

Toivottakaa hänelle onnea koettelemukseen!

Mielivaltaisia rajoituksia

Kassinen ja Seppo ovat tämän viikonlopun alennetulla palvelutasolla vain puolikkaan henkilökunnan huomassa.

Herra Pablo ja neiti Liinu nimittäin kutsuivat.

Helmikuussa, kun he olivat Kassisen ja Sepon kotona lomalla, oli kolmekymmentä astetta pakkasta ja nyt on sitten kolmekymmentä lämmintä. Kumpikaan ei ole hyvä.

Omasta mielestään he voisivat ottaa aurinkoa kuin mitkäkin liskot, mutta valitettavasti heidät pakotettiin pahimmasta paahteesta läähättämästä sisälle viileään.

Epäreilua, kun aina on elämässä perusteettomia rajoitteita.

Ontumavideoita

Tässä postauksessa on neljä kahdeksan sekunnin videota Sepon ontumisesta. Sitä ei näy rauhallisessa kävelyssä vaan yleensä tuollaisessa kiireisessä kipityksessä, jossa alku menee hyvin mutta jossain vaiheessa joku(?) menee pieleen.

Kolme ensimmäistä videota on kuvattu peräkkäin, tarpeeksi nopean liikkeen saamiseksi heitettiin raksuja ja ne ovat tässä kuvaamisjärjestyksessä.

Ensimmäisessä Seppo ei onnu muuten, mutta ihan lopussa oikea takajalka löksähtää outoon asentoon.

Toisessa on selkeää ontumista, oikea takajalka on jotenkin kaarella. Se ei siis koskaan ole ilmassa niin, että sille ei varattaisi ollenkaan painoa.

Kolmannessa Seppo loikkii. Tässä vaiheessa raksuja on heitelty jo useampi, eli onko tämä rasitusta? Onko tuommoinen loikka helpompi kuin kipitys? Seppo loikkii myös leikkiessään, mutta myös laukkaa ja hyppii pöytätasoille esimerkiksi kärpäsen perässä rajustikin ja ilman näkyviä oireita.

Neljäs video on normaalitilanteessa kuvattu: Seppo lähtee makuuhuoneesta keittiöön innokkaana odottamaan ruokatarjoilua. Kipittää aluksi tavallisen näköisesti, sitten tassu pettää parin askelen verran ja sitten korjaa asennon.

Ontuminen korjautuu kahden tai muutaman askelen aikana, joskus Seppo pysähtyy hetkeksi ja sitten liikkuu taas ok. Ontuminen saattaa pahentua rasituksessa tai sitten ei. Ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä hänen nähtiin pariin otteeseen ontuvan hiekkalaatikolta tullessa, nyt sitä ei ole nähty. 

Lääkkeistä menee edelleen gabapentiini 1 tabletti aamuin illoin ja sen kanssa Seppo on kivuttoman oloinen, iloinen ja jutteleva, aktiivinen ja joka asiaan osallistuva.

Vaivaiselle hankittiin hienoja nivelvalmisteitakin, kun ei niistä kerran haittaakaan ole. Olivat niin tyyriitä, että henkilökunta syö nämä itse, jos Sepolle ei kelpaa.

Niin kun minun kiipeilypuu on edelleen kaadettuna niin hypin sitten täällä.

Syö ja tule syödyksi

Syöjäpuolen uutinen: Kassisen täti löytyi taas kerran nuolemasta mustikkapiirakkaa.

Syötäväksi tulemisen uutinen: Seposta löytyi eräänä päivänä punkki! Se käveli hänen naamassaan eikä ollut onneksi vielä kiinnittynyt.

Sen on täytynyt tulla lasiterassilta, sillä henkilökunta ei tuona aamuna ollut käynyt missään ulkona. Punkki oli varmaan pihalla kiikaroinut terassilla paistattelevaa mehukasta lihapullaa ja kiivennyt sen perään.

Ontujan kuulumiset

Sepon ontuminen jatkuu edelleen.

