Pedille tarvetta

Kassinen odottaa yhä saavansa krassia.

Hän on nyt muutaman päivän ajan hengannut kissojen keittiöhuonekalulla paljon enemmän kuin yleensä ja Seppo tietenkin hengaa hänen vierellään.

Seppo pitää ylätason unipussista kovasti ja Kassinen joutuu tyytymään paljaaseen pöytäpintaan. Keskitason nukkumiskori ei kelpaa juuri nyt kenellekään...

Pitäisi olla koko ylätason kokoinen pehmeä nukkumapaikka, että molemmat mahtuisivat siihen. Niinkuin Ellin ja Piin blogissa, jossa oli neljän kissan yhteinen peti!

Kassinen ei kylläkään varmasti nukkuisi pedissä Sepon kanssa, ellei olisi juuri jotain krassia kannustimena.

Tässä on viimeinen rauhallinen kuva tästä sarjasta: Seppo havahtui ja kääntyi selälleen, alkoi kiemurrella kuin mato ja härkkiä Kassista. 

Lopputulos ei ollut yllätys kenellekään.

Krassinen

Henkilökunta sai vihanneskrassia ja koettaa kasvattaa sitä kissojen ulottumattomissa.

Seppo ei krassin päälle oikein ymmärrä mutta Kassinen himoitsee sitä.

Hän on jo ottanut kovat aseet käyttöön: kiehnäämisen ja tuijottamisen lisäksi hän on maukunut vaativasti.

Siellä se roikkuu, Kassisen krassi.

Voisiko amppeliin hypätä?

Amppeli koostuu vain muutamasta villalangasta ja yhdellä loikalla saisi varmaan kaiken lattialle, sopivalle syöntikorkeudelle.

Niin lähellä mutta niin kaukana.

Kassinen ei saanut krassiaan kovasta yrittämisestä huolimatta, mikä ärsytti häntä suuresti. Hän purki ärtymystään pahaa-aavistamattomaan Seppoon, joka hengasi vieressä (video n. 25 s). Voi Seppoa, onneksi hän on kovaa tekoa eikä ota äksyilyistä itseensä.

Pakkasessa

Seppoa yritetään käyttää nykyään ainakin kerran viikossa valjastelemassa. Useimmiten matkakohteena on rappukäytävä, mutta joskus myös parveke. 

Kassinenkin on kiinnostunut, kuten aina.

Hän olisi mielellään menossa perään, kuten aina. 

Mutta hän joutuu jäämään sisälle katselijaksi. Kuten aina. 

Ulkona Seppo vaikuttaa katuvan valintojaan ja kärvistelee lumettomassa kohdassa.

Lumi on pahasta. Ja pakkanen on pahasta. Varmaan miinus kasi tai jotain. Seppohan jäätyy kalikaksi!

Henkilökunta pelastaa.

Sylissä takaisin sisään.

Kassismusiikkia

Klassisen kaunis, iloa pirskahteleva ja onnea aiheuttava.

Jos Kassinen olisi musiikkia, olisi hän Kevät Vivaldin teoksesta Neljä vuodenaikaa. Kuunnelkaa ja rakastukaa. 

Mato matala

Uninen Seppo tarkkailee henkilökuntaa ryystämässä aamukahviaan.

Lähestyminenkään ei saa häntä nostamaan päätään.

Niin hauska asento!

Niin söpö!

Pakko litistää silittää.

Hankintoja

Kassisen kuivuuteen hankittiin eilen ensiavuksi lohiöljyä. Taas kerran. Sitä on tässä taloudessa ollut ennenkin ja maistuvuus on ollut vähän niin ja näin: Kassinen syö, kun kerran on pakko, mutta Seposta se on aika ällöä. Jossain vaiheessa puolitäysi öljypullo on aina liikkunut eteenpäin jollekin innokkaammalle syöjälle. 

