Zylkene

Seppo-rukka on jatkanut kaljuuntumistaan. Vieraatkin jo sanovat häntä kamalan näköiseksi, mikä on tietenkin hyvä, sillä henkilökunta itse sokeutuu karvatilanteen huonoudelle nähdessään hänet joka päivä.

Rokotusreissulla eläinlääkärille esiteltiin hänen harvakarvaisia etujalkojaan. Koska syy käyntiin ei ollut niissä ja henkilökunta arveli pärjäävänsä tilanteen kanssa (esimerkiksi iho ei mene rikki), lääkäri ei juurikaan asiaan puuttunut. Hän sanoi, että stressiin voi kokeilla erilaisia haihduttimia tai esimerkiksi rauhoittavaa ruokavaliota eli Royal Caninin Calm -sarjaa. 

Feliway-haihdutin tosiaan on käytössä ja henkilökunta jäi pohtimaan rauhoittavaa ruokaa. Sepon ruokavaliota ei kuitenkaan haluta tässä vaiheessa muuttaa ihan täysin (Calmia pitäisi syödä ainoana ruokana), joten muut vaihtoehdot saivat mahdollisuuden. Calm-ruoan pääasiallinen vaikuttava aine on ilmeisesti kaseiini, jota saa myös sellaisenaan tablettimuotoisena Zylkene-valmisteena. Henkilökunta selvitteli kaseiinin toimivuutta (tähän koirablogiin on hienosti koottu tutkimuksia aiheesta) ja soitteli eläinlääkärille muutama päivä käynnin jälkeen kysellen, että voisiko sitä kokeilla. Lääkärin mukaan ei Zylkenestä haittaakaan ole ja käski jatkaa kokeilua vähintään pari viikkoa, sillä mahdollinen vaikutus ei muutamassa päivässä näkyisi.

Seuraavaksi Sepolle siis metsästettiin 30 tablettia Zylkeneä. Hän saa yhden päivässä ruokaan sekoitettuna.

Tätä etsittiin kolmesta apteekista ja kahdesta eläinlääkäristä, joista toisesta se lopulta löytyi. 

Kapselit ovat todella isoja mutta onneksi niitä ei ole tarkoitus ahtaa kissaan kokonaisena. 

Kapselin sisältä saadaan jauhe, joka sekoitetaan herkkuruokaan. Sepon mielestä tämä on maailman paras uusi aamurutiini!

Hän on aina innokkaana syömässä rauhoittavansa.

Tabletin lisäksi Sepon stressiä pyritään vähentämään myös tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaista aktivointia, mitä seurataan kolmenkymmenen päivän kalenterilla. Tähän mennessä oletettavasti mukavaa tekemistä on tullut jokaiselle päivälle.

Keittiön seinälle kirjataan Sepon kanssa puuhailtuja juttuja. Kassinen ei nyt saanu omaa kirjanpitoa, vaikka hän on tietenkin ollut mukana suurimmassa osassa.

Lisätekemisiä saa ehdottaa.

Ensimmäisen noin viikon jälkeen tilanne on seuraava: Sepon vasemmassa kyynärpäässä olevaan laikkuun alkaa selvästi kasvaa karvoja mutta valitettavasti samaan aikaan hänen oikeaan polveensa on tullut harvakarvaisempia kohtia. Tulos taitaa siis olla plusmiinusnolla, mutta henkilökunta on melko toiveikas.

Mutta mitäs sitten tehdään, jos kuukauden päästä karvatilanteessa ei ole mitään muutosta? No mennään eläinlääkärille miettimään vaihtoehtoisia selityksiä. Otetaan muuten mielellään vastaan suosituksia Joensuun alueen klinikoista, jotka voisivat erityisesti tässä asiassa auttaa. 

