Huomio

Seppo kaipasi ilmeisesti lisää näkyvyyttä, kun asettui asumaan henkilökunnan huomioliiviin. Tässä taloudessa ei voi kyllä mitään pudottaa lattialle sekunniksikaan, jos sen haluaa pitää itsellään!

Hän maastoutui edellisen postauksen karvavilttiin niin hyvin, että kaikki eivät välttämättä huomanneet häntä, ja sehän ei käy laatuun.

Henkilökunta kuitenkin haluaisi liivin takaisin, ettei blogiin tule taukoa, kunjos auto ajaa polkupyöräilijän päälle.

Huomiosta ja turvallisuudesta puheen ollen: Sepon kauluriin ostettua pantaa kokeiltiin Kassiselle. Panta hienoine heijastinjuovineen upposi Kassisen kaulaan melkein kokonaan.

Jatkoa edelliseen

Sama kuva uudelleen.

Valinnanvaraa

Tässä olisi tarjolla karvavilttiä, tyynyjä yksittäin ja pinossa sekä tietokonelaukkua. Miksi ihmeessä se on muka mukavin vaihtoehto?

Vapaa pikkueläin

Sepolta irrotettiin kauluri perjantai-iltana ruokailua varten, eikä sitä enää laitettu takaisin. Hänen kyntensä vaikuttaa parantuneen eikä hän juuri välitä siitä, joskin henkilökunta seurailee tilannetta edelleen. Tötterö on valmiudessa, jos sitä tarvitaan!

Seppo on hyvin onnellinen. Hän ottaa takaisin menetettyä aikaa, leikkii ja rallittelee, vaatii asioita ja huutaa ja hurisee. Kassinenkin on onnellinen, kun Seppo on ennallaan. Tötterön kanssa oli hankalaa painia.

Seppo nauttii huiskaleikeistä: nyt härpäkkeen perässä on helpompi hyppiä volttia ja sen saa siirrettyä tassuista suuhun, kun välissä ei ole muovia. Hän oli ensimmäisellä kerralla taas niin iloinen, että meni sekaisin ja sähisi huiskalle.

Kassinenkin haluaa osallistua leikkiin. Sepon epäonneksi hän ei haluakaan leikkiä huiskaleikkiä vaan seponjahtausta (video n. 45 s).

Taitaa Sepolla olla ikävä tötterön tuomaa turvaa.

Viimeisiä viedään

Sepon kynsi paranee nätisti, joten hän viettelee toivottavasti viimeisiä päiviä tötterönsä kanssa. Onneksi se ei hirveästi haittaa hänen menoaan ja hän pystyy vaikka mihin! 

Yllättävän taitava tötterö kiipesi puun huipulle takakautta, kun ei mahtunut tasolta kirjahyllyn välistä, niin kuin yleensä.

Hän mahtui myös tähän pesään, kun oikein kovasti yritti, ja kolisteli jokaiseen seinään ja kulmaan.

Seppo on tietenkin hyvin iloinen, kun tötterö otetaan pois ruokailuja varten, joten viime aikoina hän on saanut myös vapaampaa leikki-, peseytymis- ja hengailuaikaa. Kynsi ei enää tunnu kiinnostavan, paitsi kun se pesuprosessin aikana tulee vastaan, jolloin se saa vähän liikaa huomiota. Silloin henkilökunta tökkää tötterön takaisin. Yöt hän viettää sen kanssa myös, mikä johtaa surkeisiin iltapesuyrityksiin (video n. 10 s). Henkilökuntaa nauratsäälittää.

Täti Täystuho

Seppohan tuli tähän kotiin alun perin sen takia, että hänestä olisi Kassiselle seuraa. Olisi toveri, leikkikaveri, joku, joka viihdyttää, kun henkilökunta ei aina voi olla paikalla. Aika hyvin heidän puuhansa ovat yksiin menneetkin.

Nyt Seppo on tötteröhoidon takia vähemmän leikkivä kuin aiemmin. Pientä jahtausta tapahtuu, mutta painit ovat jääneet pois. Kassisella on tylsää. Tylsää! Kassinen juoksee yksinään ympäri kämppää. Hän hyppii pöytien yli ja kirjahyllyyn, ja sieltä taas sinkoaa alas ja makuuhuoneeseen. Hän raapii puitaan, ja mattoa, ja tapettia kirjahyllyn päällä. Irtosi pitkä ja leveä tapetinsuikale.

