Kaljukerholaisen takapakki

Sepon karvatilanne on ottanut askelen taaksepäin. Tietenkin. Koska eihän se nyt näin helppoa olisi voinutkaan olla.

Edelliset kaljukerholaisen kuulumiset kirjoiteltiin kuukausi sitten. Kirjoituksen jälkeenkin Seppo oli kunnossa ainakin viikon-pari, mutta sitten hän tuntui taas stressaantuvan jostain (ei esimerkiksi leikkinyt samalla innolla). Samaan aikaan henkilökunta alkoi epäillä, että karvat vähenevät taas.

Ensin kuitenkin kerrottakoon hyvät asiat. Tai hyvä asia. Yksi asia on hyvä.

Etutassulaikut kasvavat umpeen. Henkilökunta on varma, että Seppo ei enää koske niihin, mutta karvan ilmestyminen on vain kovin hi-das-ta. Tämä johtunee siitä, että Seppo on nyt siirtynyt talvikauteen ja on noin yleisesti ottaen vain menettämässä karvaa eikä kasvattamassa sitä. Hänen kantapäänsä ja korvansa ovat taas kaljut.

Etujalkakarvojen toinen tuleminen. Juhlitaan!

Sitten huonot asiat.

"Normaalin" talvikarvanlähdön ohessa Sepolle on ilmestynyt uusi laajahko, harvakarvainen alue mahaan. Oikeassa kyljessä ja polvessa hänellä oli jo aiemmin pieniä karvattomia laikkuja, mutta uusi alue on niistä erillään vatsan valkoisen ja mustan karvan rajalla.

Voi ei miten hirveä. On kyllä sanottava, että kylki näyttää pahemmalta kuin onkaan, sillä Seposta ei kerta kaikkiaan saa otettua todellisuutta vastaavia kuvia: tilanne näyttää aina joko pahemmalta tai paremmalta.

Tässä näkyy mahan valkea-musta-rajan harvakarvaisuus. Se alkaa suht' korkealta kyljestä ja jatkuu vielä takajalan alle... 

...ja näkyy tässä.

Tämä on siis epänormaali osuus. Sepon "vatsaheltat" alamahassa ovat aina vaaleanpunaiset, mutta tämän osan pitäisi olla selvästi valkoinen/selvästi musta.

Ja hei arvatkaas vielä mitä: Seppo on taas imeskellyt häntäänsä! Hän on nyt kahtena aamuna ollut torkkumassa vaatekaapissa ja tullut sieltä ulos hännänpää aivan litimäräksi imeskeltynä. Henkilökunta ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Ihastuttavaa.

Zylkeneä on muuten syöty nyt vain joka toinen päivä, ettei sen loppuminen olisi ihan äkillistä, ja että se kestäisi joulun yli. Ehkä tämä oli virhe olisi varmaankin pitänyt tehdä päin vastoin ja antaa tälle otukselle kaksinkertaista annosta.

Huomio, Kassinenkin asuu täällä. Hänen kauneutensa ja karvaisuutensa korostaa Sepon koinsyömää olemusta.

Kaljukerholaisen kuulumisia

Seppo on syönyt Zylkeneä nyt yhden kuukauden ajan. Hän saa rauhoittavansa joka aamu seitsemän maissa herkkuruokaan piilotettuna, ja hän on edelleenkin syönyt sen aina innokkaasti.

Ensimmäisen noin viikon jälkeen Zylkenen vaikutukset olivat osin nähtävissä ja osin eivät: olemassa olevat karvattomat laikut tuntuivat kasvattaneen muutaman hahtuvan lisää, mutta samaan aikaan Seppoon ilmestyi uusia harvakarvaisia kohtia (oikeasta polvesta kerrottiinkin jo aiemmin, mutta lisäksi pieni laikku tuli oikeaan kylkeen/vatsaan ja vähän isompi alue häntään). Sama plusmiinustrendi jatkui toisella viikolla, mutta kolmannella ja neljännellä tuntui näkyvän muutosta parempaan. Vanhoihin kaljuihin kohtiin ei selvästi enää ole koskettu ja uudet laikut eivät ole suurentuneet.

