Laulu kärpäselle

Kauniina kesäpäivinä olohuoneesta voi kuulua jos jonkinmoista ääntä: kurinaa, vinkumista ja vonkaamista. Niiden lähteenä on Seppo ja kohteena kärpänen.

Hän istuu lattiatasoa korkeammalla ja huutelee kärpäselle, joka ei tule hänen syötäväkseen vaan kököttää keskellä kattoa. Ei minkäänlaisia käytöstapoja.

Joskus Seppoa onnistaa ja kärpänen erehtyy liian lähelle (video n. 1 min).

Suitsutusta

Pehmeä hahmo katselee kaukaisuuteen. Se on kaunis ja kirkaspiirteinen, rauhallinen ja läsnä vain tässä hetkessä. Siitä voisi tehdä runoja ja laulaa lauluja.

Hei mitäs tölläät siinä? Mee pois.

Ääliö.

Eikö täällä saa edes istua rauhassa.

Sepon karvatilanne

Pääsiäisen aikoihin Sepon huomattiin taas kasvattavan karvaa kantapäihinsä, jotka ovat talvisin aina kaljut. Kantapäät ovat olleet jo pitkään aivan normaalin näköiset mutta eräät muut talviturkin puutteesta kärsivät osat, Sepon korvat, pysyivät karvattomina aina keskikesään asti. Nyt ne kuitenkin ovat saaneet hyvän nukkapeitteen.

Hän näyttää jo melkein oikealta kissalta.

Katsokaa, mikä tuuhea korvanpäällyskarvaisto! Kuva otettu nyt elokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Tässä kesäkuun alkupuolen ihan muualle tarkentuneessa kuvassa näkee selvästi, miten Sepon korvat olivat silloin vain surkeat ihonväriset nahkasuikaleet.

Toinen Sepon karvakuuluminen liittyy hänen huhtikuussa aloittamaansa kaljuunnutusharrastukseen. Se on loppunut täysin tai ainakin 99-prosenttisesti. Seppo pureskeli karvat ensin etujalkojen sisäpuolelta ja sitten etujalkojen ulkopuolelta, ja tekipä pikkuruiset laikut toiseen polveensakin. Harrastuksen aiheuttamat karvattomat kohdat olivat laajimmillaan touko-kesäkuussa, ja sitten ne alkoivat kasvaa umpeen. Seppo lopetti karvojen pureskelun yhtä mystisesti kuin sen aloittikin.

Kuva juhannuksen tienoilta, etujalkojen ulkosyrjissä suuret harvakarvaiset laikut.

Alkuperäinen epäily kaljuunnutukselle oli tylsyydestä johtuva stressi. Sepon aktivointia lisättiin, mikä varmasti osaltaan auttoi. Nyt henkilökunta on kuitenkin alkanut epäillä, että Sepolle aiheutti tuolloin huhtikuussa stressiä myös parvekkeen oven pitkäaikainen aukioleminen. Kevät, uudet äänet ja hajut (esimerkiksi alakerran asunnossa asuu kissa, joka tuntuu myös olevan omalla parvekkeellaan) eivät kait mahtuneet hänen päähänsä. 

Karvojen pureskelun lopettamisen jälkeen, joskus juhannuksen tienoilla, Seppo yritti vielä palata vanhaan tuttuun ongelmakäytökseen: hänet saatiin pari kertaa kiinni imeskelemästä häntäänsä! Käytös ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja kerran jäivät yksittäisiksi, joskin häntä näyttää satunnaisesti vieläkin vähän käsitellyltä.

Tässä kuvassa (upouusi, 12.8.) hännänpäässä on muutama yhteenliimautunut karva, mistä näkee, että häntää on imeskelty joskus kuvanottopäivän aikana.

Kun karvojenpureskelun sanottiin loppuneen, niin se todellakin on loppunut normaaliarjessa täysin ja sitä ei esiintynyt yli kuukauteen, kun karvat ehtivät kaikki kasvaa takaisin. Valitettavasti henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli oli pari viikkoa sitten kotoa poissa kokonaisen viikonlopun(!), jona aikana Seppo aiheutti itselleen pienen, hienoisesti kaljuhkon kyynärpäälaikun. 

