keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Mati täällä taas

Mati-mummo tarvitsi taas hoitopaikkaa kahdeksi yöksi ja hänet otettiin ilomielin Kassisen ja Sepon seuraksi. Hän tuli tänne kuin kotiinsa, tutki vähän paikkoja ja sitten etsi rapsuttajan, jonka jalkojen juureen sai leiriytyä katselemaan anovasti ylöspäin.


Moi oon Mati tulin tänne kolme minuuttia sitten. Rapsuta?

Rapsutettavana oleminen on parasta. Sohvalla rapsutettavana oleminen kaikkein parasta.

Ja sylissä oleminen on parasta.

Ja sitten parasta on ruoka ja herkut, vaikka joskus niitä tuleekin tuollasista tyhmistä laitteista. Ja sitten parasta on nukkuminen.

Ja sitten parasta on ulkona käyminen. Ekana päivänä oli tämmöistä ja tokana tuli lunta ja pakkasta. Piti ihan riehaantua juoksentelemaan lumessa, mut siitä ei oo kuvaa kun olin niin nopee.

Kassinen ei Matia juurikaan jaksanut noteerata. He ovat nuuhkivat nenäkkäin, tulivat hyvin toimeen keskenään ja ohittivat toisensa tarpeen tullen sivistyneesti ihan kylkikosketusetäisyydeltä. Kassista tosin saattoi jännittää, jos Mati jäi hänen ruokailunsa ajaksi keittiön kissahuonekalun viereen touhuamaan ja nuuhkimaan kissanruoan herkkuhajuja, ja hänelle ei silloin ruoka oikein maistunut. Onneksi Kassinen saattoi aina palata ateriansa pariin myöhemmin, kunhan Mati oli saatu pois paikalta. 


Silityksiä ja rapsutuksia ja uutisia.

Seppo yritti välillä vaania, pelotella ja tuijotella vierasta kuten aiemminkin ja sai kuulla niistä murisevan vastalauseen. Huonon käytöksen lomassa oli kuitenkin aina pitkiä neutraaleita hetkiä ja hyvää kanssakäymistä (video n. 15 s).




Edellisen kerranhan Mati oli hoidossa heinäkuussa ja ikävä kyllä hän on vanhentunut selvästi sen jälkeen. Hän ei ole enää niin pidätyskykyinen kuin aiemmin ja on ehkä hieman seniili. Esimerkiksi ensimmäisenä iltana, vasta pari tuntia illan viimeiseksi aiotun pissityksen jälkeen, hän kaaputti jonkin aikaa kylpyhuoneen ovea. Henkilökunta havaitsi puuhan mutta arveli hänen vain haluavan mennä tutkimaan huonetta eikä tehnyt asialle mitään. 

Sitten kylpyhuoneen oven eteen ilmestyi lammikko. Voi voi. Luulikohan mummo kaapivansa ulko-ovea? Hän on varmaan ihmetellyt, miksi ihmiset eivät lähde viemään häntä ulos vaikka hän niin selkeästi ilmoitti hädästään!


En oo seniili, muistan kaikki tärkeimmät asiat esim. mistä huoneesta ruoka tulee. Tässä ootan tarkkaavaisesti että onko nyt minunkin ruoka-aika. Ootan tarkkaavaisesti ja kärsivällisesti ja herpaantumatta. Ei mee ruoka varmasti ohi suun. Ootan vaikka kuinka kauan.

Zzz-zzz.

10 kommenttia:

  1. Oi, mie niin herkistyn tällasista mummoista, ja heti aamusta piti herkistyä. Mati-mummo on ihan kuin Hömötin tai Maukkulan tai Kakonahon mummo jostain 60-70-luvuilta. Snif. Etenkin ulkoilukuvassa, tuollasiahan ne oli: pönäkkä ja tikkujalat. Ja hampaatkin joskus vähän harottivat, kun ei sillon mitään implantteja ollut ja tekohampaatkin oli aika tyyriitä. Snifsnif.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3

      Autenttinen mummokokemus tämä tosiaan oli.

      Poista
  2. Koirat.. kaikki on Parasta! Ei kaikki voi olla parasta ei! - Pepsi, Queen of the house

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se aika outo suhtautuminen. Tuijottava Seppo ei ollut parasta sentään. - Kassinen

      Poista
  3. Kivat vieraat tuo hyvää mieltä taloon! Ja eläinvieraat tuo aina, vaiks ehkä välillä pissi voi mennä väärään paikkaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei satunnainen lattian pyyhkiminen haittaa mitään, kun vaa'an toisella puolella on paljon kivempiä asioita!

      Poista
  4. Miten onkin aina niin hellyttävää nähdä kissat ja koirat sulassa sovussa. <3 Rapsutuksia koko köörille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellyttävä on juuri oikea sana! <3 Hienoa porukkaa, joka osaa käyttäyty nätisti ja sopuisasti (paitsi Seppo...).

      Poista