Suurin laikku näyttää tällä hetkellä tältä. Aiemmin se oli hohtavan valkoinen, kun jäljellä oli vain todella lyhyttä valkeaa pohjavillaa, mutta nyt se on harmaa tumman päällyskarvan palaillessa pikkuhiljaa.

Paras tulos pitäisi tulla Zylkenen ja käyttäytymisterapian yhdistelmästä (neuvotaan täällä). Seppo ei ole päässyt terapeutille mutta hänen kanssaan on puuhasteltu mahdollisimman paljon, ja henkilökunta uskookin, että se on vaikuttanut osaltaan huomattavasti karvatilanteen paranemiseen.

Kuukauden aikana Sepolle tarjotun aktivoinnin määrää on seurattu keittiön seinällä olevalla karvakalenterilla, johon pyritään kirjaamaan kaikki hänen kanssaan tehdyt asiat ja tarjotut virikkeet. Kalenterista on helppo seurata, mitä on viime aikoina tehty ja mitä voisi tehdä, ja se myös pakottaakannustaa henkilökuntaa tekemään enemmän ja enemmän.

Hienosti on jaksettu joka päivä tehdä juttuja ja täyttää kalenteria! Henkilökunta tulee palkitsemaan itseään kakulla.

Huonoimpina päivinä Sepon kanssa on jaksettu puuhastella vain kolme tai neljä kertaa ja parhaimpina kuusi, seitsemän tai jopa kahdeksan. Puuhastelukerraksi lasketaan sellaiset jutut, joissa Seppo on oikeasti mukana, osallistuu ja keskittyy vähänkään pidempikestoisemmin, mielellään useamman minuutin ajan. (Tässä Zylkene muuten auttaa myös: ennen sen aloitusta Sepolta esimerkiksi jäi usein leikki kesken, kun hän säikähti Kassista/yläkerran lasten ääniä/jotain tuntematonta. Nyt hän kyllä edelleenkin hätkähtää, mutta palautuu paremmin ja kykenee useimmiten jatkamaan leikkiä.)

Sepon keskimääräiseen päivään kuuluu huiskaleikki tai pari, tai leikkiä hiuslenkillä tai nippusiteellä. Lisäksi hänelle heitellään raksuja, joiden perässä hän juoksee täysillä huoneesta toiseen, ja hänen kanssaan tehdään temppuja. Useimmiten hän saa myös raksuja aktivointilaitteista ja -peleistä. Harvinaisempaa puuhaa ovat ulkoilut, kissanminttu, aktivointi raa'alla lihalla tai vesialtaalla.

Toissapäivänä 15.11. Sepon kanssa on puuhailtu kahdeksan erillistä kertaa: on temppuiltu, leikitty huiskalla, sulalla ja taas huiskalla, hänelle on heitelty raksuja, annettu kissanminttua, leikitty nippusiteellä ja illalla hän pääsi vielä parvekkeellekin. Huh. Kuulostaa jotenkin hullulta. Onneksi henkilökuntaa on kaksi kappaletta.

Zylkeneä saa syödä kuukautta pidempäänkin, ja hyvien tulosten vuoksi Sepolle tilattiin uusi satsi. Valitettavasti tilaus tehtiin Zooplussalta postipakettina, joka on nyt viettänyt matkalla hieman tavanomaista kauemmin ja Sepolle tulee ainakin parin päivän tauko hermolääkkeensäherkkunsa annostelussa. Toivottavasti hänen mielensä ei kuitenkaan ehdi järkkyä liikaa.

Katsokaa, siellä se leikkii.

Se on niin onnellinen ja toivottavasti jokaisena päivänä vähän edellistä karvaisempi.

Paitsi että varmastihan se on heti huomenna kauttaaltaan kalju, kun tässä näin tuloksia kehutaan.

Zylkene

Seppo-rukka on jatkanut kaljuuntumistaan. Vieraatkin jo sanovat häntä kamalan näköiseksi, mikä on tietenkin hyvä, sillä henkilökunta itse sokeutuu karvatilanteen huonoudelle nähdessään hänet joka päivä.

