Joulukuu 2018, harjoitus I

Kassinen ja Seppo osallistuvat blogikissakalenteriin 2018. Heidät arvottiin tähdittämään joulukuuta.

Harjoittelut onnistuneiden kuvien saamiseksi täytyi aloittaa heti, sillä henkilökunnasta tuntuu, että se ei tule olemaan helppoa.

Resepti joulukuvaan voisi olla "jotain punaista, jotain vihreää, jotain kultaista ja joku kissa. Mielellään kaksi kissaa. Mielellään ei-kärsivän näköisiä."

Ei-kärsivyyden aikaansaamiseksi joulurekvisiittaan pukeutumista harjoiteltiin tietenkin jo ennen kuvauksia. 

Ensimmäisessä harjoituksessa Sepolla oli kaulassaan pelkkä panta, jonka hän sieti oikein hyvin. Toisessa harjoituksessa hänellä oli panta ja jouluhärpäke, joka myös kulki matkassa mukavasti ensipureskelujen jälkeen.

Kuvaustilanteessa panta ja härpäke eivät haitanneet häntä lainkaan. Alustalla pysymistä kyllä pitäisi harjoitella, mutta ehkä hän pysyy paremmin sitten oikealla joululiinalla. Kuka nyt käsipyyhkeellä haluaisi kököttää? 

Taustaa täytyy vielä miettiä. Ehkä jonkinlainen lakana olisi hyvä? Tai verho?   

Kyllä Seposta vielä kaunis joulukuva tulee, hän on suorastaa syntynyt poseeraamaan!
(Kassinen on sitten ihan toinen tarina...)

Kohdetyöskentelyn satoa

Kassisen kanssa opeteltiin oven sulkemista aluksi kohdetyöskentelyn kautta. Kohteena hänellä oli pieni pahvineliö, ja hän opetteli koskemaan sitä tassullaan. Aiemminhan hän on myös harjoitellut yksinkertaista kosketuskeppijuttua.

Kassinen ei ole koskaan ollut temppuiluissa järin luova, eli hän ei lähde tarjoamaan asioita. Hän tekee osaamiaan temppuja ja on aivan tyytyväinen niihin. Hän on yksinkertainen eläin.

Kassinen haluaisi aina vain antaa tassua. Hän osaa sen täydellisesti ja herkkujen tuloa ei voi välttää. 

Pahvineliön kautta hänelle kuitenkin tuntuu avautuneen uusi maailma, tai ainakin uuden maailman ovi on raottunut hiukkasen. Hän nimittäin keksi aivan itse uuden tempun!

Eräänä iltana hän temppuili keittiön pöydällä henkilökunnan toisen osapuolen kanssa. Pöydällä oli myös tietokone, jonka kannessa on sellainen pyöreä selvästi erottuva merkki (ei omena). Kassinen alkoi tarjota tämän merkin koskettamista. 

Ootteko huomanneet, että tässä on tämmöinen erinäköinen osa?

Seuraavalla videolla (50 s) Kassinen demonstroi keksintöään. Välillä hän osuu tarkasti merkkiin, välillä ohi siitä, mutta ajatus on tärkein. Palkkaajana toimii henkilökunnan toinen osapuoli, joka kehuu kaikista yrityksistä, antaa raksun ja vielä silittääkin. Hänen mielestään Kassinen ei voi koskaan tehdä mitään väärin ja on täydellisin olento maan päällä.

Myös henkilökunta osaa koskea erinäköiseen osaan. Vautsi. Aplodeja odotellessa.

Vieraat valloittajat

Ai yritätkö tulla nukkumaan?

Ei mahdu, on Sepon ja Kassisen sänky nyt.

Kassisen ja Sepon. Ensin oli Kassinen tässä.

Olisi kyllä parempi, jos olisi pysynytkin vain Kassisen sänkynä eikä ollenkaan typerän Sepon.

Mitä puhutaan Seposta siellä?!?

Varmaan jotain pahaa. Aina puhutaan Seposta pahaa. Muutan pois.

Lihashotti iskee jälleen

Kassinen ja Seppo eivät arvostaneet lihashotteja niiden ensimmäisellä tarjoilukerralla. Henkilökunta ei kuitenkaan luovuttanut ja niitä on tarjottu pari kertaa myöhemminkin, sian sydämen kera. 

Shotit eivät ole suosiossa, kuppi on helpompi tyhjentää ensin.

Kassinen ei tunnu oikein ymmärtävän shottilasien ideaa. Hän yrittää onkia lihanpaloja kielellään, ja on siinä onnistunutkin, mutta tassun työntäminen lasiin on hänelle aivan vieras ajatus näin kolmen kokeilukerran jälkeen.

Nokkela herra Seppo puolestaan tuntuu keksineen jutun juonen! Hän kaataa lasin ja vierittelee sitä lattialla niin, että lihanpala lähtee liikkeelle lasin pohjalta. Lopulta liha on kynsien saatavilla lasin suuaukolla (tai se vierähtää itsestään ulos, jolloin Kassinen voi varastaa sen).