Tuhoaja yrittää peittää palkeenkielen päällään, mutta sieltä se on silti erotettavissa.

Kassinen kiipesi kirjahyllyn päälle korkean kiipeilypuun kautta, joten henkilökunta siirsi puun hetkeksi, että tapetti ei houkuttelisi lisärepimistä, ennen kuin suikaleen ehtii seuraavana päivänä liimata takaisin. Siirto toi uusia ongelmia.

Tötteröeläin kannattaa tätä sijaintia olohuoneen ovisuussa.

Näkee kaikkialle.

Ja tässä on myös tämmöinen jännittävä verhokisko, jota kannattaa räplätä.

Kiipeilypuu oli uudessa paikassaan noin viisi minuuttia, kunnes Seppo jäi kynnestään kiinni verhokiskoon. Henkilökunta pelasti hänet ennen kuin uusi eläinlääkärireissu tuli tarpeeseen, ja puu siirrettiin taas.

Kumollaan olohuoneessa on hyvä. Kukaan ei kiipeä siitä minnekään, ja jos Seppo siihen vähän törmäilee, niin ei haittaa.

Auttoiko kiipeilypuun siirto sitten siihen, että Kassinen ei pääsisi hyllyn päälle tapetin kimppuun?

No ei auttanut. Kassinen tietenkin hyppää. Hän ponnistaa maasta ja kiskoo itsensä ylös reunaa pitkin niin, että kuuluu karkea repivä ääni. Hyllyn päältä hän tulee alas hyppäämällä kaaressa kirjoituspöydän päälle niin että tömps vaan. Nämä kaksi ääntä toistuvat lyhyin väliajoin aina, kun hänellä on omat rallit käynnissä, esimerkiksi kolmelta aamuyöstä.

Tekisi vähän mieli repäistä lisää. 

Henkilökunta odottaa jo innolla, että Sepolta saa kaulurin pois, että hän palaa Kassista viihdyttämään. Täti Täystuho häiritsee henkilökunnan rauhaisaa arkea vähän liikaa.

Tötterön jatkokuulumiset

Seppo on onnistuneesti elänyt kaulurinsa kanssa viikonlopun yli. Hän edelleenkin tökkää kiinni kaikkiin huonekaluihin, muttei siitä välitä vaan pienen jumittamisen jälkeen jatkaa eteenpäin. Leikkiminen on hankalaa, kun leluja ei saa siirrettyä kynsistä suuhun, ja raksujen (ja roskien) imuroiminen lattialta on huomattavasti aiempaa työläämpää. Varsinaiset ruoka-ajat hän saa edelleenkin olla ilman kauluria. 

Edistymisenä edellispostaukseen Seppo on oppinut nukkumaan kyljellään.

Paikallinen lamppu ottaa aurinkoa.

Eläinlääkäri suositteli kaulurin kiinnittämistä valjaisiin, ettei kissa saa sitä irti. Henkilökunta kokeili, mutta Vänttisen valjaat eivät tuntuneet sopivan muotoisilta ja Sepon olo vaikutti epämukavalta. Mustista ja Mirristä löytyi onneksi tällainen sievä panta, joka riittää, sillä Seppo ei edes yritä ottaa tötteröään pois. Hän varmaankin luulee sen olevan nyt osa häntä.

Tötterö täteineen torkkuu.

Elämä vaikuttaa ihan mukavalta näinkin. Hienosti menee.

Paitsi että taas se nukkuu silmät auki. Seppo, tuo on kiellettyä, kun se on niin pelottavaa!

Henkilökunta on todennut, että koska Seppo ei vaikuta kärsivän tötteröstään, hänelle saa nauraa ja hänestä saa ottaa huvittavia kuvia.

Varvaskin näyttää lähtevän paranemaan.

Tötterö täteineen tarkkailee talitiaista.

Käytiinpä sittenkin eläinlääkärissä

Seppo pääsi sitten kuitenkin iloiselle retkelle eläinlääkäriin. Henkilökunta alkoi epäillä, että hän oli torstai-perjantaiyönä nuollut varvastaan enemmän kuin viikolla aiemmin, ja kellon lähestyessä kahdeksaa hän nuoli sitä enemmän ja enemmän. Viikonloppu oli tulossa, joten eipä siinä auttanut muu, kuin alkaa soitella vastaanottoaikaa.

Perjantaiaamun varvaskuva: henkilökunnan silmään turvonneen ja punoittavan oloinen.

