Viilennystä (ja ruokaa)

Edelliseen postaukseen liittyen henkilökunta meni ja keksi niin hyvän aktivointikeinon, että häikäistyi itsekin. Pesuvadissa uiva robottikala on sekä Kassisen että Sepon mielestä kiinnostava katseltava, jota on jännä  tassulla täppäillä, mutta se ei kelpaa syötäväksi. Voisiko vedestä kuitenkin kalastella jotain oikeaa suuhunpantavaa?

Tuumasta toimeen: kala uimaan ja sen kaveriksi pallo ja pari kelluvaa muovista purkinkantta lautasiksi. Lautasille vähän raksuja.

Seppo keksi jutun juonen heti.

Hän osaa taitavasti lipaista raksut suuhunsa upottamatta lautastaan.

Siksi hän ehtiikin ahmaista melkein kaikki Kassisen vielä miettiessä strategiaansa.

Kassinenkin yrittää, mutta Sepon tekniikka on hänelle jostain syystä hyvin vaikea. Kaipa hänen naamansa on hiukkasen lyhyempi ja leveämpi.

Kassinen keksii omat keinonsa!

Tassut mukaan työhön... 

... ja koko lautanen ylös.

(Tällä tyylillä ruoka-alusta saattaa valitettavasti usein joko upota tai kipata ympäri, joten se ei ole yhtä luotettava kuin Sepon lipominen)

Nyt uhkapeli kuitenkin onnistui ja Kassista onnisti!

Vadin sijaan voi myös kokeilla erilaista vesiastiaa. Seuraavaksi täällä yritettiin piirakkavuo'alla, jos Kassinen vaikka pääsisi siinä paremmin osingoille eikä Seppo imuroisi 90 % herkuista.

Spoileri: ei toiminut täysin, Sepon kitaan meni ehkä noin 80 %.

Tällainen järjestely.

Sepon tekniikka toimii.

Kassinen näkyy painavan alustaa aika voimakkaasti raksua hamutessaan; ilmankos kannet joskus hörppäävät vettä.

Hän kokeilee toista tekniikkaa...

...ja onnistuu...

...kalastamaan pallon! Täh? (Seppo puuhailee taustalla jotain ihan omiaan näköjään)

Sepon mielestä tämä tuntuu olevan aika mukavaa, Kassinen hankkisi mieluummin herkkunsa muilla tavoilla. Ehkä seuraava askel Kassisen kiusaamisen tiellä olisi vaihtaa purkinkannet muihin astioihin ja kokeilla, millä yhdistelmällä ruoan määrä menisi suunnilleen puoliksi. Ja sitten kun menee, niin voisi harkita jopa arkisapuskan tarjoamista näin. Tosin sen sitten pitäisi olla jotain tosi hyvää, että herrasväki toteaisi sen vaivan arvoiseksi.

Viilennystä (ja lämmittelyä)

Kassisen ja Sepon residenssissä on kuuma, kuten kaikkialla muuallakin. Tuuletusikkunoiden edustat ovat suosittuja vilvoittelupaikkoja, jos tuuli vain vähänkään käy sisään. Mutta kun ei tuule, on keksittävä jotain muuta.

Lukijamme IlonaK muistutti onginnan iloista, joten robottikala kaivettiin esiin. Ehkä vedellä läiskyttely viilentää edes hippusen?

Kastuneiden tassujen kuivaksi nuolemisessa saa ainakin vähän nestettä.

Muiden valittaessa kuumuudesta vastarannan kiiski Seppo hakeutuu lämpöön. Tuskaisen henkilökunnan sängyn viereen pudottama peitto on oivallinen pesä!

Peiton sisällä oleva möykky on vain vaarassa joutua tallotuksi ihmisen noustessa vuoteesta.

Punkkivitsaus

Joensuun alueella on paljon punkkeja. Sisäkissojen luulisi niiltä välttyvän mutta ei, kun henkilökunta kantaa niitä sisään minkä ehtii. 

Viikko sitten lattialta löytyi harhailemasta pikkuruinen punkki, joka ei ollut vielä ehtinyt kiinnittyä ja syödä. Otus tuli liiskatuksi hyvin nopeasti. Turha luulo, että pääsisi ruokailemaan Kassisella ja Sepolla! Henkilökunta valvoo.

Pieni punkki.

Eilen aamulla lattialta löytyi valtava, kiiltelevä, lihava punkki. Henkilökunnan valvonta petti pahan kerran. Pieni tutkiminen paljasti puremakohdan Kassisesta; kuinkas muutenkaan, sillä Seposta niin iso pallukka varmaan paistaisi kilometrin päähän. Kassistakin on tietenkin edellispäivän aikana silitelty ja rapsuteltu yltympäriinsä mutta eipä se sattunut kohdalle. 

Iso punkki.

Pitänee alkaa syynätä vaatteita läpi entistä tarkemmin, kun palaa kotiin punkkirikkaista lenkkimaastoista. Tai ehkä pitäisi ulkoilla vain asfalttiteillä ja keskustassa, kaukana kaikenlaisesta luonnosta? Tai Sepon tapaan rajoittaa reissut rappukäytävään?

