Kassinen ja Seppo retkeilivät maanantaina lähimmälle eläinlääkäriasemalle. Molemmat saivat vahvisterokotuksen, joka Kassiselta oli kovaa vauhtia vanhenemassa, ja Seppo sai sen myös päästäkseen samaan rytmiin Kassisen kanssa. Hänellä olisi ollut vielä vuosi aikaa, mutta lääkäri suositteli samanaikaistamista (eli seuraavan kerran mentäisiin vahvisterokotuksille 6-vuotiaan Sepon ja 12-vuotiaan Kassisen kanssa, huh).
Molemmat saivat myös sirun. Toivottavasti se tulee pakolliseksi.
Kumpikaan ei reagoinut mitenkään piikityksiin, ei rokotukseen eikä sirutukseen. Sydämet tuntuivat kuulostavan ihan hyviltä ja hampaat olivat ookoo: Kassisella oli vähän hammaskiveä, muttei niin paljoa, että sen poistamista varten kannattaisi nukuttaa. Edellinen ja samalla ensimmäinen poistokerta oli puolitoista vuotta sitten tuolla samalla klinikalla.
Hampaita pitäisi pestä vähintään neljä kertaa viikossa. Lääkäristä ostettiin uusi tahna, sellainen Virbacin siipikarjanmakuinen entsymaattinen hammastahna (sama kuin Triolassa).
|
Herrasväki odotushuoneessa. Hirveän automatkan (Kassinen kakkasi ja pissi koppaan, onneksi tuolla oli vessa, jossa kopan sai siivottua) jälkeen oli odottelu suorastaan mukavaa: molemmat olivat hyvinvoivan oloisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. |
|
Herrasväki lääkärin pöydällä toimenpiteiden jälkeen. Kassis-rukka vetäytyi kopan takanurkkaan heti sisäänastuttaessa, kun hän ilmeisesti tajusi, että missä sitä ollaan. Seppoakin pelotti, muttei läheskään yhtä paljon. |
Kotiin päästyään Kassinen palautui reissusta nopeasti mutta Seppo oli vähän pelkääväinen.
Ai mitä hän pelkäsi?
No Kassista tietenkin.
He olivat tasan tarkkaan koko ajan samassa paikassa ja varmasti molemmat haisivat eläinlääkäriltä ja autolta ja ulkomaailmalta, mutta silti Seppo oli taaskin sitä mieltä että "en muuten ole ihan varma että tunnenko sittenkään tuota tyyppiä." Hän ei pörhistellyt, mutta katseli silmät suurina ja seurasi perästä varovaisesti, kun Kassinen meni jonnekin tai teki jotakin. Hän myös vietti paljon aikaa sängyn alla.
Henkilökunta syötti heille muutamaan otteeseen herkkuja niin, että he olivat vierekkäin. Seppo tunnisti toverinsa kunnolla joskus yön aikana ja tilanne oli seuraavana aamuna normaali.
On se ihmeellinen otus.
|
Eläinlääkärikyydistä suuri kiitos herra Pablon henkilökunnalle. Herra Pablo oli jätetty kotiin mutta onneksi edes serkku oli seurana huolehtimassa Kassisen ja Sepon hyvinvoinnista. |