Joulukuvayritelmiä II

Tässä kuvasatsissa on kaverin taputtelua, silitystä, tökkimistä ja lääppimistä.

Joitakin näistä voisi pitää onnistuneina.

Joitakin ei.

Seppo tökkii Kassista mielellään.

Tai silittelee, tai mitä tämä nyt onkaan.

Rapsuttelee korvantaustaa.

Kassiselle ei olisi niin väliksi.

Annas nyt olla.

Kohta Kassinen kostaa. Harjoitteluksi hän tökkää ensin joulupalloa...

...ja sitten hän tökkää Seppoa.

Hyiiiii sanoo Seppo.

Ei saa Seppoa lääppiä.

Joulukuvayritelmiä I

Tänä vuonna otettiin 198 joulukuvaa.

Se on aika paljon.

Suurimmassa osassa on tietenkin jonkun kieli ulkona.

Tai jollain on omituinen ilme.

Tai joku ei katso kameraan.

Tai on taas kieli työnnettynä ulos niin pitkälle kuin sitä riittää.

Tai taas omituinen ilme.

Paljon on myös etuilua.

Etuilu ei nyt sinällään välttämättä pilaa kuvaa, jos vain taustatyyppi näyttää järkevältä.

Tässä etuilija on nätti mutta takana on huonosti täytetty eläin.

Ei näin.

Eikä näin.

Eikä näin. Kassiselle riitti tämä arvostelu kiitos vaan Kassinen lähtee pois.

Joulueläimiä

Joulu on vietetty. Kassinen ja Seppo juhlivat sitä perinteiseen tapaan henkilökunnan ei-allekirjoittaneen osapuolen ja jouluvieraan kanssa. He kuulemma lähinnä nukkuivat ja söivät ja leikkivät, ja pääsivät joka päivä käymään parvekkeellakin. 

Seppo älä näytä noin masentuneelta, oli hyvä joulu kuitenkin.

Kissat saivat lahjojakin ikuisesta epäkiltteydestä huolimatta. Sekä ruokaa...

...että leluja. Tämä kuva on otettu tapaninpäivänä ja lintuhuiskan pyrstöstä ei ole enää mitään jäljellä. Kesti se kai ainakin puolitoista päivää. Allaolevassa videossa (8 s) Kassinen saalistaa kynittyä huiskaa. 

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli vietti joulua herra Pablon (ja Kassisen ja Sepon serkun) kanssa.

Herra Pablo lahjoitti lenkkeilyä.

Ulkoilu oli herra Pablon mielestä mukavaa, etenkin kun allekirjoittanut sekoili ja lähti tapanina ulos vaillinnaisella varustuksella: herra Pablo tuli puettua asianmukaisesti mutta hihna unohtui ottaa mukaan. Onneksi viiden kilometrin lähes umpihankirämpimisessä ei tullut vastaan ketään, joka olisi voinut irtokoiraa paheksua.

Herra Pablon luona oli myös yllätysjoulueläimiä. Linnunruokaämpärissä asui kaksi hiirulaista!

Heillä oli ainakin ollut hyvät joulusyömingit ennen pakkosiirtoa halkovajan nurkalle.

Joulutervehdys 2019

Jouluvalmisteluja IV

Ennen joulua täytyy vielä paketoida lahjat. Tämä lahja voidaan esitellä blogissa huoletta, sillä henkilökunnan tiedon mukaan sen saaja ei osaa lukea.

Seppo auttaa.

Koiranherkkupakkauspaketti ei Seppoa ihan hirveästi kiinnostanut mutta herra Pablon toinen lahja, jossa sanomalehden sivuihin rutisteltiin kourallinen irtonaisia kuivattuja broilerinsydämiä (että herra Pablo voi avata lahjan itse ja syödä sen saman tien), kyllä kiinnosti. Liikaa.

Seppo yritti repiä auki ja varastaa herra Pablon lahjat vain pieni hetki niiden paketoinnin jälkeen. Todella tuhmaa. Viimeistään nyt joulupukki saa tehdä täyskäännöksen hänen lahjojensa kanssa!

Jouluvalmisteluja III

Perinteiselle jouluvieraalle laitettiin peti jo päivää etuajassa, että karvainen herrasväki saisi ensin testata sen.

Tämä on Kassisen mielestä oikein ja sopivaa. Jos hän vain vielä saisi pitää pedin itsellään koko joulun...

...mutta ei. Eräs paikallinen Seppokin on nimittäin kilpailemassa tilasta. 

Hän kierteli ja kaarteli torkkuvaa Kassista ja meni heti valtaamaan tämän paikan, kun Kassinen erehtyi nousemaan. Seppo on niin tuhma.

Joulupukki muistaa tämänkin. Piilottelu ei auta.

Jouluvalmisteluja II

Hei näättekö tekin nuo uudet jutut tuossa?

Nuo jutut.

Ei varmasti oo ennen olleet, on tosi epäilyttäviä. Mitä ovat ja miks ovat tässä?

Oho hups. Ei kai olleet tärkeitä?

Jouluvalmisteluja

Tiedättekö, mitä on porkkala? No se on sellaista porkkanaa, joka maistuu lohelta (ohje esimerkiksi täällä). Kuulostaa hullulta mutta toimii. 

Henkilökunta on nyt pari kertaa harjoitellut porkkalan tekemistä, että jouluna kaikki menisi nappiin. Kassinen ja Seppo ovat auttaneet.

Porkkalaan tulee keitettyjä porkkanoita ja valkoviinietikka-savuaromi-suola-rypsiöljy-marinadi. Jotenkin luulisi, että mikään tässä pöydällä ei kiinnostaisi kissoja.

Saa luulla. Kaikki kiinnostaa.

Kassinen ja Seppo tulivat paikalle, kun kypsiä porkkanoita siivutettiin juustohöylällä. Seppo istui viereen ja alkoi hurista. Kovalla äänellä. Vaativasti. Hurisi ja hurisi ja taputteli tassulla, että hänet varmasti huomattaisiin. Henkilökunta otti palan porkkanaa ja näytti sitä hänelle, että ei tässä ole mitään, mitä Sepot syövät.

Jooei (video n. 20 s).

Joo porkkana on kyllä uus suosikkiruoka, yhtä hyvää kuin salaatti.

Kassinenkin kunnostautui. Samaan aikaan, kun henkilökunta ihmetteli ja kuvasi Sepon porkkanansyöntiä, kiipesi Kassinen pöydälle. Hän liikkui hiljaa, hitaasti ja ovelasti. Hän ehti lipitellä vähän marinadia, ennen kuin hänen puuhansa huomattin ja keskeytettiin.

Porkkana ei oo syötävää, mutta savu-etikka-drinkki kyllä maistuu milloin vain.