Tähän mennessä henkilökunta on esimerkiksi arvellut, että karvakadossa ei ole kyse allergiasta, sillä luulisi allergisen, kutiavan tai kivuliaan eläimen hoitavan itseään kellon ympäri, pakonomaisesti tai maanisesti (tai näin ainakin kaikki henkilökunnan kohtaamat allergiset koirat ovat tehneet: tassujen nuolentaa tai korvien raavintaa ei voi olla näkemättä!). Seppo ei moista tee vaan karvat vain katoavat henkilökunnan ollessa poissa kotoa, mutta voisiko kyse silti olla allergisesta oireilusta tai yliherkkyydestä jollekin. Jaa-a, sen kun tietäisi.

Terkkuja muuten Muikku-kullalle ja kiitos hänen emännälleen tuesta, kun nyt samanlaisissa "tää eläin vaan kaljuuntuu"-tilanteissa kerran ollaan. 

Symmetria

Miten hieno asetelma voi takapuolista syntyäkään!

Kantokoppaan menoa

Oletteko kanssaihmiset huomanneet Pissasirkus-blogin erinomaiset kissan kuljetuskoppakoulu -postaukset (osa 1 ja osa 2)? Niistä innostuneena täällä esitellään nyt Kassisen ja Sepon kantokoppajuttuja.

Koppaanmeno on molemmille opetettu temppu. Se toimii hyvin, jos tarjolla vain on palkkaa, tilanne on tarpeeksi rento ja henkilökunta osaa esittää, että kaikki on aivan normaalia ja mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tapahtumassa. Se ei toimi, jos henkilökunta stressaa ja on jännittynyt esimerkiksi tulevan eläinlääkärireissun vuoksi. Kassinen ja Seppo aistivat, että jotain on nyt vialla, eivätkä he mene koppaan kirveelläkään.

(Tai no, menevät he jonkin superherkun avulla. Tämä ei kylläkään toimi, jos lääkäriin pitäisi mennä syömättä.)

Tässä on kuva ajalta ennen viimeviikkoista eläinlääkäriä. Kopat on jo nostettu keskeiselle paikalle esiin, pehmusteet ovat sisällä ja ovet auki. Pahaa-aavistamaton Kassinen menee tutkimaan.

Kenraaliharjoitus muutamaa tuntia ennen lääkäriä. Molemmat menivät nätisti koppiinsa ja henkilökunta toivoi, että sama tapahtuu myös oikean lähdön aikoihin. Toive toteutui, sillä henkilökunta ei jännittänyt pelkkää rokotusreissua ja osasi itse käyttäytyä. 

Lääkärin jälkeisenä päivänä testattiin, jäikö herrasväelle jotain hampaankoloon kantokoppia vastaan. Kumpikin saatiin menemään sisään, vaikka he olivatkin hieman varovaisia.

Seuraavina päivinä Kassinen kävi myös nukkumassa kopassa. Hän oli jo unohtanut, että sillä on minnekään koskaan mentykään!

Seuraavalla videolla (n. 1 min, äänetön, nopeutettu ja tekstitetty) näytetään yksi kantokoppaharjoitus, jossa molemmat saadaan kävelemään koppaan. 

Arvontavoitto

Osallistuttiin Ampan ja Muikun arvontaan ja voitettiin pääpalkinto. Kiitti hei kaverit, te ootte aina hyviä arpomaan! Ihmiset on tosi onnellisia näin hienosta piposta ja on käyttäneet sitä sisälläki.

Palkinto oli vaan ihmisille mut onneks me saatiin ekstraa. Jotkut on niin ajattelevaisia.

Haluan kiittää Muikkua tästä kassista. En tiijä kuka lähetti mutta Muikkua kiitän.

Ja ainiin saatiin herkkuja myös!!! Sellainen Party Mix, niitä ei yleensä saada. On kyllä hyväääää.

Kassinenkin tykkäsi niistä. Se meinas purra ihmistä sormeen näissä kuvauksissa mut onneks sillä on tylsät hampaat kun se on niin vanha eikä mennyt ihan läpi.

