Seponpöläytys

Herra Pablo kaipasi viime viikonloppuna päivähoitopaikkaa, joten henkilökunta ei mennytkään hänen luokseen vaan hän tuli Kassisen ja Sepon luo.

Kassiselle se oli ihan sama, hänen elämäänsä eivät vierailijat vaikuta.

Sepon elämään vaikuttaa, Seppoa kiinnostaa kovasti! Seppoa kiinnostaa ehkä liikaakin...

Herra Pabloa ei kiinnosta. Hän olisi paljon mieluummin ollut kotona yksin vaikka koko pitkän päivän.

Tässä hän on surullinen ja toivoo jonkun hakevan hänet pois. Hän ei myöskään oikein pitänyt rappukäytävän äänistä ja eikä ainakaan seinänaapurissa joskus haukkuvasta koirasta

Kotonaan hän yleensä nukkuu paljon, mutta Kassisen ja Sepon luona hän ei oikein saanut levättyä.

Henkilökunta laittoi olohuoneeseen patjan ja siihen karvaviltin, että herra Pablo olisi voinut mennä nukkumaan sinne, mutta hän vain yritti torkkua eteisen matolla huonolla menestyksellä.

Hän olisi saanut mennä myös sänkyyn, mutta se oli varattu.

Hän oli niin väsyneen näköinen, että henkilökunta meni itse patjalle ja houkutteli hänet viereen nukkumaan.

Tässä kuvassa hän oli autuaasti nukahtanut ja henkilökuntakin torkkui. Kaikki oli rauhallista ja hyvin. Valitettavasti muutaman minuutin päästä Seppo heräsi makuuhuoneessa ja tuli tutkimaan ja onnettomuus oli lähellä.

En ymmärrä mitä tapahtu. Kävin ehkä tökkäämässä, tai ehkä en. Vähän ehkä herättelin. Ei Kassista ikinä haittaa jos herätän. En tiijä. Ehkä herätin. Ja sitten olin sen suussa. 

Henkilökunta kyllä kiljui hyvin.

Henkilökunnan tulkinnan mukaan Seppo herätti herra Pablon, joka unimielissään kävi tämän päälle valtavalla rähinällä. Seppoa pyöriteltiin selällään ja hänen kaikki jalkansa olivat ärisevän herra Pablon naamassa kiinni. Henkilökunta huusi, että ei ja irti, ja herra Pablo perääntyi ja Seppo juoksi makuuhuoneeseen sängyn alle. 

Henkilökunta tutki osapuolet heti. Herra Pablossa ei ollut yhtään naarmua ja hän pääsi selkkauksesta yli välittömästi ja meni takaisin nukkumaan. Seppo oli hieman pölyinen, kun hänellä oli pyyhitty lattiaa, mutta hänessä ei kärsinyt muuta kuin ego ja hän vietti pari tuntia makuuhuoneessa piilossa. 

Herra Pablo vietiin pitkälle lenkille kiitokseksi siitä, että hän on täysipäinen eläin ja antoi vain opetuksen eikä esimerkiksi purrut Seppoa kahtia.

Hän söi ruohoa poistaakseen Sepon maun kieleltään.

Kyllä tässä olisi ollut ainekset suurempaankin onnettomuuteen kuin vain äänekkääseen pöläytykseen.

Henkilökunta on hyvin kiitollinen siitä, että kenellekään ei oikeasti sattunut mitään.

Illalla Seppo oli vieläkin hippusen järkyttynyt ja suhtautui herra Pabloon pienellä varauksella. Henkilökunta antoi heidän kuitenkin olla samassa tilassa valvonnan alla ja he ohittivat toisensa kohteliaasti, jos tarve vaati.  

Tässä kuvassa kello on vähän vaille kahdeksan ja herra Pablo on makuuhuoneessa nukkumassa.

Hän ei suostunut nukkumaan yksin, joten henkilökunta meni seuraksi. Hän varmaankin jo luuli joutuvansa jäämään yöksi ja ehti nukkua puolisen tuntia, ennen kuin hänen oma henkilökuntansa tuli hakemaan. Hän oli liikuttavan iloinen päästessään kotiinsa. 

Herra Pablon lähdettyä Seppo tuli sänkyyn ja kaikki oli taas normaalia. Ehkä hän oppi tästä jotain...

Seuraavalla hoitokeikalla henkilökunta kuitenkin menee herra Pablon luo.