Rokotusreissulla eläinlääkärille esiteltiin hänen harvakarvaisia etujalkojaan. Koska syy käyntiin ei ollut niissä ja henkilökunta arveli pärjäävänsä tilanteen kanssa (esimerkiksi iho ei mene rikki), lääkäri ei juurikaan asiaan puuttunut. Hän sanoi, että stressiin voi kokeilla erilaisia haihduttimia tai esimerkiksi rauhoittavaa ruokavaliota eli Royal Caninin Calm -sarjaa. 

Feliway-haihdutin tosiaan on käytössä ja henkilökunta jäi pohtimaan rauhoittavaa ruokaa. Sepon ruokavaliota ei kuitenkaan haluta tässä vaiheessa muuttaa ihan täysin (Calmia pitäisi syödä ainoana ruokana), joten muut vaihtoehdot saivat mahdollisuuden. Calm-ruoan pääasiallinen vaikuttava aine on ilmeisesti kaseiini, jota saa myös sellaisenaan tablettimuotoisena Zylkene-valmisteena. Henkilökunta selvitteli kaseiinin toimivuutta (tähän koirablogiin on hienosti koottu tutkimuksia aiheesta) ja soitteli eläinlääkärille muutama päivä käynnin jälkeen kysellen, että voisiko sitä kokeilla. Lääkärin mukaan ei Zylkenestä haittaakaan ole ja käski jatkaa kokeilua vähintään pari viikkoa, sillä mahdollinen vaikutus ei muutamassa päivässä näkyisi.

Seuraavaksi Sepolle siis metsästettiin 30 tablettia Zylkeneä. Hän saa yhden päivässä ruokaan sekoitettuna.

Tätä etsittiin kolmesta apteekista ja kahdesta eläinlääkäristä, joista toisesta se lopulta löytyi. 

Kapselit ovat todella isoja mutta onneksi niitä ei ole tarkoitus ahtaa kissaan kokonaisena. 

Kapselin sisältä saadaan jauhe, joka sekoitetaan herkkuruokaan. Sepon mielestä tämä on maailman paras uusi aamurutiini!

Hän on aina innokkaana syömässä rauhoittavansa.

Tabletin lisäksi Sepon stressiä pyritään vähentämään myös tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaista aktivointia, mitä seurataan kolmenkymmenen päivän kalenterilla. Tähän mennessä oletettavasti mukavaa tekemistä on tullut jokaiselle päivälle.

Keittiön seinälle kirjataan Sepon kanssa puuhailtuja juttuja. Kassinen ei nyt saanu omaa kirjanpitoa, vaikka hän on tietenkin ollut mukana suurimmassa osassa.

Lisätekemisiä saa ehdottaa.

Ensimmäisen noin viikon jälkeen tilanne on seuraava: Sepon vasemmassa kyynärpäässä olevaan laikkuun alkaa selvästi kasvaa karvoja mutta valitettavasti samaan aikaan hänen oikeaan polveensa on tullut harvakarvaisempia kohtia. Tulos taitaa siis olla plusmiinusnolla, mutta henkilökunta on melko toiveikas.

Mutta mitäs sitten tehdään, jos kuukauden päästä karvatilanteessa ei ole mitään muutosta? No mennään eläinlääkärille miettimään vaihtoehtoisia selityksiä. Otetaan muuten mielellään vastaan suosituksia Joensuun alueen klinikoista, jotka voisivat erityisesti tässä asiassa auttaa. 

Tähän mennessä henkilökunta on esimerkiksi arvellut, että karvakadossa ei ole kyse allergiasta, sillä luulisi allergisen, kutiavan tai kivuliaan eläimen hoitavan itseään kellon ympäri, pakonomaisesti tai maanisesti (tai näin ainakin kaikki henkilökunnan kohtaamat allergiset koirat ovat tehneet: tassujen nuolentaa tai korvien raavintaa ei voi olla näkemättä!). Seppo ei moista tee vaan karvat vain katoavat henkilökunnan ollessa poissa kotoa, mutta voisiko kyse silti olla allergisesta oireilusta tai yliherkkyydestä jollekin. Jaa-a, sen kun tietäisi.

Terkkuja muuten Muikku-kullalle ja kiitos hänen emännälleen tuesta, kun nyt samanlaisissa "tää eläin vaan kaljuuntuu"-tilanteissa kerran ollaan.