Tänään on Kassisella syytä juhlaan: hän täyttää 7 vuotta! Henkilökunnan elämän pääsulostuttaja on siis jo tukevasti keski-iässä. Kassinen on yleensä hiljainen, rauhallinen ja hidasliikkeinen, kuten ikäiselleen sopii, mutta osaa hän ottaa myös hurjia spurtteja. Varsinkin jos Seppo on tähtäimessä (tai perässä). Merkkipäivän kunniaksi nähdään alla kavalkaadi aiemmin julkaisemattomia kuvia.
Seppo harrastaa noutamisen kaltaista toimintaa ihan luonnostaan. Hän juoksee heitetyn lelun perään ja noukkii sen suuhunsa ja juoksee takaisin kohti heittäjää. Lelu kuitenkin tippuu jonnekin matkalle, joskus lähemmäs ja joskus kauemmas, jolloin henkilökunnan on käytävä poimimassa se uudelleenheittoa varten. Tämä on vähän ärsyttävää, sillä henkilökunta haluaisi tietenkin vain lahnailla paikoillaan. Sepolle siis on tässä lopputalven aikana naksuteltu noutamista, eli esineen, "noutokapulan", hakemista ja tuomista takaisin ihmiselle asti. Toiveissa on, että hän oppii sen temppuna, jonka käytännöt siirtyvät leikkihetkiin. Kapulana toimii pieni pehmeä lelupatukka.
Ai mitä tälle pitäis tehdä?
Noutamista opetellaan taas kerran monessa pienessä, suunnilleen tällaisessa osassa: - noutokapulaan päin katsominen - kapulan haistaminen - kapulan puraiseminen - kapulan nostaminen maasta (ja pudottaminen maahan). Tähän sisältyy useita vaiheita, kapulan pitäisi nousta maasta ensin millin ja sitten kaksi ja lopulta ylös asti - kapulan antaminen käteen Edistys oli alussa nopeaa. Kapulaan päin katsomista naksuteltiin vain yhden treenikerran ajan, sillä Seppo alkoi heti tarjota myös haistamista. Nenä kiinni kapulaan -harjoittelua tehtiin kolmella kerralla ja sitten olikin aika nostaa kriteeriä Sepon tajutessa jutun juonen täydellisesti. Kapulan ottaminen suuhun oli vähän hankalaa. Kun haistamisesta ei saanutkaan enää naksautusta, Seppo tarjosi muita käytöksiä. Hän pyöri ympäri, käpälöi kapulaa ja nousi kädet ylös -asentoon kököttämään, muttei keksinyt avata suutaan kapulan lähellä. Ehkä koirat tarjoavat jonkinlaista mutustelua helpommin? Seppoa autettiin ottamalla kapula kauniiseen käteen ja heiluttelemalla sitä mahdollisimman ärsyttävästi hänen naamansa edessä. Ensin hän tarjosi tassukosketusta ja läimi kapulaa tai yritti antautua sillä osoitettuna, mutta lopulta hän vähän avasi suutaan, kun kapulalla kutiteltiin suupieliä. Äkkiä naksautus ja herkku! Muutaman tyrkytyksen jälkeen hän ei enää odottanut kapulan työntämistä naamalle vaan kurottui itse vähän puraisemaan kulmasta. Seuraavaksi kapula laitettiin lattialle ja pieni puraisu kulmasta muuttui aivan itsestään isommaksi puraisuksi kapulan keskeltä, mitä noudossa oikeastaan haetaan.
Joo pure just sitä hyvä jee!
Seuraavalla puolentoista minuutin videolla nähdään näitä ensimmäisiä vaiheita. Kun kaikki meni vielä hyvin, ah.
