Kassisen kuivuuteen hankittiin eilen ensiavuksi lohiöljyä. Taas kerran. Sitä on tässä taloudessa ollut ennenkin ja maistuvuus on ollut vähän niin ja näin: Kassinen syö, kun kerran on pakko, mutta Seposta se on aika ällöä. Jossain vaiheessa puolitäysi öljypullo on aina liikkunut eteenpäin jollekin innokkaammalle syöjälle. Tällä kertaa kokeilussa on Avital-merkkinen lohiöljy. Ensitarjoilussa Kassinen nautti öljyä yhden sormenpään verran ja Seppokin suostui lipaisemaan, eli ihan hyvin meni!
Pulloon sai ostettua myös pumpun tarjoilua helpottamaan ja sotkua vähentämään. Sepon mielestä se on purulelu.
Lisäksi Mustista ja Mirristä lähti mukaan yksi uusi hammasharja. Kassisen hampaiden harjaus on jo pidemmän aikaa ollut luisuneena säännöllisestä toiminnasta hyvin harvoin tapahtuvaksi puuhaksi, ja hänelle on kertynyt hammaskiveä takimmaisiin poskihampaisiin. Hän taitaakin sitten tässä maaliskuun aikana päästä nauttimaan elämänsä ensimmäisestä hammaskivenpoistosta, vähän niinkuin aikaisena 8-vuotislahjana.
Kassinen on pureskellut vanhan harjansa aivan törhölleen, joten uusi otetaan käyttöön hammaskivenpoistoreissun jälkeen.
Eilen lähimmässä lemmikkiliikkeessä oli 5-v. synttärit ja hyviä tarjouksia Mush-raakaruokapötköistä. Kotiin asti tuli pari kappaletta kalkkunan luutonta jauhelihaa (oudon rasvaista, oliko tässä tosiaan nahkakin mukana?) ja yhdet pötköt luineen jauhettua kanaa ja sian sisäelinseosta. Tammikuun lopulla samasta paikasta ostettiin kokeiluun possun palalihaa ja jauhettua lohta. Pieni vaihtelu purkkiruokavalioon piristää elämää!
Vielä kun keksisi jonkin aktivoivan tavan syöttää noita jauhettuja lihoja. Lihapaloja on helppo tarjoilla vaikka millä lailla mutta tuo mössö on hankalaa. Vinkkejä otetaan vastaan! Lemmikkiliikkeessä oli myös tarjolla yllätyslahja joka viidennelle asiakkaalle, ja voi iloa ja onnea, kun henkilökunta sattui sellaisen saamaan. Liike on kuitenkin keskittynyt koiratavaroihin ja lahjana oli alekuponki (jee), kuivattu possunkorva ja kolme puruluuta (ööö). No, korva ja pari luuta lähtivät eteenpäin koiraystäville, mutta Seppo tekee hitaasti selvää kolmannesta, purutikusta kanakierteellä (video n. 20 s.).
Näitähän Seppo söi pienenä pentunakin hampaidenvaihdon ollessa kuumimmillaan.
Juuri nyt Kassinen valitettavasti näyttää vähän kapiselta: hän on sähköinen kuin mikäkin, hänestä lähtee kamalasti karvaa ja hän myös hieman hilseilee. (Viime vuonna tähän aikaan hän oli aika samannäköinen ja kärsi lisäksi aknesta. Onneksi sitä ei nyt ole kuulunut, kop kop.)
Ilmeisesti kapisuus on lähinnä kuivan huoneilman syytä ja tilanne korjaantunee itsestään kevään tullen. Voisikohan häntä kuitenkin auttaa jotenkin tässä välillä? Muutoin kuin pesemällä shampoilla ja hoitoaineilla, sellaiseen ei ihan helposti ryhdytä.
Seppokin on sähköinen ja hänestä lähtee normaalia enemmän karvaa, mutta muutos ulkomuodossa ei ole yhtä selvä kuin Kassisella.
Jotain hyötyä sentään tuollaisesta yleisnaurettavasta habituksesta.
Henkilökunta on pitkään tiennyt, että Seppo härkkii pyykkejä tylsyyden iskiessä. Usein sukkia löytyy pitkin lattioita, pienet pyyhkeet ovat kasana telineen alla ja joku on kaikkea vähän karvannut. Pyykkitelineitä on myös tavattu kumoon kaatuneina.
Seppo on kuitenkin saatu kuvattua itse teossa vain kahdesti. Jäljille johtivat pyykkitelineen hienoinen helinä ja eräänlaiset nirsk, njorsk ja gnaww -äänet.
Mitäs Seppo teet?
Oleskelen vaan.
Sitä ei oo kielletty missään ei voi kieltää oleskelemasta!
Niin ei. Ja olihan oleskelulla ihan asiasisältöäkin. Tosin se oli sellaista pureskeluasiaa (video n. 15 s).
Tänä aamuna kello nolla neljä nolla nolla tilanne toistui.
Ootko Seppo taas oleskelemassa?
Oon. Oleskelen asiallisesti.
Niinku pitääkin.
Kas vain, asiana on tällä kertaa ollut tämän osan pureskeleminen.
Kassinen on muuten tässä joulun jälkeen alkanut pelkäämään pystytettävien tai poisvietävien pyykkitelineiden kolinaa ja räminää. Ilmeisesti hän on jotain yönä jäänyt Sepon kaataman telineen alle. Voi raukkaa!
