Karkauspäivä

Karkauspäivänä paistoi aurinko ja Karvanaama nautti lämmöstä ikkunalaudalla.

Kassinen puolestaan riehui ja repi auki kissanminttusukkalelunsa. Kamala siivo. Video loppuu lyhyeen henkilökunnan joutuessa pelastamaan sukanpalan pöllyssä olevan Kassisen suusta. 

Leikin jälkeen

Kammottavalla tavalla epämuodostunut hylje.

Kassinen tutkii IV

Kassinen investigoi soijasuikaleita.

En minä mitään investigoinut.

Heinänsyöjät

Kissat ovat lihansyöjiä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne silloin tällöin tarvitsisi myös muuta mahantäytettä. Kissat nielevät omia karvojaan itseään pestessään ja ne kehittyvät ruoansulatuselimistössä karvapalloiksi. Karvapalloista eroon pääsemisessä auttaa heinien syöminen, sillä ne saavat kissan oksentamaan. 

Ennen lumien tuloa henkilökunta hankki Karvanaamalle ja Kassiselle erilaisia heiniä aina ulkona käydessään. Talvella tämä ei luonnollisesti ole mahdollista, joten kissat ovat joutuneet hakemaan muunlaista vastaavaa ravintoa. Sen sai tuta myös eräs persiljarukka, jota ei suinkaan oltu tarkoitettu kissoille vaan ihmisravinnoksi. Jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi, henkilökunta aloitti ohranviljelyn.

Näin lyhyet oraat eivät vielä kiinnostaneet kissoja.

Kasvaminen siemenistä n. 10 cm pituisiksi oraiksi tapahtui suhteellisen nopeasti ja kasvit näyttävät maistuvan kissoille hyvin. Varsinkin Kassinen söisi niitä vaikka jatkuvasti ja sitä myötä oksentelisi pelkkää heinää vähän väliä. Tämä ei kuitenkaan ole henkilökunnan mielestä suotavaa, ja viljelmää säilytetäänkin suurimman osan ajasta keittiön hyllyn ylimmällä tasolla kissojen ulottumattomissa. Tämä on Kassisesta erittäin epäreilua ja hän vinkuu äänekkäästi, mikäli oraat ovat näkyvissä mutta eivät syötävissä, vaikka hän on yleensä hiljainen otus. Kassinen yrittää myös kurkotella kasvien luokse kovin huvittavalla tavalla. 

Kassinen ja laidunnettu viljelmä.

Järsitty.

Naama ei ole kovinkaan kiinnostunut tästä lisäravinnosta, vaikka pureskeleekin oraita aina silloin tällöin, jos ne ovat helposti saatavilla.

Naama vähän on maistellut.

Kissojen leluja

Tässä esitellään Naaman ja Kassisen lelut, joita käytetään heitä leikitettäessä tai joilla he leikkivät joskus itsekseenkin. Yleensä osa leluista on lelukopassa (josta Karvanaama osaa niitä itse ottaa, Kassinen ei) ja osa pitkin lattioita henkilökunnan jalkojen alla. Onko mikään ihanampaa kuin polkea pimeässä jonkin hiirulaisen päälle?

Ensinnäkin kissoilla on erilaisia palloja. Jotkin niistä helisevät, ja jotkin ovat vain tavallisia palloja. On myös erikoispallo, joka helisee ja jossa on kiinni sulkia, mutta se ei ole yhtään niin suosittu kuin tylsemmät pallot. 

Tässä pari keppilelua, joissa on narun päässä sulkia tai muuta mahdollisesti kiinnostavaa. Lisäksi heillä on kaksi kengännauhaa. Siis tavallista kengännauha. Niistä on irronnut arvaamattoman paljon hupia.

Leikkihiiriä on useaa eri sorttia ja väriä. Huomaa tyylikäs diskohiiri. Kaikki kuvan hiiret ovat hyvin kuluneita ja enemmän tai vähemmän hajonneita, ne on pian uusittava. Sulkakettulelu on upouusi. 

Yksi Kassisen suosikeista, pinkki huopapossu. Possulla on yhtä älykäs katse kuin Kassisella itsellään.

Vanhoista sukista valmistettu lelu, jossa on sisällä pieni siilipehmolelu ja hieman vanhaa kissanminttua. Kassinen menee tästä ihan tillintallin, Naama ei ole minttuherkkä. Lelu on ällöttävästi karvassa ja kuolassa.

Kaapissa piilossa oleva leluarmeija, käyttöönottoa odottamassa. Hiiriä on tullut hamstrattua.

Persiljatarina

Henkilökunta hankki persiljan ja istutti sen toivoen, että se alkaisi kasvattamaan uusia versoja. Persilja asui kivassa ruukussa ikkunalaudalla ja tuli kastelluksi ja oli varmaan iloinen, tai ainakin niin iloinen kuin persiljat voivat olla.

Yöllä persilja oli kuitenkin rampautunut surkeasti. Lehtiä oli kadonnut ja varsia katkaistu ja persilja itki. Jonkin sortin yölliset hirviöt sitä mutustelevat, tuumi henkilökunta, ja siirsi persiljan keittiön hyllyn ylimmälle tasolle.