Tällä kertaa kokeilussa on Avital-merkkinen lohiöljy. Ensitarjoilussa Kassinen nautti öljyä yhden sormenpään verran ja Seppokin suostui lipaisemaan, eli ihan hyvin meni! 

Pulloon sai ostettua myös pumpun tarjoilua helpottamaan ja sotkua vähentämään. Sepon mielestä se on purulelu.

Lisäksi Mustista ja Mirristä lähti mukaan yksi uusi hammasharja. Kassisen hampaiden harjaus on jo pidemmän aikaa ollut luisuneena säännöllisestä toiminnasta hyvin harvoin tapahtuvaksi puuhaksi, ja hänelle on kertynyt hammaskiveä takimmaisiin poskihampaisiin. Hän taitaakin sitten tässä maaliskuun aikana päästä nauttimaan elämänsä ensimmäisestä hammaskivenpoistosta, vähän niinkuin aikaisena 8-vuotislahjana. 

Kassinen on pureskellut vanhan harjansa aivan törhölleen, joten uusi otetaan käyttöön hammaskivenpoistoreissun jälkeen. 

Eilen lähimmässä lemmikkiliikkeessä oli 5-v. synttärit ja hyviä tarjouksia Mush-raakaruokapötköistä. Kotiin asti tuli pari kappaletta kalkkunan luutonta jauhelihaa (oudon rasvaista, oliko tässä tosiaan nahkakin mukana?) ja yhdet pötköt luineen jauhettua kanaa ja sian sisäelinseosta. Tammikuun lopulla samasta paikasta ostettiin kokeiluun possun palalihaa ja jauhettua lohta. Pieni vaihtelu purkkiruokavalioon piristää elämää! 

Seppo ihmettelemässä tammikuun ostoksia.

Kassinen putsaamassa pötköjen pilkkomiseen käytettyä leikkuulautaa. 

Vielä kun keksisi jonkin aktivoivan tavan syöttää noita jauhettuja lihoja. Lihapaloja on helppo tarjoilla vaikka millä lailla mutta tuo mössö on hankalaa. Vinkkejä otetaan vastaan! 

Lemmikkiliikkeessä oli myös tarjolla yllätyslahja joka viidennelle asiakkaalle, ja voi iloa ja onnea, kun henkilökunta sattui sellaisen saamaan. Liike on kuitenkin keskittynyt koiratavaroihin ja lahjana oli alekuponki (jee), kuivattu possunkorva ja kolme puruluuta (ööö). No, korva ja pari luuta lähtivät eteenpäin koiraystäville, mutta Seppo tekee hitaasti selvää kolmannesta, purutikusta kanakierteellä (video n. 20 s.).

Näitähän Seppo söi pienenä pentunakin hampaidenvaihdon ollessa kuumimmillaan.

Silloin tikutkin olivat vain pienempiä.

Sähkö-Kassinen

Kassinen on yleensä kaunis.

Karvavarpaineen kaikkineen.

Juuri nyt Kassinen valitettavasti näyttää vähän kapiselta: hän on sähköinen kuin mikäkin, hänestä lähtee kamalasti karvaa ja hän myös hieman hilseilee. (Viime vuonna tähän aikaan hän oli aika samannäköinen ja kärsi lisäksi aknesta. Onneksi sitä ei nyt ole kuulunut, kop kop.)

Ilmeisesti kapisuus on lähinnä kuivan huoneilman syytä ja tilanne korjaantunee itsestään kevään tullen. Voisikohan häntä kuitenkin auttaa jotenkin tässä välillä? Muutoin kuin pesemällä shampoilla ja hoitoaineilla, sellaiseen ei ihan helposti ryhdytä. 

Seppokin on sähköinen ja hänestä lähtee normaalia enemmän karvaa, mutta muutos ulkomuodossa ei ole yhtä selvä kuin Kassisella.

Jotain hyötyä sentään tuollaisesta yleisnaurettavasta habituksesta.