Pieni harvakarvainen kohta näkyy epäselvänä vaaleampana laikkuna kyynärpään paikkeilla tässä kuvassa, jossa Kassisen ja Sepon serkku on ominut kissojen herkut ja yrittää syödä niitä itse.

Voi Seppo, millaista elämää täällä oikein täytyisi viettää, että karvat pysyisivät siellä missä niiden kuuluukin olla ja häntäkin jätettäisiin rauhaan?

No ainaki kaiken pitää olla just tälleen aina, et saa mennä mihinkään tai olla missään yhtä päivää pitempään. Pitää olla Sepon luona aina aina aina.

Seppo rakastaaaaaa.

Ulkonanukkujan sisälleotto

Kassinen nukkuu parvekkeella kylmänä aamuna. Valitettavasti hänet pitäisi kuitenkin ottaa takaisin sisälle ennen kuin ihmiset lähtevät, sillä hän ei voi yksikseen jäädä ulos asumaan.

Häntä yritetään herätellä hellästi.

Hän havahtuu...

...mutta kieltäytyy nousemasta ja katselee vain. Ehkä henkilökunta ei huomannut, että hän heräsi, ja hän saisi jatkaa uniaan. 

Voi Kassinen.

Kyllä nyt on pakko nousta.

Juuri niin, juuri tämän Kassisen on pakko nousta.

Pakko nousta vaikka kuinka nukuttaisi.

E-eeei voi laittautua takaisin nukkumaan.

 

Ylös vain, ylös!

Herättely ei johtanut mihinkään ja lopulta henkilökunta luovutti ja haki herkkuja, joiden voimalla Kassinen kävelytti itse itsensä olohuoneeseen.

Seppo tutkii IV

Seppo investigoi tofua.

Haistelujuttuja

Kassisen ja Sepon kanssa on aloiteltu nose work -treenejä. 20.7. henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli kävi kuuntelemassa parin tunnin esittelyluennon, jossa kerrottiin lähinnä tämän koirakilpailulajin historiasta, harrastamisen ilosta ja siitä, miten hyvää aktivointia se on koirille. Luennolla käsiteltiin hieman myös harrastuksen alkeita, eli mitä hajuja voi opettaa ja miten. Luennoitsijana oli Erkku Jussinheimo, joka on ollut mukana tuomassa lajia Suomeen. 

Virallisia kilpailuhajuja ovat eukalyptus-, laakerinlehti- ja laventeli-hydrolaatit, mutta mikä vain vaaraton haju käy. Kassisella ja Sepolla on käytössä kuivattu rosmariini, sillä sitä saa lähikaupasta, se ei ole haitallista eikä se myöskään sinällään aiheuta mitään reaktiota (Kassinen haluaisi pyöriä kuivatun timjamin päällä). Hajua opetellaan suunnilleen tällä tyylillä 

• laitetaan rosmariinipurkki tarjolle
• kissa kiinnostuu purkista -> naksaus/"hyvä" ja palkka
• kissa haistelee purkkia -> naksaus/"hyvä" ja palkka

Kassisesta ja Seposta on muuten vähän hankala nähdä, milloin he oikeasti haistelevat ja milloin eivät (koirista yleensä kuuluu selvä nuuhkimisääni...) ja palkkauskriteerinä onkin tällä hetkellä se, että nenä käy purkin päällä.

Myös muita opettamistapoja on eli valinnanvaraa riittää: luennolla näytettiin esimerkiksi kuvaa, jossa koira söi päiväruokaansa siivilästä, joka oli asetettu hajua sisältävän pienen ämpärin päälle. Miten helppoa voi hajuun ehdollistuminen ollakaan! Googletus "nose work kissa" antaa pari (1., 2.) vuoden 2015 blogipostausta, joissa opetus aloitetaan sillä, että kissa etsii ensin ruokaa, jonka yhteydessä on haju -> ruoan määrää vähennetään -> lopulta etsittävänä on vain haju. 

