Yhteiselo lääkärireissun jälkeen

Eläinlääkärin jälkeen Seppo ei taaskaan tuntenut tätiään. Ei, vaikka he olivat yhdessä lääkärissä ja matkustivat autossa kopat nenäkkäin. Kotiin tultua Seppo seurasi Kassisen perässä epäillen ja sitten hänet laitettiinkin joksikin aikaa makuuhuoneeseen rauhoittumaan ja toipumaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin Seppo päästettiin ulos ja hän kiitti siitä käymällä tätinsä kimppuun.

Kassisen tädille rakennettiin kodinhoitohuoneeseen yksiö kaikilla mukavuuksilla.

Siellä hän vietti kaikki ne ajat, kun Seppo ei ollut suljettuna omaan yksiöönsä makuuhuoneessa.

Lääkäristä tuli kotiin väärä täti! Se on tuolla!

Päästäkää, niin ajan sen pois.

Sepon halu hankkiutua eroon tuntemattomasta tädistä hälveni parissa-kolmessa päivässä, mutta uudelleentutustumista haittaa se, että Kassista pelottaa. Ketäpä ei pelottaisi, kun tuttu asuintoveri on käynyt yllättäen päälle eikä siinä paljon tötteröt haitanneet.

Nyt se uusi täti on tuolla makuuhuoneessa. Haluisin vähän haistella, avaa ovi.

Oho, siinä se on. Vähän jännittää...

Kodinhoitohuoneen ovea on pidetty usein pienesti raollaan hajujen vaihtamiseksi. Seppo haluaisi kovasti mennä sisään, mutta ei pääse, kun täti ei häntä juuri nyt kovin korkealle arvosta.

Kassinen miettii, uskaltaako tulla ulos ikinä vai kannattaisiko vain elellä omassa rauhassa.

Karvainen herrasväki on istunut vierekkäin aamiaispöydässä margariini- ja salaattitarjoilun merkeissä, mutta ilman ohjattua toimintaa heidän meininkinsä menee helposti toistensa tuijotteluksi ja siksi heitä ei keskenään valvomatta vielä jätetä. Valvonnan alla Seppo on jo kyllä omasta mielestään tutustunut uuteen tätiinsä ja on vähän nuollut tämän päätä, huudellut tätä leikkiin ja yrittänyt leikkielein juosta kohti. Täti on sietänyt, kuunnellut ja ei lähtenyt leikkijuoksua karkuun, mutta ei kyllä mennyt mukaankaan. 

Ehkä tämä tästä.

Varvaskuvia

Tähän muistiin varvaskuvia.

Tässä ongelmavarvas silloin, kun sitä ei ole imeskelty. Näyttää vain vähän erilaiselta.

Tässä ongelmavarvas pitkällisen imeskelyn jälkeen.

Kynnen ympäristö on selvästi turvonnut.

Itse kynttä ei meinaa edes löytyä.

Tötterö täteineen tohtorilla

Kassinen ja Seppo saivat eilen etukäteisjoululahjaksi yhteisen retken eläinlääkäriin. He olivat siitä todella iloisia.

Karvainen herrasväki retkellä. Isompi koppa on Kassisen tädin, sillä hänelle sattui taas menomatkalla kakkaonnettomuus ja paluumatkalla pissionnettomuus. 

Kassisen täti sai rokotuksen ja häneltä otettiin verikokeita munuaistilanteen kontrolloimiseksi, ja muutenkin. Lisäksi häntä vähän kopeloitiin. Hammaskiveä on sen verran, että poistoaikaa pitää alkaa varailla, mutta noin muuten täti on oikein hyvässä kunnossa. Verikokeet hän antoi ottaa oikein kiltisti ja niissä ei ollut mitään huomautettavaa. Kaikki munuaisarvotkin olivat viiterajoissa.

Kassisen täti painoi 4,7 kiloa.

Tätirukka.

Tätirukan hyvät  munuaistulokset muistiin tähän. Tädin korkean iän vuoksi tutkittiin myös kilpirauhasarvo TT4, joka oli viitteissä.

Murheenkryyni Seppo Johannes rokotettiin myös ja hänen tassunsa tarkastettiin. 

Oikean etutassun 3. varpaassa todettiin lievää turvotusta ja punoittelua kynsivallissa, ei kuitenkaan tulehdukseen viittaavaa aristusta tai eritettä. Jatketaan kotihoitoa suunnilleen samoin kuin tähänkin asti: puhdistus kirvelemättömällä puhdistusaineella ja hunajavoiteella aamuin illoin, ja kauluria käytetään tarvittaessa. Lisäksi Seppo sai viikon kipulääkekuurin, että nähtäisiin, loppuuko oireilu sen aikana ja palaako ylimääräinen varpaannyhtäminen sen loppumisen jälkeen.