Ei Sepon vika

Ei ollut minun vika tuo mitä tapahtui!

Roikottelin tässä tikkujalkaani ja katselin vaan.

Näin että ite tiputit sen.

Niin, myönnettäköön, että poikkeuksellisesti henkilökunta oli tähän tragediaan itse syyllinen. Joulahjaksi toivotaan uutta oranssia hattivattimukia.

Kassisen tädin kärsimyksiä

Kassista on kohdannut viime aikoina kaksi erilaista pientä onnettomuutta! Hän onkin selvinnyt vähällä tänä vuonna.

Eräänä iltana hän siristeli vasenta silmäänsä ja se punoitti hieman ja vuosi kirkasta nestettä. Henkilökunta ei kuitenkaan löytänyt siitä naarmuja eikä mitään, ja ajatteli varata eläinlääkäriä seuraavana aamuna. Yllättäen silmä oli aamulla kuitenkin taas kunnossa. Huh.

Pidätyskuva, molemmat silmät taas sirkeät.

Toinen pienonnettomuus on edelleenkin päällä. Hänellä on ollut pieni haava päälaella, ja nyt siinä on iso rupi. Kohta tuntuu silitettäessä käteen ja on hieman karvattomampi, jos oikein kaivelee.

Tästäkö se kaljuuntuminen alkaa?

Henkilökunta on aivan ihmeissään, mistä nämä tilanteet johtuvat. Eihän nyt nössö-Seppo voi olla aiheuttanut tädilleen tällaisia kärsimyksiä. Hänen kynsiäänkin nipsitään lyhyiksi, vaikka joskus ne teräviksi ehtivätkin... 

No mutta ei se kuitenkaan voi olla Seppo. Todennäköisempää on, että Kassisen täti itse on kissanminttupäissään töttelehtinyt päin huonekaluja.

 

Viimeisiä viedään

Sepon kynsi paranee nätisti, joten hän viettelee toivottavasti viimeisiä päiviä tötterönsä kanssa. Onneksi se ei hirveästi haittaa hänen menoaan ja hän pystyy vaikka mihin! 

Yllättävän taitava tötterö kiipesi puun huipulle takakautta, kun ei mahtunut tasolta kirjahyllyn välistä, niin kuin yleensä.

Hän mahtui myös tähän pesään, kun oikein kovasti yritti, ja kolisteli jokaiseen seinään ja kulmaan.

Seppo on tietenkin hyvin iloinen, kun tötterö otetaan pois ruokailuja varten, joten viime aikoina hän on saanut myös vapaampaa leikki-, peseytymis- ja hengailuaikaa. Kynsi ei enää tunnu kiinnostavan, paitsi kun se pesuprosessin aikana tulee vastaan, jolloin se saa vähän liikaa huomiota. Silloin henkilökunta tökkää tötterön takaisin. Yöt hän viettää sen kanssa myös, mikä johtaa surkeisiin iltapesuyrityksiin (video n. 10 s). Henkilökuntaa nauratsäälittää.

Täti Täystuho

Seppohan tuli tähän kotiin alun perin sen takia, että hänestä olisi Kassiselle seuraa. Olisi toveri, leikkikaveri, joku, joka viihdyttää, kun henkilökunta ei aina voi olla paikalla. Aika hyvin heidän puuhansa ovat yksiin menneetkin.

Nyt Seppo on tötteröhoidon takia vähemmän leikkivä kuin aiemmin. Pientä jahtausta tapahtuu, mutta painit ovat jääneet pois. Kassisella on tylsää. Tylsää! Kassinen juoksee yksinään ympäri kämppää. Hän hyppii pöytien yli ja kirjahyllyyn, ja sieltä taas sinkoaa alas ja makuuhuoneeseen. Hän raapii puitaan, ja mattoa, ja tapettia kirjahyllyn päällä. Irtosi pitkä ja leveä tapetinsuikale.

Tuhoaja yrittää peittää palkeenkielen päällään, mutta sieltä se on silti erotettavissa.

Kassinen kiipesi kirjahyllyn päälle korkean kiipeilypuun kautta, joten henkilökunta siirsi puun hetkeksi, että tapetti ei houkuttelisi lisärepimistä, ennen kuin suikaleen ehtii seuraavana päivänä liimata takaisin. Siirto toi uusia ongelmia.