Näin jälkeenpäin ajatellen ruoanetsintä laatikoista olisi voinut olla Kassiselle ja Sepolle helpompi opettelutapa. Tuttua herkkuhajua olisi jo valmiiksi ollut motivaatiota etsiä, ja siihen liitettynä rosmariini olisi varmasti nopeasti tullut merkitykselliseksi hajuksi. Tämä uuden hajun opettelu paljaaltaan, ja etenkin minkäänlaisen motivaation rakentaminen nose-harjoituksiin, on ollut aika pitkä tie. Mutta no, jos asiat voidaan tehdä hankalamman kautta niin miksipä ei niin tehtäisi...

Ja ai miksikö pelkän hajun opettaminen naksuttelutyyppisesti on kestänyt pitkään? Ehkä ainakin siksi että

• palkkauskriteeri on mitä on (katso yllä). Ja jos otus ei haistelekaan silloin kun saa palkkaa, niin mitä se oppii? Ei tietoa, kai se oppii jotain
• palkkaustiheys on optimaalista harvempi. Todella paljon harvempi. Porukka syö niin hitaasti eikä hakeudu hajuun heti palkan syönnin jälkeen vaan jää miettimään, että tekisikö jotain muuta
• Motivaatio hajua kohtaan on heikko, kun olisi niin paljon kivempi tehdä muita asioita. Tämä on ollut ongelma ainakin Sepolla, joka istuu, makaa, nousee kököttämään, pyörii ympyrää ja yrittää antaa tassua ja vaikka mitä: "Mikä tuo purkki tuossa on Seppo ei tiedä eikä Seppoa paljon kiinnostele"
• Edellinen kohta on kyllä ihan itseaiheutettu ongelma, sillä Seppoa on satunnaisesti palkattu myös muiden asioiden tekemisestä, sillä muutoin hän menettää kaiken kiinnostuksensa  ja kävelee pois tekemään tuhojaan
• Rosmariini hajuna on aluksi voimakas mutta heikkenee nopeasti. Yhdessä vaiheessa meni kauan, kun allekirjoittanut mietti, miksi tämä homma ei kiinnosta, ja lopulta tajusi uusia hajun. Kyllä se sitten taas alkoi kiinnostamaan

Aloitus: hajupurkki asetetaan melkein Sepon nenän eteen. Tässä ei voi epäonnistua.

Seppo kurottautuu haistamaan.

Hän saa palkan purkin viereen ja menee syömään sitä mutta voi, Kassinen ilmestyy paikalle!

Seppo ei halua treenata Kassisen kanssa ja lopettaa. Tästä syystä Kassinen tulee joskus suljetuksi parvekkeelle...

Kassinen ilostuu, kun hänen vuoronsa tulikin näin pian!

Tähän loppuun vielä video (1 min 40 s) Kassisen haistelutreeneistä. Videota katsoessa näkee ainakin sen, että hän ei taida puolinakaan aikoina oikeasti haistella hajua, mitä nyt vain pitää hetkellisesti nenäänsä purkin lähellä. Palkkaa saa silti, hups. 

Pitäisiköhän alkaa palkata vain pidempikestoisesta nenän purkin päällä pitämisestä, koska joskushan näidenkin otusten on sisäänhengitettävä? Se voisi olla jo ilmaisun opettamista, ilmaisuna siis olisi hetkellinen stoppi hajun kohdalla.

Videolla tahti "palkan syöminen - purkille uudelleen hakeutuminen" on aika hidas. Se on silti nopeampi kuin yleensä, sillä tällä videolla allekirjoittanut yrittää herätellä Kassista sanomalla hänen nimensä aina, kun hän näyttää alkavan ajatella muita asioita kesken kaiken. Se yllättäen toimii melko hyvin (nykyään nimi on vaihdettu kehotukseen "haju", ettei Kassinen vain unohtaisi omaa nimeään ja kuvittelisi sen liittyvän vain hajutreeneihin).

Myös Seposta on olemassa samanlainen video, mutta säästetään se myöhemmäksi.

Seuranpitoa

Nätisti sylissä.

Tuhmasti tietokoneen takana.