Hyvää siis oli senki mielestä. Kiitti vielä hei kerran Amppanen ja Muikkunen!  

Suuri ja pehmeä peti

Saatiin iso uusi peti. Mutta nyt siinä kuitenkin nukkui yön joku ihminen. En ymmärrä.

Meitä huijattiin. Mutta onneks vieras sentään illalla leikitti, että ei ihan hirveästi olla vihaisia, vaikka ei saatukaan nukkua meidän pedissä.

Kassinen tutkii XVIII

Kassinen investigoi paahdettuja kurpitsansiemeniä. Hän myös varasti yhden ja mussutteli sitä hetken suussaan, mutta onneksi totesi sen lopulta syömäkelvottomaksi.

2 x (rokotus + siru)

Kassinen ja Seppo retkeilivät maanantaina lähimmälle eläinlääkäriasemalle. Molemmat saivat vahvisterokotuksen, joka Kassiselta oli kovaa vauhtia vanhenemassa, ja Seppo sai sen myös päästäkseen samaan rytmiin Kassisen kanssa. Hänellä olisi ollut vielä vuosi aikaa, mutta lääkäri suositteli samanaikaistamista (eli seuraavan kerran mentäisiin vahvisterokotuksille 6-vuotiaan Sepon ja 12-vuotiaan Kassisen kanssa, huh).

Molemmat saivat myös sirun. Toivottavasti se tulee pakolliseksi.

Kumpikaan ei reagoinut mitenkään piikityksiin, ei rokotukseen eikä sirutukseen. Sydämet tuntuivat kuulostavan ihan hyviltä ja hampaat olivat ookoo: Kassisella oli vähän hammaskiveä, muttei niin paljoa, että sen poistamista varten kannattaisi nukuttaa. Edellinen ja samalla ensimmäinen poistokerta oli puolitoista vuotta sitten tuolla samalla klinikalla. 

Hampaita pitäisi pestä vähintään neljä kertaa viikossa. Lääkäristä ostettiin uusi tahna, sellainen Virbacin siipikarjanmakuinen entsymaattinen hammastahna (sama kuin Triolassa).

Herrasväki odotushuoneessa. Hirveän automatkan (Kassinen kakkasi ja pissi koppaan, onneksi tuolla oli vessa, jossa kopan sai siivottua) jälkeen oli odottelu suorastaan mukavaa: molemmat olivat hyvinvoivan oloisia ja kiinnostuneita ympäristöstään.

Herrasväki lääkärin pöydällä toimenpiteiden jälkeen. Kassis-rukka vetäytyi kopan takanurkkaan heti sisäänastuttaessa, kun hän ilmeisesti tajusi, että missä sitä ollaan. Seppoakin pelotti, muttei läheskään yhtä paljon.

Kotiin päästyään Kassinen palautui reissusta nopeasti mutta Seppo oli vähän pelkääväinen.

Ai mitä hän pelkäsi?

No Kassista tietenkin.

He olivat tasan tarkkaan koko ajan samassa paikassa ja varmasti molemmat haisivat eläinlääkäriltä ja autolta ja ulkomaailmalta, mutta silti Seppo oli taaskin sitä mieltä että "en muuten ole ihan varma että tunnenko sittenkään tuota tyyppiä." Hän ei pörhistellyt, mutta katseli silmät suurina ja seurasi perästä varovaisesti, kun Kassinen meni jonnekin tai teki jotakin. Hän myös vietti paljon aikaa sängyn alla.

Henkilökunta syötti heille muutamaan otteeseen herkkuja niin, että he olivat vierekkäin. Seppo tunnisti toverinsa kunnolla joskus yön aikana ja tilanne oli seuraavana aamuna normaali.

On se ihmeellinen otus.

Eläinlääkärikyydistä suuri kiitos herra Pablon henkilökunnalle. Herra Pablo oli jätetty kotiin mutta onneksi edes serkku oli seurana huolehtimassa Kassisen ja Sepon hyvinvoinnista.