Ai onko joku lähdössä matkalle?

Olinkin minä ite. En olis ikinä arvannut. 

Yhden päivän varoitusajalla on hankala saada lääkäriaikaa, mutta onneksi Eläintohtori Kivuton antoi ajan klo 13.45. Tässä välissä henkilökunnan allekirjoittanut puoli haluaakin syvästi kiittää rakasta työkaveriaan Hanneletta, joka tarjosi kyydin eläinlääkäriin, ja superymmärtävää esihenkilöään Anna Liisaa, joka päästi kaksi ihmistä käymään omilla asioilla kesken päivän. Ei ihan joka paikassa olisi onnistunut. Kiitos, kiitos. Seppokin kiittää!

Eläinlääkärissä todettiin, että osa varpaan sarveiskynnestä on irronnut ja ydin on osittain paljaana, mutta ei tulehtunut, ja että kynsivalli on lievästi turvonnut ja punoittava. Eläinlääkäri leikkasi kynnen aivan tyngäksi ja puhdisti sen, ja antoi kotihoito-ohjeet: puhdistusta ja Vetramilia jatketaan ja muutamana päivänä annetaan tulehduskipulääkettä. Lisäksi Seppo sai antibioottireseptin, jonka voi hakea, jos kynnen tilanne näyttää pahenevan.

Seppo-rukka sai myös määräyksen pitää kauluria, kunnes kynsi paranee. Hänellä ei ole koskaan ennen ollut sellaista.

Potilaskertomus eläinlääkärin sanoin. Huomatkaa, että eläinlääkäri piti Seppoa kilttinä. Henkilökunta voi vain ihmetellä.

Surkea tötteröpää vastikään kotiutuneena.

Kotona Seppo käveli takaperin, törmäili ympäristöönsä ja yritti irrottaa kauluriaan. Hän kuitenkin suostui syömään herkkuja eikä vaikuttanut niin ahdistuneelta kuin henkilökunta pelkäsi. Lopulta hän oppi myös esimerkiksi hyppäämään pöydälle sen sijaan, että kolahtaisi sen reunaan.

Harmillisesti Seppo jotenkin traumatisoitui eläinlääkäristä ja oli eilen illalla selvästi hoitokielteisempi kuin aiemmin, eikä olisi antanut henkilökunnan putsata kynttä ollenkaan. Tänä aamuna meni onneksi jo vähän paremmin.

Yöpöydälle on päästy.

Ruokaa odotetaan normaalisti.

Ensimmäinen ateria tarjottiin avustavasti, mutta siitä seurasi akuutti tarve pestä tötterö.

Ruokailun ajan Seppo saa siis olla ihan alasti. Ruoan jälkeen hän on saanut myös vähän kauluritonta leikkiaikaa, mutta se loppuu lyhyeen heti, jos hän alkaa peseytyä.

Kaulurin irrottaminen syömistä varten tarkoittaa sitä, että se on laitettava takaisin. Joskus häntä on metsästettävä ympäri kämppää mutta useimmiten sen saa asennettua ihan nätisti. Nyt aamulla hän jopa ihan itse työnsi päänsä kaulurin läpi, kun häntä vähän lahjottiin herkulla. Aika hyvin otukselta, jonka ensikosketus moiseen kidutusvälineeseen oli alle vuorokausi sitten!  

Seppo toivoisi myös kauluritonta älypeliaikaa, kun näin on hankalaa.

Henkilökunta on hieman huolissaan tästä ilmiöstä: Seppo roikkuu ympäriinsä. Hän on aiemminkin tehnyt sitä, mutta eilen hän roikkui koko ajan eri paikoissa. Liekö kauluri näin aluksi epämukavan tuntuinen niskalle tai korville, jos päätä pitää pystyssä?

Illalla hän roikkui yöpöydän vieressä.

Nukkumaan meneminen tuntuu olevan vaikeaa, kun kauluri rajoittaa iltapesuja ja nukkumisasentoja. Eilen hän pyöri sängyllä aika pitkään, ennen kuin jäi viereen nukkumaan. Nyt hän torkkuu sohvalla karvaviltin päällä, hieman epänormaalissa asennossa, mutta kuitenkin. Hiekkalaatikolla hän on myös onnistunut käymään, vaikka se tavallista vaikeammalta näyttääkin. Onneksi ei ole katollisia laatikoita.

Kyllä tämä tästä. Henkilökunta haluaisi muuten mielellään kuulla kanssaihmistkissojen kaulurikokemuksia!