No joo, näin jälkeenpäin ajatellen tällaiset heinikot ovat ehkä punkkien kerjäämistä.

Kissablogin pakollinen kissakuva: loisittu Kassis-rukka ääliökavereineen.

Ahneuden huippu

Olipa kerran Seppo, joka piti kuivatuista broilerinsydämistä. Hän piti niistä niin paljon, että halusi niellä ne kokonaisena. Tästä johtuvan tukehtumisvaaran vuoksi hänen henkilökuntansa usein syötti sydämiä kädestä niin, että hänen täytyi pureskella irti pieniä nokareita kerrallaan.

No, perjantaiaamuna Seppo sitten puri sydämen lisäksi myös allekirjoittanutta peukalosta. Vahingossa vain. Yksi pieni reikä, kulmahammas upposi, ei edes kokonaan.

Minäkö tämän tein?

Haava putsattiin (Sepon jatkuvalla avustuksella) juoksevalla vedellä, saippualla ja Betadinella. Laastari sormeen ja eipä siinä mitään. Perjantaipäivän haavaa särki mutta niinhän kaikki haavat särkevät. Lauantaina peukalo oli vähän turvoksissa. Sunnuntaina vähäinen turvotus jatkui ja peukalon niveliä, peukalon tyveä ja rannetta särki. 

Allekirjoittanut hermostui ja meni päivystykseen, kun tilanne näin hiljalleen tuntui pahentuvan. Ei olisi maanantaina kiva herätä peukalo mustana tai jotain. Se on aika tarpeellinen. 

Lääkäri katseli silleen, että "ei tämä tulehtunut ole. Seuraa tilannetta. Jos muuttuu kuumaksi ja punaiseksi ja turpoaa lisää, tai kehittyy kuumetta tai muuta, niin tule takaisin. Ranteessa varmaan särkee jänne. Ja nivelsärky ei välttämättä liity tähän puremaan mitenkään. Ei pistetä jäykkäkouristusta, se on uusien suositusten mukaan voimassa 15-20 vuotta. Vahvisteen saisi sitten kymmenen vuoden jälkeen, jos olisi likainen haava. Tämähän ei ole likainen haava."

Allekirjoittanut tuli kotiin vähän pöllämystyneenä. Homma oli vähän niinkuin jotkut ylihuolestuneen kissanomistajan eläinlääkärikäynnit eli turha reissu mutta saipahan mielenrauhan. Ja ihmettelemistäkin jäi: Sepolla on ilmeisesti steriili suu, siinä missä eläinten puremat yleensä ovat likaisia haavoja.

Ja mikä on tilanne nyt? Vähän särkee niveliä mutta peukalo on muuten ookoo. Ehkä tästä oikeasti selvisi säikähdyksellä. Toivottavasti.

Voisikohan Seposta johtuvan ihmislääkärireissun laskea vuoden kissakuluihin?   

Ei mitään uutta

Kassinen makasi ikkunan ääressä raittiissa ilmassa ja typerä Seppo asettui hänen viereensä.

Mitä eikö muka sais tulla viereen? Entä jos tykkää kovasti?

Hetken ajan Kassinen sietää vieressä venkuloivaa Seppoa, mutta sitten ärsytyskynnys jostain syystä ylitetään.

Kassinen rankaisee! Jostain henkilökunnalle tuntemattomaksi jääneestä väärinteosta. Liiasta rakastamisesta?

Voi Seppo-raukkaa.

Hänpä puree takaisin.

Nappaa kiinni korvasta ja roikkuu siinä.

Taistelu on lyhyt mutta raivokas.

Sepon jo luovuttaessa Kassista ärsyttää yhä. Kuinka epäurheilijamaista käytöstä!

Lopputuloksena Seppo paheksuu tädin äksyyttä.

Nälkää ja tylsyyttä

Kun nälkä tai tylsyys uhkaa, on otettava kovat keinot käyttöön ruoan ja/tai huomion saamiseksi.

Kassinen esittää kuollutta ruokalautasen äärellä. Ihme on, jos ei kohta sapuskaa tipu!

Seppo hyppii seinille (10 s).

Henkilökunta sekoilee päivissä ja julkaisi tämän liian aikaisin...

Kisatuliainen

Henkilökunta kävi viime viikonloppuna katsomassa koirien agilitykilpailua.

Mielenkiintoista seurattavaa ja hienoja suorituksia! Kassisen ja Sepon kannalta oleellisimpia kuitenkin olivat kisakentän laidan myyntikojut.

Tuliaiseksi valikoitui kuivattu, karvainen jäniksenkorva. 

He ovat saaneet samanlaisen korvan aiemminkin, jolloin Seppo sitä söi mutta Kassinen ei innostunut. Tällä kertaa molemmat kuitenkin järsivät korvaa.

Seppo lyhensi korvannipukkaa ja Kassinen nyrhi lihan jäänteitä korvan kiiinnittymiskohdasta, joskin hän menetti mielenkiintonsa melko nopeasti. 

Sepon strategia korvan suhteen on sama kuin monen muunkin ruoan:

"Mitä enemmän suuhun saa kerralla tungettua, sitä parempi."