Puraisun oppimisen jälkeen harjoittelu nimittäin jumittui taas. Seppo kyllä puraisi kapulaa, muttei nostanut sitä ilmaan. Ei sitten millään. Muutaman palkattoman pikkupuraisun jälkeen hän alkoi tarjota jotain muuta tai lähti pois. Todella turhauttavaa, kaikkien mielestä. Tästä stopista auttoi eteenpäin lelupalkan ottaminen käyttöön. Ehkä sulkaleikki sai Sepon niin kiihdyksiin, että kapulaakin kohtaan voi kokeilla leikkiotteita, purra ja nostaa sitä ainakin hippusen. Muutama toisto onnistui näin, mutta sitten Seppo alkoi tarjota jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Makaamista! Toiminto piti äkkiä siepata ja aloittaa vahvistaminen, sitä kun on odoteltu. Makaaminen lähtikin sulan kanssa onnistumaan nopeasti, mutta valitettavasti Seppo lopetti samalla kaikki kapulaan kohdistuvat liikkeet. Hän vain löhöilee ja korkeintaan tökkii kapulaa tassulla, jos se on esillä. Se siitä sitten. Noutoharjoitukset jäävät siis tauolle ja täällä treenataan epämääräistä lorvintaa. Noutoa pitänee kokeilla kesällä uudelleen, kunhan kaikki osapuolet ovat unohtaneet nämä epäonnistumiset ja turhautumiset. Ehkä pitää kokeilla myös kapulan sijasta jotain muuta esinettä ja aloittaa harjoittelu alusta sen kanssa.
Kassinen voi mielestään ottaa itse herkkuja ja työntää päätään herkkupurkkiin aina kun silmä välttää. Se on henkilökunnan mielestä vähän rumaa (joskin huvittavaa ja söpöäkin), joten nyt hän hiljalleen harjoittelee uutena temppuna taitoja, joita yleensä harjoittelevat pienet koiranpennut. Itsehillintää ja malttamista.
Miksi Kassista näin kiusataan? Siellä on raksu mutta sitä ei saa otettua. Mikä tämä juttu on? Typerää.
Tämä kirjaharjoitteluvideo ei koskaan päätynyt blogiin, koska kamera vähän väliä tarkentaa itsekseen linssissä oleviin hippusiin. Kassisen, öh, itsenäinen asenne kuitenkin saatiin taltioitua.
Seppo osaa odottaa herkkuja paljon Kassista paremmin. Muutoin hän käyttäytyykin sitten kuin mikäkin villieläin.
Kassinen ja Seppo tekevät temppuja herkkupalkalla. Kukapa mitään nyt ilmaiseksi tekisi. Palkkana käytetään useimmiten tavallisia kissanraksuja, jotka ovat hyvä ja helppo palkka, siistiä ja nopeaa syötävää. Kassinen rakastaa raksuja, joita hän lienee saanut mielin määrin ensimmäisellä omistajallaan. Nyt raksujen tullessa vain temppupalkkana tai aktivointileluista hän söisi niitä vaikka kuinka. Niin herkullista!
Kassinen osaa vaatia palkkaa.
Sepollakin palkkana ovat aina olleet pääasiassa raksut. Hän ei pentuna innostunut niistä yhtä paljon kuin Kassinen, mutta kyllä niiden edestä aina muutaman tempun teki. Nyt hän on oppinut pitämään raksuja oikein hyvänä palkkana. Tietyin varauksin. Seppo on nimittäin nirso kelpaavien merkkien suhteen. Nyt ruokakaapissa on avattuina näytepussit Nature's protection -merkin pentu- ja senioriraksuista ja Primacatin kanaraksuista sekä 400 g pussit Applawsin kanaraksuja, Pure Naturalin kanaraksuja ja Bozitan penturaksuja. Kassinen syö niitä kaikkia suurella innolla, Seppo ottaa raksun suuhunsa ja sylkee pois. Hän on kelpuuttanut palkakseen parhaiten Brit Caren paria erilaista laatua ja Thrivekin on tainnut olla ihan ookoo, ainakin joskus.
Temppuhetki on yleisömenestys, kun palkkana on sellaisia hyviä raksuja.
Kun palkkana on tällaisia pahoja raksuja, vain Kassinen ilmestyy paikalle.
Pakastekuivattu kana ja kananmaksa ovat Seposta hyviä, mutta henkilökunnasta vähän hankalia. Palat ovat yleensä aika isoja, ja niiden pieniminen musertaa ne olemattomiin. Ärsyttävää. Monista muista kissanherkuista Seppo ei oikein pidä. Hänen palkkansa suhteen on siis yritetty käyttää vähän luovuutta, vaihtelevin tuloksin.