Hei tällä tötteröllä voi lapioida hiekkaa! Sain kannettuu sitä tuohon matolle ilman, että yhtään murua jäi välille. Näättekö? Eikö oo aika hyvin?

Sepon kynsivamma

Seppo loukkasi itsensä maanantaina. Henkilökunnan allekirjoittanut puoli oli kotona koko päivän ja puoliltapäivin kävi vieraita, josta kissat olivat tietenkin hyvin iloisia. Kaikki oli ihan normaalia, kunnes Seppo tuli kävelemään keittiön pöydälle verisen tassun kanssa. Yhdestä varpaanvälistä näytti vuotavan verta ja tarkemmassa syynissä havaittiin, että vasemman etutassun ulommaisen varpaan kynsi oli tavallista pienempi.

Varoitus: alla tulee kuva tassusta.

Tällainen kynsi löytyi makuuhuoneesta päiväpeitolta. Ilmeisesti ulkokuorta on irronnut jotenkin enemmän, liikaa. Vai onkohan kynsi jäänyt kiinni peittoon?

Tältä tassu näytti tuoreeltaan. Seppo ei oikein noteerannut vammaansa, ei aktiivisesti pessyt puhtaaksi tai muuta. Henkilökunta pyyhki verta pois ja laittoi kynteen ensiavuksi Vetramil-hunajavoidetta, jolla hoidettiin Kassisen anturahaavaa viime vuonna. 

Seppo ei onneksi vaikuttanut kipeältä, ei ontunut ja antoi tutkia ja hoitaa kynttä oikein nätisti. Alkupaniikin jälkeen henkilökunta päätti seurailla tilannetta ja katsella, josko selvittäisiin ilman eläinlääkärireissua.

Hyvä päätös, en haluu eläinlääkäriin.

Oon ihan terve ja hyvissä voimissa, ja nyt on puhdas varpaanvälikin. Jos oisin pessyt sen heti ite niin ette ikinä tietäis, mitä on tapahtunut.

Seuraavina päivinä Seppo on jatkanut normaaliutta. Hänelle laitetaan Vetramilia pari kertaa päivässä ja hän sallii sen ihan hyvin. Tähän asti vaikuttaa oikein hyvältä. Toivottavasti paraneminen jatkuu ja ei tule mitään takapakkia!

Tässä kuvassa Sepolle on juuri laitettu voidetta tassuun ja hän miettii, pitäisikö nousta ylös vai jatkaa unia.

Kuusi vuotta Kassista

Eilen oli taas pieni juhlapäivä: Kassinen on asunut kotona kuusi vuotta! Henkilökunta oli suunnitellut tarjoavansa hänelle herkkuja, mutta jotenkin ne jäivät pois menuusta. Ehkä myöhemmin tällä viikolla asiaintila korjataan. Ehkä.

Hän on sietänyt ominaisuuksiltaan vajavaista henkilökuntaa jo kuuden vuoden ajan, eikä edes saanut kakkua siitä hyvästä.

Selkärangaton

Kassinen, mikä asento se tuo nyt on? Harvassa ovat ne hetket, kun Seppo on teistä kahdesta järkevämpi, mutta sellainen taitaa olla nyt meneillään.

Pitäisikö ottaa varovaisemmin niitten vanhojen luiden kanssa? Entäs jos jotain niksahtaa ja jäät tuohon asentoon ja henkilökunta joutuu viemään sinut lääkäriin ja hierontaan ja fysioterapeutille. Ei olisi mukavaa sellainen. Huutaisit ja kakkisit vain autossa.

Pakkokeino

Seppo hengailee pöydällä henkilökunnan katsellessa ohjelmaa. Hän on sellainen ystävällinen seuramies! Tai sitten hänellä on vähän nälkä.

Täti Kassinenkin pitää seuraa ja hänellä on karmea nälkä. Koska henkilökunta ei ymmärrä ruokkia ja toljottaa vain typerää ruutuaan, hän purkaa turhautumisensa pahaa-aavistamattomaan Seppo-rukkaan (video n. 20 s), jonka jälkeen hänelle on pakko antaa iltapalaa. 

 

Viimeisiä viedään

Joensuussa vietetään varmaankin vuoden viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.

Sunnuntaina Kassinen nukkui parvekkeella koko päivän ja Seppokin kävi ihailemassa ruskaa ja parveilevia pikkulintuja.