Kateissa

Tiedättehän sen tilanteen, kun olette juuri lähdössä ulos ja vielä viimeisen kerran kierrätte asunnon ja laskette kissat ihan vain varmistaaksenne, että kukaan ei ole jäämässä suljetun oven taakse kylpyhuoneeseen/komeroon/parvekkeelle? Ja millaisia kauhunhetkiä kokee, jos jotakuta ei heti löydykään, vaikka tietää, että ei se nyt oikeasti voi kateissa olla.

Kassinen tässä aiheutti laajamittaisen etsintäoperaation.

Hyvä piilo.

Hän lienee katsellut henkilökunnan epätoivoa ihan mielikseen.

Pitäisi varmaan alkaa käyttää pyykkipoikia, ettei puhtaita pyykkejä noin vain vedettäisi alas ja niihin pesiydyttäisi. 

Linnoitus

Henkilökunta rakensi viikonloppuna Kassiselle ja Sepolle linnoituksen. Pitäisiköhän hankkia oikeita harrastuksia?

Lasitetulle parvekkeelle jemmatiin syksyn mittaan erilaisia pahvilaatikoita, joista nyt lopultakin sai aikaan kompaktin mutta jännittävän leikkipaikan. 

Keskiosan neljä laatikkoa ovat toisiinsa yhteydessä niin, että kaveria on kiva jahdata muodostuneen labyrintin läpi, mutta oikeassa reunassa oleva kapea viides laatikko on vain erillinen tunneli.

Yläkerrasta pääsee alakertaan myös sisäpuolella olevan aukon kautta. Seppo on ainakin kerran pudottautunut siitä alapuolella kököttäneen Kassisen päälle.

Henkilökunta on kovin ylpeä aikaansaannoksestaan...

...vaikka Seppo olikin heti laittamassa sisätiloja remonttiin.

Linnoitukseen tutustuminen oli muuten todella hienoa kuvattavaa: viidessä kuvassa seitsemästä on jonkun takapuoli.

Konvergenttinen evoluutio

Mikä ihme tämäkin nyt taas olevinaan on?

Tieteelle uutena mullistavana löytönä tässä kuvataan nisäkäsmaailman vastine loisikalle. Loisikat ovat sieniä, joiden näkyvä osa on kohti taivasta suuntaava ohut pötkylä, ja jotka loisivat perhosten ja kovakuoriaisten toukilla, maahikkailla ja sen sellaisilla. Tämä seppoloisio (Felis cordyceps seppous) on erikoistunut elämään henkilökunnan kustannuksella. 

P.S. Olettehan kaikki nähneet sen kamalan mielenkiintoisen videon, jossa loisikka kasvaa muurahaisessa?

Pakkasen iloja

Ulkona on kylmä. Sisällä on kuivaa ja sähköistä. Missään ei ole hyvä.

Kassinen ja Seppo sentään löysivät ilonaiheen siitä, henkilökunta varasi toppahousut valmiiksi eteiseen. Tai eivät ne heidän mielestään mitkään toppahousut ole vaan jännittävä kaksiputkinen tunneli.

Kassinen investigoi.

Henkilökunta on tyytyväinen: lisäkarva sisäpuolella pitää entistä lämpimämpänä.

Tästä kuvasta näkee vähän Sepon sähköisyyttä: hänen takapuolikarvansa ovat omituisesti lintassa, sillä häntä silitettiin hetki ennen kuvan ottamista.

Seuraavalla videolla (28 s) hieman leikkiä tunnelissa. Leikki on sellaista perinteistä mallia: Seppo menee sisälle ja Kassinen saalistaa häntä. Muita versioita ovat esimerkiksi "Seppo maton alla" ja "Seppo päiväpeiton alla."

Hyvä leikki on, vaikka Seppo onkin aina saaliin roolissa.

Aamun lukema on muuten miinus kakskytneljä, hyyyy.

Toipumislahja

Kassinen tuntuu toipuneen täysin suolitukoksestaan. Henkilökunta hankki hänelle lahjan; pientä uutta tekemistä, että elämä tuntuisi entistä mukavammalta. 

Tai no, oikeasti erään ystävän kissa oli kyllästynyt tähän vempeleeseen ja se etsi uusia käyttäjiä sattumalta juuri nyt. Mutta toisten tuttu, vanha, tylsä vempele on toisten uusi, hieno, jännittävä vempele ja hyvä lahja.