Hänen viikon Metacam-kuurinsa loppui perjantaina ja nyt hän syö vielä gabapentiiniä. Siitä oli ohje käyttää kaikki mukaan annetut tabletit, ensin puolikkaina ja sitten annosta saisi nostaa kokonaisiin.

Lauantaina päivän hän söi kaksi puolikasta päivässä, mutta vaikutti horjuvammalta, joten eilen hän sai kokonaisen tabletin aamulla ja illalla.

Hän oli ehkä vähän väsyneen oloinen, mutta normalisoitunee. Yöllä oli jonkinlainen ottelu Kassisen tädin kanssa, niin että hän ei varmaan ole liian kipeä.

Minulla hyvät lääkkeet on ja herkkuruokaa saan vieläkin.

Nyt otan aurinkoa ylähuuleen.

Leluinventaari

Henkilökunta siivosi kissojen lelulaatikot ja heitti pois paljon huonoja leluja.

Samassa yhteydessä levällään olleet aktivointilelut siirrettiin omaan säilytyslaatikkoonsa, että ne eivät lojuisi ympäri lattiaa 24/7. Sitä ennen harvahammas sai kuitenkin vielä pelata (video 25 s).

Herkullisia syötäviä

Sisällön puutteen vuoksi blogi julkaisee henkilökunnan taiteellisia näkemyksiä karvaisen herrasväen viimeaikaisista syömisistä. Pahoittelut!

Kassisen täti söi eräänä iltana yöperhosen (kunhan henkilökunta oli ensin tarkistanut sen).

Sepon päivittäiset herkkuruoat (joissa ei taatusti ole mitään lisäaineita).

Bonus: luikeroiva Seppo eläinlääkärin puristeltavana.

Sepon kuulumisia

Seppo on syönyt lääkkeitään kiltisti. Hän saa aamulla ja illalla puolikkaan gabapentiinin ja iltapäivällä Metacamia, ja kaikki menevät alas höystettynä teelusikallisella herkkuruokaa. Toivottavasti PrimaCatin kanafilee vedessä ei ala tympiä häntä ihan heti.

Sepon olotila näyttää paremmalta. Hän on iloinen ja juoksentelee ja leikkii enemmän, rennommin ja vähemmän varoivaisesti. Hän on vähemmän jäykkä, joskin aamuisin pitkien yöunien jälkeen hän on kyllä kankeampi kuin päivällä. 

Oikean takajalan ontumista on etenkin aamuisin mutta myös päivällä. Seppo ottaa muutaman askeleen niin, että jalka antaa periksi, sitten hän jotenkin korjaa asentonsa ja jatkaa normaalisti. Hän ontuu jalkaa nyt ehkä näkyvämmin tai enemmän kuin aiemmin: piilottiko se aiempi jäykkä kävely ontumista, kun hän liikkui koko ajan varovaisesti?

Kuvituskuvana Seppo syömässä kymmenvuotissynttärikakkuaan. Oli niin hyvää, että nenä meni vähän ruttuun.

Hieno kakku kyllä oli.

Alla video (n. 35 s), jossa Seppo leikkii itsekseen pillillä. Välillä hän harrastaa räjähtäviä liikkeitä, mutta eivät ne tunnu haittaavan otuksen oloa. 

Videolla näkyy, että eteisen korkea kiipeilypuu on edelleen kaadettuna lattialla, sillä Seppo hyppää sieltä aika korkealta alas ja henkilökunnan mielestä se ei voi olla terveellistä. Eläinlääkäri tosin sanoi, että lihaskunnon ylläpitoon puiden käyttö olisi hyvästä. Mitähän tässä oikein tekisi? Pitäisikö puu laittaa jonnekin, missä alas tultaisiin välitason kautta eikä mäjähdettäisi lattiaan että pläts vain?

Minä ottaisin nyt minun herkkuruokaa. Ja mielellään vähän enemmän kuin teelusikallisen.