Tuoli

Henkilökunta uudelleensijoitti yhden tuolin makuuhuoneeseen, olevinaan itseään varten. Tai siis toppahousujaan varten.

Kassinen ja Seppo ottivat sen myös omaan käyttöönsä heti, sillä he eivät ole ennen päässeet näkemään ulos juuri tästä ikkunasta. Tuolin siirto toi kaikille iloa! 

Paitsi joskus öisin ilo on kaukana, kun verhot on vedetty ikkunan eteen. Joku tuhma Seppo saattaa tulla heiluttelemaan verhoja ja kynsimään tuolia, ja osaapa hän myös paukuttaa patteria. Argh.  

Kassinen irtisanoutuu moisesta touhusta. Hän osaa käyttää tuolia nätisti jokaisessa tilanteessa.

Strategistit

Henkilökunta sai joululahjaksi kivan pelin.

Seppo katselee yllättävän kohteliaasti pelialueen reunalta.

Kassinen ei. Hän haluaisi tulla pöydälle silitettäväksi eikä ymmärrä, miksei nyt saakaan kellahtaa kyljelleen keskelle pelilaattoja.

Kassis-kiusausta

Seppo meni valjastelemaan ja Kassinenkin tahtoisi käytävään!

Poikkeuksellisesti päästiin jopa tähän vaiheeseen: Kassisella on valjaat ja hän seisoo häntä pystyssä ovella, valmiina lähtöön.

Mutta voi, sitten alkaa epäröinti.

Kassiselle taisi tulla mieleen, että valjaathan olivatkin inhottavat. Niissä ei voi missään tapauksessa mennä ulos, tai seistä, tai istua. Hän alkaa hitaasti raahautua kauemmas ovelta.

Lopulta hän kiilaa itsensä kulmaukseen, ettei vain vahingossakaan ajaudu ulos ovesta näin pukeutuneena.

Kassinen kärsii ja kiduttuu, samalla kun Seppo ilakoi käytävässä. Epäreilua.

Muriseva, sähisevä villieläin

Seppo sai syksyllä lahjaksi hienon lelun. Aivan ihanan huiskan, jossa on pitkä punainen, pehmoinen karvasuikale, vaaleanpunaisia höyheniä ja päässä pieni punainen sydän.

Seppo ei kuitenkaan saa leikkiä huiskallaan, vaikka niin kovasti tahtoisi. Miksei? Koska lelun kanssa hän ei osaa olla kiltisti. Ja jos ei osaa leikkiä kiltisti, sitten ei leiki ollenkaan.

Sepon Sepon SEPON SEPON SEPON OMA LELU EI SAA OTTAA

Kun tämä lelu ensi kertaa Sepolle annettiin, hän otti sen oitis hampaisiinsa ja juoksi pois. Ei tässä mitään uutta. Mutta kun henkilökunta yritti tämän jälkeen Seppoa lähestyä, hän pureskeli lelua hampaat irvessä, sähisi ja murisi. Murisi! Kassinenkin sai uteloidessaan osakseen saman kohtelun. 

Lopulta lievää oveluutta ja nopeita refleksejä hyväksikäyttäen härpäke saatiin Sepolta pois. Hän yritti kiihkeästi saada sen takaisin, mutta henkilökunta oli nopeampi ja viskasi sen yläkaappiin piiloon. Ja piilossa se pysyy, mitä nyt välillä kokeillaan, olisiko tilanne tasaantunut.

SEPON LELU KÄSI POIS

Eilen kokeiltiin. Seppo omi lelun, sähisi ja murisi, juoksenteli ympäriinsä aarteensa kanssa. Kassinen katseli ensin kauempaa ja sitten lähempää, ihmetteli aikansa kunnes totesi, että eihän tuollainen käytös vetele. Hän hyökkäsi Sepon kimppuun, pureutui kiinni niskanahkaan ja piteli kiinni.

Karvat pöllysivät, kun Seppo pani vastaan kynsin muttei hampain, sillä lelua piti tietenkin pitää koko ajan tiukasti suussa. Henkilökunta irrotti Kassisen Seposta ja laittoi hänet makuuhuoneeseen joksikin aikaa.

Ensimmäinen video (n. 25 s) on kuvattu hetki ennen hyökkäystä. Kassinen katsoo taustalla, kun henkilökunta pitää lelusta tiukasti kiinni ja Seppo yrittää repiä sitä itselleen pelottavan äänimaailman kanssa. Toinen video (n. 35 s) on samantyylistä meininkiä keittiössä.

Jos jotain hyviä puolia hakee, niin tällainen kiihkoilu ei onneksi jätä kehenkään pysyviä traumoja. Nytkin Seppo unohti lelun minuutin-parin kuluttua, kun se vain saatiin häneltä pois, ja Kassinenkin oli iloinen päästessään ulos makuuhuoneesta ja huomatessaan toverin olevan taas normaali.

Näin on käynyt pari kertaa ennenkin. Lukijat muistavat ehkä ihmeelliset ankannokkahärpäkkeet. Niidenkin kanssa pentu-Seppo oli aikoinaan niin innostunut, että kanssa-asujille äristiin ja leluja oli vaikeaa saada häneltä pois. Lopulta hän kasvoi niiden lumoista ulos ja nyt ne ovat lelukorissa jatkuvasti saatavilla sen kummempia intohimoja herättämättä. 

Ehkä niin käy tällekin ihmehuiskalle.

Vainottu

Seppo vaanii.

Kohteena on tutunnäköinen takapuoli.

Voi ei, pian varmaan tapahtuu jotain pahaa.

Seppo! Ei saa saalistaa vierasta!

Herra Pablo kuvittelee saavansa olla rauhassa, jos hän käpertyy pieneksi palloksi sohvalle oman henkilökuntansa kanssa.

Väärin luultu.

Ilkeä Seppo nousee sinnekin uhkailemaan häntä.

Onneksi uhkaus ei toteudu; Seppo voi haukkua mutta ei pure. Ainakaan kovaa.

Kiitos Ville kuvista.

Leikki-Kassinen

Keski-ikäinen täti Kassinen riehaantuu leikkimään.

Hän on vähän hidas aloittamaan... 

...mutta on vauhtiin päästyään suorastaan raivokas.

Mutkalla.

Viikset tanassa.

Seppoa vanhempana ja viisaampana hän osaa myös leikkiä hitaasti, ettei saalis peljästy.

Rauhallista lähestymistä seuraa yllättävä hauks...

...ja sitten krunts.

Ja jatkuu.

Hänen keskittymisensä on täydellistä.

Ja hän on niin iloinen!

Jos syliin ei pääse

Joskus henkilökunnan syli on varattuna esimerkiksi näin typerällä tavalla. 

Seppo joutuu silloin tyytymään polveen nojailuun, mutta onneksi hän ei siitä hirveästi masennu.  Läheisyys on tärkeintä! 

Samaan aikaan saman sängyn mahdollisimman kaukaisessa kulmassa (eli noin neljänkymmenen sentin päässä) Kassinen kiroaa invaasiota. Liikaa porukkaa, ei tässä kuolleetkaan nukkuisi.