Tötteröeläin kannattaa tätä sijaintia olohuoneen ovisuussa.

Näkee kaikkialle.

Ja tässä on myös tämmöinen jännittävä verhokisko, jota kannattaa räplätä.

Kiipeilypuu oli uudessa paikassaan noin viisi minuuttia, kunnes Seppo jäi kynnestään kiinni verhokiskoon. Henkilökunta pelasti hänet ennen kuin uusi eläinlääkärireissu tuli tarpeeseen, ja puu siirrettiin taas.

Kumollaan olohuoneessa on hyvä. Kukaan ei kiipeä siitä minnekään, ja jos Seppo siihen vähän törmäilee, niin ei haittaa.

Auttoiko kiipeilypuun siirto sitten siihen, että Kassinen ei pääsisi hyllyn päälle tapetin kimppuun?

No ei auttanut. Kassinen tietenkin hyppää. Hän ponnistaa maasta ja kiskoo itsensä ylös reunaa pitkin niin, että kuuluu karkea repivä ääni. Hyllyn päältä hän tulee alas hyppäämällä kaaressa kirjoituspöydän päälle niin että tömps vaan. Nämä kaksi ääntä toistuvat lyhyin väliajoin aina, kun hänellä on omat rallit käynnissä, esimerkiksi kolmelta aamuyöstä.

Tekisi vähän mieli repäistä lisää. 

Henkilökunta odottaa jo innolla, että Sepolta saa kaulurin pois, että hän palaa Kassista viihdyttämään. Täti Täystuho häiritsee henkilökunnan rauhaisaa arkea vähän liikaa.

Tötterön jatkokuulumiset

Seppo on onnistuneesti elänyt kaulurinsa kanssa viikonlopun yli. Hän edelleenkin tökkää kiinni kaikkiin huonekaluihin, muttei siitä välitä vaan pienen jumittamisen jälkeen jatkaa eteenpäin. Leikkiminen on hankalaa, kun leluja ei saa siirrettyä kynsistä suuhun, ja raksujen (ja roskien) imuroiminen lattialta on huomattavasti aiempaa työläämpää. Varsinaiset ruoka-ajat hän saa edelleenkin olla ilman kauluria. 

Edistymisenä edellispostaukseen Seppo on oppinut nukkumaan kyljellään.

Paikallinen lamppu ottaa aurinkoa.

Eläinlääkäri suositteli kaulurin kiinnittämistä valjaisiin, ettei kissa saa sitä irti. Henkilökunta kokeili, mutta Vänttisen valjaat eivät tuntuneet sopivan muotoisilta ja Sepon olo vaikutti epämukavalta. Mustista ja Mirristä löytyi onneksi tällainen sievä panta, joka riittää, sillä Seppo ei edes yritä ottaa tötteröään pois. Hän varmaankin luulee sen olevan nyt osa häntä.

Tötterö täteineen torkkuu.

Elämä vaikuttaa ihan mukavalta näinkin. Hienosti menee.

Paitsi että taas se nukkuu silmät auki. Seppo, tuo on kiellettyä, kun se on niin pelottavaa!

Henkilökunta on todennut, että koska Seppo ei vaikuta kärsivän tötteröstään, hänelle saa nauraa ja hänestä saa ottaa huvittavia kuvia.

Varvaskin näyttää lähtevän paranemaan.

Tötterö täteineen tarkkailee talitiaista.

Käytiinpä sittenkin eläinlääkärissä

Seppo pääsi sitten kuitenkin iloiselle retkelle eläinlääkäriin. Henkilökunta alkoi epäillä, että hän oli torstai-perjantaiyönä nuollut varvastaan enemmän kuin viikolla aiemmin, ja kellon lähestyessä kahdeksaa hän nuoli sitä enemmän ja enemmän. Viikonloppu oli tulossa, joten eipä siinä auttanut muu, kuin alkaa soitella vastaanottoaikaa.

Perjantaiaamun varvaskuva: henkilökunnan silmään turvonneen ja punoittavan oloinen.

Ai onko joku lähdössä matkalle?

Olinkin minä ite. En olis ikinä arvannut. 