Kassinen sai divaanin!

Tämä on ihan selvästi ergonominen kissanpeti.

Niin mukava, hyvin muotoiltu, tukee nukkujaa.

Valitettavasti Seppo yrittää jostain syystä tulla häiriköimään.

Mikä Kassisen pedissä muka on niin kiinnostavaa?

Lopulta Kassinen tajusi, että peti on oikeasti pallorata. Pallojen liikettä kelpaa seurata, jos henkilökunta niitä tökkii, mutta hän ei vielä ole innostunut pelaamaan itse.

Seppo kyllä haluaisi pelata muttei voi, kun Kassinen asuttaa rataa. 

Voi Seppoa.

Kassisen toipuminen

Kassinen tuntuu selvinneen suolitukoksestaan. 

Hän on selvästi pirteämpi. Hän nukkuu hyvin, on leikkinyt henkilökunnan kanssa moneen otteeseen ja tulee itse kärttämään ruokaa. Ruoka tosin maistuu vain pieninä määrinä kerrallaan ja Kassinen vaikuttaa silloinkin keskittyvän lähinnä ruokien hyytelökerroksen tai nesteiden nuolemiseen, mutta henkilökunta on tyytyväinen tähänkin vähään. 

Hän kävi eilen kakkimassa uudelleen, mistä on syytä iloita. Tuotoksena oli lähinnä ruskeaa nestettä ja karvoja, jotka hän lienee niellyt yrittäessään pestä itseään kaikesta koettelemuksen aiheuttamasta sotkusta. Tai siis hoitojen aiheuttamasta sotkusta: kissanmallas, Levolac ja parafiiniöljy ovat saaneet hänet todella rasvaiseksi.

Hän joutuu varmaankin pesulle kunhan elämä normalisoituu.

Kassis-rukka ei tiedäkään, mikä häntä odottaa.

Hänen leukansa, kaulansa ja etujalkansa ovat niin rasvaiset, että hän ei itse tule saamaan niitä puhtaiksi.

Onneksi rasvaisuus ei tunnu haittaavan häntä (huom. taustalla Seppo ihmettelee hiekkalaatikon outoa sijoituspaikkaa).

Haasteitakin toipumisessa on, lähinnä ruokailupuolessa. Henkilökunta yrittää pitää huolta Kassisen nesteytyksestä ja lisää ruokalautasille vettä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Jos vettä laittaa liikaa, Kassinen kieltäytyy syömästä. Hänellä tuntuu olevan tarkka käsitys siitä, missä nestemäärässä kulkee syömisen ja juomisen välinen ero (jossain teelusikallisen ja ruokalusikallisen välillä), ja jos syömään on tultu niin silloin ei juoda.

Toipilaat saavat olla vaateliaita.

Pienet ruokamäärät tarkoittavat myös monen montaa ruokintaa ja Kassisen eteen onkin tarjoiltu lautasta lähemmäs kaksikymmentä kertaa päivässä. Ruokaa on todellakin tarjoiltava joka kerta erikseen, sillä valvomatta esille jätetty lautanen jää välittömästi Sepon uhriksi. 

Ruokia yritetään vaihdella, että Kassisen mielenkiinto pysyisi yllä.

Hänelle tarjoillaan muun muassa Bozitan kanaa ja Miamorin pikkupusseja, joista maistuu erityisesti hyytelö, sekä PrimaCatin kana- ja tonnikalapusseja. Noita viimeisiä täällä ei yleensä syödä mutta henkilökunta arveli niiden olevan maistuvaa ja hyvin sulavaa toipumisruokaa. 

Kassinen tuntuu olevan tyytyväinen palveluun.

Seppokin on tyytyväinen, sillä hän saa syödä Kassisen herkkuruokien jämät. Syödessään hän hurisee ja surisee kuin pieni jätemylly kone. 

Kassinen ja suolitukos

Kolmisen viikkoa sitten Kassisella oli kummallinen yhden päivän oksennustauti. Hän söi aamulla broilerin jauhettua liha-luu-seosta eikä sen jälkeen enää mitään, oksenteli vain vaahtoa ja nesteitä. Hän kuitenkin nuoli margariinia henkilökunnan sormista ja piristyi myöhäisillalla, ollen aamulla taas oma itsensä. Henkilökunta oli hyvää vauhtia unohtamassa koko episodia. Samaa ruokaa on kuitenkin tarjoiltu koko hänen täällä asumisensa ajan, joten oksentelu oli ehkä sattumaa.