Hirviöt eivät päässeet käsiksi korkeuksiin muuttaneeseen persiljaan. Persilja oli kuitenkin niin ylhäällä, että henkilökunta unohti sen olemassaolon ja kastelupalvelu loppui.

Persilja kuoli.

Edesmennyt persiljarukka ja hirviö.

Kassinen tutkii III

Kassinen harkitsee salaattitarpeiden investigointia.

Kassinen investigoi salaattitarpeita.

Painonhallintaa, osa 2

Myös tämän vuoden puolella on punnittu kissoja. Tässä kaikki tähänastiset tulokset.

4. marraskuuta: Karvanaama painoi 3,5 kg ja Kassinen 4,8 kg.

15. joulukuuta: Karvanaama painoi 3,7 kg ja Kassinen 4,7 kg.

5. tammikuuta: Karvanaama painoi 3,6 kg ja Kassinen 4,6 kg.

5. helmikuuta: Karvanaama painoi 3,7 kg ja Kassinen 4,7 kg.

Aika tasaisesti siis mennään, mikä on hyvä asia. Pienet vaihtelut menevät punnitsemisajan sattumanvaraisuuden piikkiin, joskus on punnittu ennen ruokailua, joskus sen jälkeen. Neljän kuukauden tulokset vaikuttavat osoittavat, että Naama ja Kassinen kuluttavan saman verran energiaa kuin ruoastansa saavat eikä ylimääräistä kerry. 

Tässä vanhassa videossa Karvanaama kaapii tarmokkaasti sulamassa olevaa lihaa ja Kassinen odottaa valmista taustalla.

Kauhun paikka

Karvanaamasta ja Kassisesta on kamalaa joutua kantokoppaan ja kannettavaksi paikasta toiseen. Henkilökunta on pitänyt koppaa koko ajan esillä olohuoneessa, että kissat tottuisivat siihen eivätkä lähtisi karkuun heti sen ilmestyessä. Yllättäen kopasta on tullut myös satunnainen nukkumapaikka, jossa molemmat ovat torkkuneet pari kertaa.

Kassisen tyylinäyte.

Karvanaaman versio.

Leikki on kissan työ

Sisäkissan elämä olisi aika tylsää ellei sen kanssa silloin tällöin jotain puuhattaisi. Temppujen harjoittelemisen ja raksuilla aktivoimisen lisäksi ihan pelkkä leikkiminen leikkimisen vuoksi on kivaa ja antoisaa puuhaa sekä kissalle että henkilökunnalle.

Karvanaaman ja Kassisen kanssa leikitään joka päivä. Monta kertaa. Joskus kissojen aloitteesta, joskus henkilökunnan. Kassinen ilmaisee leikkihaluja aloittamalla jonkin lelun käpälöimisen tai menemällä piiloon, Karvanaama puolestaan ottaa lelun suuhunsa ja huutelee suu täynnä. Tätä hän tekee joskus yölläkin. Hän ei millään ymmärrä, miksi henkilökunta ei tällöin leikitä.

Karvanaama on leikkiessään näistä kahdesta energisempi, nopeampi ja raivokkaampi, mutta aina hän ei ole leikkituulella ja silloin vain tuijottaa leluja ynseästi. Kassinen leikkii mielellään lähes aina, mutta ei yhtä energisesti: paras leikkiasento on maata selällään, jolloin ei tarvitse juosta paikasta toiseen vaan henkilökunta hoitaa raskaammat hommat.

Yleensä molemmat leikkivät samaan aikaan, joko vuorotellen samalla lelulla tai eri leluilla, jos henkilökuntaa on paikalla kaksi kappaletta viihdyttämässä. Jos pelkästään Karvanaamaa leikitetään, Kassinen ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin paikalle ja odottaa vuoroaan ainakin hetken. Ainakin jos henkilökunta pitää hänestä kiinni odotellessa. Kassinen työntyy kyllä myös väkisin Karvanaaman apajille liikaa innostuessaan. Tällöin Karvanaama yleensä tympääntyy ja lopettaa leikkimisen. 

Kassista leikitettäessä taas Naama ilmestyy paikalle, jos ei muuta niin mulkoilemaan. Joskus Naamaa alkaa ärsyttää, kun myös/vain Kassista leikitetään ja tämä riehuu, ja silloin voi tulla toiselle käpälästä ja sähinää kaupan päälle. Tämä pystytään yleensä kuitenkin ennakoimaan ja estämään.

Leluja on kaksikolla monenlaisia. Normileluhiiriä, hilehiiriä, palloja, pinkki huopapossu ja lelukeppejä, joiden päässä on sulkia. Myös oikeita, luonnosta poimittuja sulkia on käytetty, ja erityisesti Karvanaama pitää niistä kovasti. Suosituin lelu on vanha kengännauha, ja niitä on jopa kaksi kappaletta. Niitä kelpaa saalistella, halvaksikin tulee. Yleensä henkilökunta näitä heiluttelee, mutta kyllä kissat, varsinkin Kassinen, leikkivät niillä itsekseenkin, jos energiaa on tarpeeksi.