Yhden päivän varoitusajalla on hankala saada lääkäriaikaa, mutta onneksi Eläintohtori Kivuton antoi ajan klo 13.45. Tässä välissä henkilökunnan allekirjoittanut puoli haluaakin syvästi kiittää rakasta työkaveriaan Hanneletta, joka tarjosi kyydin eläinlääkäriin, ja superymmärtävää esihenkilöään Anna Liisaa, joka päästi kaksi ihmistä käymään omilla asioilla kesken päivän. Ei ihan joka paikassa olisi onnistunut. Kiitos, kiitos. Seppokin kiittää!

Eläinlääkärissä todettiin, että osa varpaan sarveiskynnestä on irronnut ja ydin on osittain paljaana, mutta ei tulehtunut, ja että kynsivalli on lievästi turvonnut ja punoittava. Eläinlääkäri leikkasi kynnen aivan tyngäksi ja puhdisti sen, ja antoi kotihoito-ohjeet: puhdistusta ja Vetramilia jatketaan ja muutamana päivänä annetaan tulehduskipulääkettä. Lisäksi Seppo sai antibioottireseptin, jonka voi hakea, jos kynnen tilanne näyttää pahenevan.

Seppo-rukka sai myös määräyksen pitää kauluria, kunnes kynsi paranee. Hänellä ei ole koskaan ennen ollut sellaista.

Potilaskertomus eläinlääkärin sanoin. Huomatkaa, että eläinlääkäri piti Seppoa kilttinä. Henkilökunta voi vain ihmetellä.

Surkea tötteröpää vastikään kotiutuneena.

Kotona Seppo käveli takaperin, törmäili ympäristöönsä ja yritti irrottaa kauluriaan. Hän kuitenkin suostui syömään herkkuja eikä vaikuttanut niin ahdistuneelta kuin henkilökunta pelkäsi. Lopulta hän oppi myös esimerkiksi hyppäämään pöydälle sen sijaan, että kolahtaisi sen reunaan.

Harmillisesti Seppo jotenkin traumatisoitui eläinlääkäristä ja oli eilen illalla selvästi hoitokielteisempi kuin aiemmin, eikä olisi antanut henkilökunnan putsata kynttä ollenkaan. Tänä aamuna meni onneksi jo vähän paremmin.

Yöpöydälle on päästy.

Ruokaa odotetaan normaalisti.

Ensimmäinen ateria tarjottiin avustavasti, mutta siitä seurasi akuutti tarve pestä tötterö.

Ruokailun ajan Seppo saa siis olla ihan alasti. Ruoan jälkeen hän on saanut myös vähän kauluritonta leikkiaikaa, mutta se loppuu lyhyeen heti, jos hän alkaa peseytyä.

Kaulurin irrottaminen syömistä varten tarkoittaa sitä, että se on laitettava takaisin. Joskus häntä on metsästettävä ympäri kämppää mutta useimmiten sen saa asennettua ihan nätisti. Nyt aamulla hän jopa ihan itse työnsi päänsä kaulurin läpi, kun häntä vähän lahjottiin herkulla. Aika hyvin otukselta, jonka ensikosketus moiseen kidutusvälineeseen oli alle vuorokausi sitten!  

Seppo toivoisi myös kauluritonta älypeliaikaa, kun näin on hankalaa.

Henkilökunta on hieman huolissaan tästä ilmiöstä: Seppo roikkuu ympäriinsä. Hän on aiemminkin tehnyt sitä, mutta eilen hän roikkui koko ajan eri paikoissa. Liekö kauluri näin aluksi epämukavan tuntuinen niskalle tai korville, jos päätä pitää pystyssä?

Illalla hän roikkui yöpöydän vieressä.

Nukkumaan meneminen tuntuu olevan vaikeaa, kun kauluri rajoittaa iltapesuja ja nukkumisasentoja. Eilen hän pyöri sängyllä aika pitkään, ennen kuin jäi viereen nukkumaan. Nyt hän torkkuu sohvalla karvaviltin päällä, hieman epänormaalissa asennossa, mutta kuitenkin. Hiekkalaatikolla hän on myös onnistunut käymään, vaikka se tavallista vaikeammalta näyttääkin. Onneksi ei ole katollisia laatikoita.

Kyllä tämä tästä. Henkilökunta haluaisi muuten mielellään kuulla kanssaihmistkissojen kaulurikokemuksia!

Hei tällä tötteröllä voi lapioida hiekkaa! Sain kannettuu sitä tuohon matolle ilman, että yhtään murua jäi välille. Näättekö? Eikö oo aika hyvin?