Lisäksi eläinlääkärille esiteltiin Sepon takaselässä olevaa pattia, jonka henkilökunta huomasi pari kuukautta sitten ja joka ei tänä aikana ole kasvanut tai muuttunut. Eläinlääkäri totesi sen olevan hyvin pieni, ihonalainen patti, ja sitä on tässä vaiheessa vain seurailtava.

Seppo Johannes painoi 4,8 kiloa.

Seppo-rukka.

Kassisen kilohinta tällä retkellä oli 63,9 euroa. Sepon kilohinta oli puolet pienempi, ollen vain vain 31,9 euroa.

Tötterö täteineen torkkuu

Päivän kuvassa Kassisen täti on löytänyt itsestään hieman sympatiaa lampputoveriaan kohtaan ja sallinut tämän tulla viereen.

Nappulat

Henkilökunta löysi taskustaan muutaman koirannappulan ja tarjosi niitä Kassisen tädille.

Hän mutusteli niitä hetken mutta totesi sitten, että syömäkelvottomia ovat.

Paras paikka

Seppo jonottaa nojatuoliin, kun henkilökunta juo aamukahvia. Miksi? Ikään kuin täällä ei olisi muita nukkumispaikkoja hänelle.

Henkilökunta kieltäytyy nousemasta, vaikka kuppi on jo tyhjä.

Tunnelmanluoja

Henkilökunta katsoo kauhuelokuvaa ja jonkinlainen pieni mörkö osallistuu.

Mutta hui kauhistus! Olohuoneesta kuului ääniä ja mörköä alkoi pelottaa! Mikähän ihme siellä voi olla?

Harmittava takaisku

Joskus sitä käy silleen, että muuttuu tötteröksi, jos ei osaa olla imeskelemättä varpaitaan.

Tötterön kanssa varpaat jäävät rauhaan eikä Seppo tunnu edes yrittävän nuolla niitä. Tötterön kanssa on varmaan muuta ajateltavaa (videolla nirinää n. 30 s).

Hajurako

Henkilökunnan käsitys taiteellisesti rajatusta kuvasta.

 

Tädinkorvike

Kassisen täti haluaisi tulla makaamaan pöydälle mutta henkilökunta hellii jotain puurokulhoa.

Törkeää sortoa, sanoo täti.

Uusi Seppo-ongelma

Seppo on kehittänyt uuden ongelman.

Hän on nyrhinyt karvoja pois tästä vasemman etutassun sivusta, ja samaan aikaan hän on imeskellyt ja nuoleskellut oikean etutassun anturoita ja varvasvälejä niin, että valkoinen turkki on hieman jo värjäytynyt.

Seppo, miksi olet mennyt sellaista tekemään? Ahdistaako, onko kipeänä joku paikka vai onko ruoka vääränlaista?

En kerro. 

Loma(?)

Kassisen ja Sepon henkilökunnan allekirjoittanut puoli vietti viikonlopun hienoa herra Pabloa hoitamassa.

Paikalla oli tietenkin myös se hirveä krokodiili, joka hänen elämäänsä nykyään piinaa.

Tässä sekalaisia kuvia viikonlopulta:

Herra Pablo sijasi ystävällisesti sängyn, mutta valitettavasti hoitohenkilökunta katsoi parhaaksi nukkua sohvalla.

Lenkkeily ilman katuvaloja ei ole henkilökunnan mielipuuhaa.

Ei voi ikinä tietää, mitä hirviöitä valon ulkopuolella vaanii.

Lenkin jälkeen on hetki rauhallista. Pieni hetki.

Ja sitten taas mennään.

Pakkasta oli huimat miinus yksi aste, joten heille oli tietenkin molemmille puettava joka kerta villaloimet päälle.

Kiitos herra Pablo ja neiti Liinu tästäkin aktiiviviikonlopusta!

Kymmenvuotisvisa

Blogin kymmenvuotispäivä meni alkuviikosta vähän ohitse henkilökunnalta, mutta juhlistetaan sitä joka tapauksessa näin ekstra-juhlapostauksella ja kymmenvuotisvisalla.

Leikkimielisessä kisassa on tarkoitus keksiä kuvatekstit alla oleviin kuviin, yhteen tai useampaan. Täysin vapaamuotoiset tekstit kommentteihin! Voittajalle luvassa hyvää mieltä ja Kassisen ja Sepon virtuaalipuskuja ja -hurinoita.

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuva 5.

Kuva 6.

Blogin kymmenvuotissyntymäpäivä

Blogi täytti kymmenen vuotta muutama päivä sitten! 

Blogisynttäreitä olisi sietänyt juhlia, tai ainakin blogin päähenkilöille tarjota erityista herkkua tai uusia leluja tai jotain, mutta henkilökunta unohti merkkipäivän. Jotain olisi kuitenkin hankittava edes jälkikäteen korvaukseksi siitä, että heidän elämänsä vuodetaan internetiin kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Päähenkilöt sopuisasti vierekkäin, mitä nyt täti näyttää aika tympiintyneeltä.