Margariini on Sepon suurin rakkaus ja hän yrittää aina varastaa sitä ruokapöydästä. Henkilökunta kokeili siis myös sitä, että lusikkaan otettiin vähän margariinia ja Sepolle tarjottiin palkaksi nuolaisuja. Tämä superherkku ei kuitenkaan toiminut palkkana ollenkaan. Ensinnäkin margariini oli niin hyvää, ettei Seppo keskittynyt temppuihin vaan yritti vain lähennellä lusikkaa, ja toisekseen jokaisen lipaisun jälkeen hän nuoli huuliaan ja lipoi kielellään ikuisuuden.
Aa, tämä on varmaankin minulle.
Lihasta Seppo pitää myös, tietenkin. Yhtenä palkkavaihtoehtona hänelle saksittiin raakoja broilerin sydämiä pieniksi palasiksi, jotka voi vain nopeasti nuolaista sormelta ja niellä purematta. Tämän palkan kanssa oli vähän sama ongelma kuin margariinin: liian hyvää. Seppo vain tuijotti maanisesti lihalautasta ensimmäiset viisi minuuttia eikä ollenkaan huomioinut, mitä henkilökunta koetti pyytää häntä tekemään. Kuudennella minuutilla hän havahtui lihanhimotranssistaan ja onnistui tekemään muutaman tempun.
Särkyneitä sydämiä.
Omnomnom.
Raaka sydän kokeiltiin vaihtaa kypsään lihaan, jota henkilökunnan on vähän mukavampi käsitellä. Pakastimesta löytyi yksinäinen broilerin reisikoipi, jonka kumppanit kissat olivat syöneet ajat sitten. Se heitettiin kattilaan, keitettiin ja tarjoiltiin Sepolle. Hänestä se oli oikein hyvää, muttei ehkä aivan yhtä hyvää kuin raakaversio, joten temppuilukin onnistui.
Siellä se porisee.
Henkilökunta on keskittynyt nimenomaan ruokapalkkaan, vaikka leikkikin toimii palkkana oikean lelun kanssa. Seuraavalla videolla Seppo saa huitoa lokinsulkaa joka on hänestä aivan superkiva. Sulkapalkassa tosin on muutamia haittapuoliakin.
Sulka on niin kiva lelu, että Seppo käy aikamoisilla kierroksilla sen kanssa (ylläoleva video on kolmas harjoittelukerta lyhyen ajan sisään, siksi meininki on noinkin flegmaattista). Keskittyminen on vaikeaa ja ajattelu ei oikein onnistu, kun sulkahan saattaa ilmestyä milloin vain. Keskittyminen on nollassa, jos sulasta on pilkottaa pienikin osa, mikä näkyy videon viimeisessä tempussa. Temppuilun lopuksi Seppo saa sulan itselleen (tai varastaa sen) ja sen saaminen takaisin on työn ja tuskan takana.
Sulka on muuten myös aika lyhyt ja henkilökunnan kädet ottavat osumaa. Auts.
Akne-eläimen leukaan voidellaan lääkettä kahdesti päivässä. Se ei ole hänestä kovinkaan mukavaa, mutta pientä paranemista tuntuu tapahtuneen. Lääke saa kuitenkin hänen kaulansa rasvaiseksi. Pitääköhän hänet pestä hoidon loputtua?
Hoitohetkien ulkopuolella Kassinen yrittää nauttia elämästä, mikä on vaikeaa, kun joku härkkii.
Mitä sanoit pesemisestä?
Lääkerasva ei taida haihtua itsestään pois Kassis-rukan kaulalta, joten kai hän sitten pääsee kylpyyn parin viikon päästä. Voi kamala. Kassista ei varmaankaan ole koskaan pesty. Pitänee hankkia iso pesuvati ja eläinshampoota ja nahkarukkaset ja moottoripyöräilijän takki ja hitsausmaski ja leikata Kassisen kynnet ja toivoa parasta.
Akne-eläin haluaa rauhoittaa mieltään ja vähän leikkiä lempeästi henkilökunnan sormilla, mutta seppohärkillä on muita ajatuksia.
Alas...
...ja ylös.
Painitaanko?
Kassinen ei värähdäkään Sepon aikomusten edessä.
Hän odottaa viimeiseen asti ihan rauhassa.
Seuraa pieni hetki kiipeilypuupainia...
...ja sitten Kassiselle riitti. Paini heiluvan puun pienellä tasolla ei ole hänen ominta alaansa.
Seppokin osoittaa epäurheilijamaista käytöstä. Kuka nyt tuollaisen kanssa haluaisikaan painia.