Keskiviikkona aamiainen oli samaa broilerimössöä samasta pussista. Kassinen söi hyvällä ruokahalulla, kuten on aina ennenkin syönyt. Päivällä alkoi oksentelu, mutta tällä kertaa piristyminen jäi tulematta. Hän oli onnettoman oloinen vielä seuraavanakin päivänä: ei syönyt eikä ollut kiinnostunut henkilökunnan tai Sepon tekemisistä, lähinnä hän makasi "limppuna" tassut mahan alla. Lisäksi hän kävi itse juomassa, mitä hän ei yleensä koskaan tee. Hänelle annettiin vähän margariinia ja pakkosyötettiin kissanmallasta. 

Keskiviikkoillan kipeä Kassinen.

Torstaina päivällä Kassinen oksensi taas, vaikkei ollut syönyt oikeaa ruokaa yli vuorokauteen. Soitettiin kunnaneläinlääkärille ja sieltä sanottiin, että pakkaa kissa autoon ja tule tänne.

Tähän väliin Jennille valtavan iso kiitos siitä, että lähdit viemään meitä lääkäriin ja että olit siellä meidän kanssamme kolme tuntia. Kesto ei johtunut niinkään Kassiselle tehdyistä toimenpiteistä vaan siitä, että tupa oli täynnä sekä ajan varanneita että akuutteja potilaita. Kunnaneläinlääkäri ottaa (onneksi) vastaan kaikki.

Kassinen nukutettiin ja hänestä otettiin röntgenkuva ja verikokeet. Verikokeissa ei ollut mitään syömättömyyden ja oksentelun selittävää, joskin tulehdusarvo oli vähän koholla. Röntgenissä näkyi luumassaa suolessa. Suolitukosepäily.

Hoito-ohjeeksi tuli juottaminen, kissanmallas ja ummetuslääke Levolac. Lisäksi Kassinen sai eläinlääkärissä antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä, joita tuli kotiinkin neljän päivän kuuri. Eläinlääkäri sanoi, että toivottavasti näillä tokenee, ettei tarvitse leikata auki. 

Kotona Kassisen annettiin vähän heräillä ja illan mittaan hänelle pakkosyötettiin kissanmallasta, Levolacia ja parafiiniöljyä sekä juotettiin vettä.

Seppo pörhisti taas häntänsä tullessaan katsomaan, kuka kumma tuli kotiin.

Rauhoituksesta tokeneminen vei aikansa.

Antibiootti ja pahoinvointilääke tulivat piikkinä. Piikitys ei sinällään tuntunut (henkilökunnasta) pahalta mutta pahoinvointilääkkeen varoitettiin kirvelevän ja sitä se tekikin. Kassinen huusi kuin syötävä kun se häneen laitettiin.

Perjantaiaamuna Kassinen oli pirteämpi: hän kehräsi ja puski, joi itse vettä ja söi noin teelusikallisen märkäruokaa, pari herkkuraksua ja vähän margariinia. Lisäksi hän jopa leikki sulkalelulla. Valitettavasti pirteys ei pysynyt ja hän muuttui apeammaksi päivän mittaan, ei syönyt tai pitänyt seuraa. Tämä tosin saattoi johtua myös osin siitä, että häntä pakkojuotettiin parin tunnin välein, hänelle syötettiin suolenliukastusaineita ja nutriplussaa ja vielä piikitettiinkin; kukapa sitä kiduttajiensa kanssa haluaisi hengata. 

Seuraavan juotto-syöttökerran lähestyessä Kassinen piilottelee sängyn alla.

Nenän edessä on superherkkuraksu mutta se ei maistu. Leuka on veden ja kissanmaltaan ja Levolacin sotkema.

Kassinen oli selvästi mahakipuinen koko episodin ajan, hän nukkui hyvin vähän ja kökötti limppuna. Hänen mahastaan kuului välillä joitain huonosti vetävää viemäriä muistuttavia kovia ääniä. Ruoka ei maistunut, hän ei edes tullut keittiöön vaan käveli olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Olohuoneeseen laitettiin pari ruokalautasta ja lisävesikuppeja, jos niistä vaikka vahingossa jotain menisi alas. Hän kävi pissillä normaaliin tapaan mutta kakkaa sai odotella. Neljäs hiekkalaatikko taiottiin pyöreästä pesuvadista (ikään kuin suolen toiminta nyt olisi puitteista kiinni).