Lopputulos: tyhjä lasi ja pesua odottava lattia. 

Itsensä pulleaksi syönyt Seppo käy vielä nuolemassa liha-astian pohjalle jääneen veren.

Eihän sitä nyt hyvää juomaa heitetä hukkaan.

Nordic Noir

Tässä jaksossa rikostutkijat Kassinen ja Seppo selvittävät, kuka kumma on yöllä riehunut ja kaatanut pyykkitelineet. Kovin tuhmaa. 

Tutkimuksen loppupuolella Seppo saa älynväläyksen: "Hetkinen! Se taisinkin olla minä."

P.S. Kiinnostaako blogikissakalenteriin osallistuminen? Ame ja Tuike infoavat lisää, vielä ehtii mukaan. 

Oven sulkeminen II

Kassinen on jatkanut oven sulkemisen opettelua keittiön ruokakaapin kanssa. Edellisessä postauksessahan hän ehti päästä oveen teipatun kohteen, pahvineliön, koskettamiseen asti. Seuraavassa vaiheessa pahvi häivytettiin pois ja paljaasta, avoimesta ovesta tuli hänelle uusi kohde, ja sanakin muutettiin (koske -> kiinni). Lopulta häneltä alettiin vaatia vähän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkoi liikkua.

Tällä hetkellä oven sulkeminen sujuu joskus hyvin, joskus melko hyvin, joskus ei mitenkään. Jonkinlaista logiikkaa onnistumisista ja epäonnistumisista kuitenkin löytyy.

Näin tää menee! Ehkä...

Kassinen osaa sulkea oven erinomaisesti, jos temputtaja istuu maassa oven vieressä käänteenä kaapiston puoleen niin, että Kassinen on sivulla, tavallaan yksin oman kaapinovensa kanssa. Silloin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koettaa ansaita palkkaa tekemällä ovelle jotain.

Temppu on heti vaikeampi, jos ihminen istuu maassa ja on kääntyneenä Kassisen puoleen. Silloin hän yrittää tiuhaan kaikenlaisia ihmiseen kohdistuvia liikkeitä, kaapimisia ja tassutökkäyksiä. Loogista joo, eihän ovi häntä ruoki. Lopulta hän kuitenkin aina kääntyy viimeisenä oljenkortenaan oven puoleen.

Jos ihminen seisoo oven vieressä, Kassinen lähinnä työntää päätään kaappiin tai kiehnää jaloissa. Hän ei ole oppinut, että temppuja voi tehdä seisoen. Mitä se sellainen muka on?

Seuraavalla videolla (1 min 40 s) esitellään melko onnistuneita suorituksia. Ovi sulkeutuu kahdella tai kolmella tökkäyksellä, ja palkkaa tulee pääsääntöisesti oven onnistuneesta liikuttamisesta. Välillä Kassinen myös huitoo ilmaa, hivuttautuu kohti henkilökuntaa ja tuntuu joko olevan ihan pihalla tai haluavan tehdä jotain muuta. Tällaisten sekoiluepisodien jälkeen hän saa raksun helpommalla, pelkästä oven hienoisesta koskemisesta. Muutoin hän nimittäin joko jatkaa ihan muiden asioiden tekemistä tai tympiintyy ja lähtee pois.

Anopinhammaslääkärin paluu

Anopinhammas asustaa nykyään ruokapöydällä, jossa siihen ei kohdistu yhtä innokasta puutarhurointia kuin aiemmin ikkunalaudalla.

Jalka kyllä menee ruukkuun joskus ihan vahingossa.

Ja hampaita alkaa kutittaa lehtien lähellä.

Ne etsiytyvät suuhun ihan itsestään.

Voi voi, taas on uusi reikä lehdessä.

Nopeaa etenemistä

Sepon luona vieraili taas se loputonta viihdykettä tarjoava täpläystävä.

Mutta nyt herra Pablo ei itkenytkään yksin eteisessä ja alistunut kiusattavaksi, vaan oli pirteämmällä mielellä. Ehkä alkeellista leikkiäkin oli havaittavissa!

Ainakin hän tyhjenteli kissojen aktivointilelut ammattilaisen ottein...

...ja järsiskeli vähän pingviiniä.

Mutta mikä on tuo pehmeä hahmo pahvilaatikkomeren takana?

Sehän on Kassinen! Hän jäi ensimmäistä kertaa kunnolla näkyville Pablon tullen, onpa hän urhea! Hehän ovat tunteneet vasta kaksi vuotta.

Tehosterokotus

Seppo kävi eilen tehosterokotuksella. Edellisen kerranhan hän kävi Kassisen kanssa yhteisellä rokotusreissulla viime vuoden lokakuussa, joten nyt koitti Sepolle seuraavan piikittelyn aika. Kassinen jäi tällä kertaa kotiin, hänen seuraava tehosterokotuksensa on vasta kahden vuoden päästä.