Perjantaina yöllä yhdentoista jälkeen alkoi tapahtua. Kassinen tuotti pari pientä luupökälettä ja hirveästi ällöttävänhajuista, öljyistä, ruskeaa nestettä. Sitten hän juoksi olohuoneen poikki ja jätti jälkeensä vanan. Henkilökunta ei ole koskaan ollut näin iloinen ripulista matolla.

Kahdentoista jälkeen Kassisesta tuli vielä vähän öljynestekakkaa ja sitten hän rauhoittui unille.

Neljältä tänä aamuna hän tuli keittiöön hakemaan ruokaa! Hän söi ehkä ruokalusikallisen, mutta on se selvästi enemmän kuin kahtena edellisenä päivänä.

Ensimmäinen syöntikerta!

Kai tässä voi jo vähän huokaista helpotuksesta: tänä viikonloppuna ei taidetakaan viettää Kassisen avajaisia. Pitäkää peukkuja, että hyvä suunta jatkuu.

P.S. Kassisen syömässä broilerin jauhetussa liha-luu-seoksessa pitäisi olla 80 % lihaa ja 20 % luuta. Hänhän tosiaan on syönyt samaa mössöä aiemmin ilman ongelmia mutta ilmeisesti tässä kyseisessä erässä on luuta enemmän, mitä Kassinen ei nyt pystynytkään käsittelemään. Sepolle ei aiheutunut ongelmia mutta taitaa tämä mössö nyt kuitenkin jäädä pois molempien ruokavaliosta.

P.P.S. Sepolle aiheuttivat ongelmia ihan muut asiat: hän tosiaan ei taaskaan tunnistanut lääkäristä palaavaa Kassista ja pelkäsi seuraavan vuorokauden ajan kotiinsa ilmestynyttä tunkeilijaa. 

Heikkopäistä Seppo-rukkaa pelotti kamalasti.

Teeveen orja

Kaikki alkoi viattomalla seuranpidolla... 

...mutta pian Seppo jo vaati aitiopaikan ja kaikki Eläinsairaala-jaksot peräjälkeen esitettynä. 

Puupohjainen kissanhiekka

Henkilökunta yritti tilata kissanhiekkaa vuodenvaihteen jälkeen. Valitettavasti molemmat täällä käytetyt hiekat eli Tigerino Canada (paras) ja Biocat's Micro (ihan ookoo) oli loppuunmyyty, tai ainakin niiden hajusteettomat versiot olivat. Henkilökunta ei ihan luota siihen, että Kassinen ja Seppo arvostaisivat sitruunaruohon tuoksuista vessamateriaalia, joten jotain piti keksiä.

Tilaukseen valikoitui Cat's Best Original, puupohjainen kissanhiekka. Raekoko on suurempi kuin tutuissa bentoniittisavimikrohiekoissa mutta paakkuuntumisominaisuuksia luvataan kuitenkin löytyvän. Myös muita hyviä puolia löytyy: hiekka on ihanan kevyttä, siinä on miellyttävä lievä puuntuoksu ja mikä parasta se on ekologinen vaihtoehto. Henkilökunta pitää hiekasta jo nyt!

Hiekkaa laitettiin yhteen laatikkoon kolmesta. Sittenpähän näkee selvästi, onko sillä käyttöä vai kohdistuuko asiointi kahteen muuhun laatikkoon ja niiden sisältämään Tigerinoon.

Kassinen on epäuskoinen.

Oikeastiko tätä täytyisi käyttää?

Hiekkaa on ollut tarjolla nyt yhden yön ja kukaan ei ole vielä ehtinyt siinä käymään. Toivottavasti Kassinen ja Seppo kuitenkin ovat sille myötämielisiä, kunhan tottuvat ajatukseen. 

Aikaisemmin kissanhiekkaa on ajateltu tässä postauksessa.

Aamuisin

Huomenta Seppo. Mitäs oikein kuvittelet tekeväs siellä?

En tiijä vielä.

Ehkä meen tuohon kaappiin.