Rokotusreissu oli helppo ja nopea. Tällä kertaa ei käyty kaupungineläinlääkärillä, vaan yksityisellä eläinasemalla, ja koko ekskursio oli ohi puolessa tunnissa. Vähemmänkin aikaa olisi kulunut, ellei henkilökunta olisi ollut hyvissä ajoin paikalla.

Seppo ei matkasta sen kummemmin traumatisoitunut. Yllättyi vain. Pian takaisin saavuttuaan hän leikki leluhiirellä kesken jäänyttä leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Raksuilla minut houkuteltiin tänne koppaan ja nyt ollaan ulkona! Ihme meininkiä!

Jännää täällä kyllä on.

Mutta vähän liian kylmä. Takaisin sisälle, Jeeves!

Sannalle kiitos kyydistä ja kuvista!

Kaksi vuotta Kassista

Kassisen ja Sepon taloudessa on useampi juhlapäivä näin syksyn tullen. Syyskuussa oli Sepon saapumisen vuosipäivä ja tällä kertaa on Kassisen vuoro juhlia. Hänen saapumisestaan tuli eilen kuluneeksi tasan kaksi vuotta!

Vuosipäivää juhlistettiin aamiaisella kanankaulatarjoilulla ja päivällä puklaamalla karvapallo-kaularustokombo suoraan sängyn valkoisen päiväpeitteen päälle. 

Kiitos Kassinen näistä kauniista hetkistä!

Juhlallinen yhteispotretti. 

Kassinen katuu elämänvalintojaan: "Olisinpa muuttanut muualle."

Kauneutta ja päärynää

Täti Kassinen ihailee kuvajaistaan ikkunasta.

Hän on Seppoa kauniimpi, joskaan ei enää suurempi.

Seppo on päärynänmuotoinen.

Hän ei kauneudella juhli, mutta onneksi hänen ei tarvitsekaan. Huvittavuutta riittää.

Kynsien leikkaus

Kassiselta ja Sepolta leikataan kynsiä epäsäännöllisen säännöllisesti henkilövahinkojen välttämiseksi. Tylsemmillä kynsillä on myös mukavampi temppuilla, kun tassunantaja ei piikitä herkunantajaa kämmeneen.

Sepolta leikataan kynnet ns. torkkumetodilla: uneliaana nuokkuvan kissan luokse hiivitään ninjamaisesti ja aletaan kaivella tassuja esiin. Tärkeää on hitaus ja hiljainen juttelu sekä rauhoittava silittely sopivin väliajoin. Seppo sietää kynsihoitoja jo kiitettävän hyvin ja useimmiten häneltä saa käsiteltyä kaikki tassut yhdellä kertaa, siinä missä aiemmin hän ärsyyntyi ja lähti pois muutaman nipsaisun jälkeen. Kehitystä!  

Kassiselta ei torkkumetodilla koskaan saanut leikattua kaikkia kynsiä kerralla, sillä hän on Seppoa herkempi muuttamaan muualle kohdatessaan jotain epämiellyttävää. Hänen kanssaan siirryttiinkin tempputyyliseen leikkausmetodiin, eli hän saa palkkaa, jos vain jaksaa istua pöydällä ja antaa henkilökunnan työskennellä.

Kassisesta operaatio ei ole näinkään erityisen mukava, sillä varpaita joutuu litistelemään kynsien saamiseksi esiin. Hän kuitenkin sietää sen kiltisti, protestoiden lähinnä nykimällä tassuaan ja nuolemalla manikyristin kättä. Jokaisen kynnen jälkeen on sentään tiedossa herkullinen pieni raksu!

Seuraavassa videossa (1 min 30 s) Kassinen näyttää, miten homma nykyään sujuu. Videon äänet eivät muuten jostain syystä toimi, puheen sijaan kuuluu vain kohinaa. Onkohan kuvaajalla ollut sormi jonkin oleellisen osan päällä...

Parvekkeella

Uudessa kodissa on iso parveke, jossa Seppo on muutaman kerran vieraillut.

Hän pitää parvekkeesta, erityisesti sinne varisseista lehdistä ja risuista, ja tutkii aina ympäristöään ylen touhukkaasti.

Niin touhukkaasti, että yksikään kuva ei onnistunut.

Kassinenkin pitäisi parvekkeesta.

Voi, hän suorastaan rakastaisi parveketta!

Hän kuitenkin pysähtyy kynnykselle, sillä henkilökunta on varannut valjaat aivan oven ulkopuolelle. Niitä hän ei halua ylleen, ei edes vaikka varattuna olisivat ne paremmat, vaaleanpunaiset valjaat (siksi Sepolla on näissä kuvissa yllään verkkokankainen asu).

Kassinen on sopeutuvaa sorttia ja tyytyy tarkkailemaan ulkomaailmaa hieman kauempaa.

Hän ei ole ulkona, eli häntä ei varmasti voida pukea!

Nautinto olisi täydellinen, jos Seppo ei leikkisi taustalla jollain typerällä pienellä risulla.