Seponpöläytys

Herra Pablo kaipasi viime viikonloppuna päivähoitopaikkaa, joten henkilökunta ei mennytkään hänen luokseen vaan hän tuli Kassisen ja Sepon luo.

Kassiselle se oli ihan sama, hänen elämäänsä eivät vierailijat vaikuta.

Sepon elämään vaikuttaa, Seppoa kiinnostaa kovasti! Seppoa kiinnostaa ehkä liikaakin...

Herra Pabloa ei kiinnosta. Hän olisi paljon mieluummin ollut kotona yksin vaikka koko pitkän päivän.

Tässä hän on surullinen ja toivoo jonkun hakevan hänet pois. Hän ei myöskään oikein pitänyt rappukäytävän äänistä ja eikä ainakaan seinänaapurissa joskus haukkuvasta koirasta

Kotonaan hän yleensä nukkuu paljon, mutta Kassisen ja Sepon luona hän ei oikein saanut levättyä.

Henkilökunta laittoi olohuoneeseen patjan ja siihen karvaviltin, että herra Pablo olisi voinut mennä nukkumaan sinne, mutta hän vain yritti torkkua eteisen matolla huonolla menestyksellä.

Hän olisi saanut mennä myös sänkyyn, mutta se oli varattu.

Hän oli niin väsyneen näköinen, että henkilökunta meni itse patjalle ja houkutteli hänet viereen nukkumaan.

Tässä kuvassa hän oli autuaasti nukahtanut ja henkilökuntakin torkkui. Kaikki oli rauhallista ja hyvin. Valitettavasti muutaman minuutin päästä Seppo heräsi makuuhuoneessa ja tuli tutkimaan ja onnettomuus oli lähellä.

En ymmärrä mitä tapahtu. Kävin ehkä tökkäämässä, tai ehkä en. Vähän ehkä herättelin. Ei Kassista ikinä haittaa jos herätän. En tiijä. Ehkä herätin. Ja sitten olin sen suussa. 

Henkilökunta kyllä kiljui hyvin.

Henkilökunnan tulkinnan mukaan Seppo herätti herra Pablon, joka unimielissään kävi tämän päälle valtavalla rähinällä. Seppoa pyöriteltiin selällään ja hänen kaikki jalkansa olivat ärisevän herra Pablon naamassa kiinni. Henkilökunta huusi, että ei ja irti, ja herra Pablo perääntyi ja Seppo juoksi makuuhuoneeseen sängyn alle. 

Henkilökunta tutki osapuolet heti. Herra Pablossa ei ollut yhtään naarmua ja hän pääsi selkkauksesta yli välittömästi ja meni takaisin nukkumaan. Seppo oli hieman pölyinen, kun hänellä oli pyyhitty lattiaa, mutta hänessä ei kärsinyt muuta kuin ego ja hän vietti pari tuntia makuuhuoneessa piilossa. 

Herra Pablo vietiin pitkälle lenkille kiitokseksi siitä, että hän on täysipäinen eläin ja antoi vain opetuksen eikä esimerkiksi purrut Seppoa kahtia.

Hän söi ruohoa poistaakseen Sepon maun kieleltään.

Kyllä tässä olisi ollut ainekset suurempaankin onnettomuuteen kuin vain äänekkääseen pöläytykseen.

Henkilökunta on hyvin kiitollinen siitä, että kenellekään ei oikeasti sattunut mitään.

Illalla Seppo oli vieläkin hippusen järkyttynyt ja suhtautui herra Pabloon pienellä varauksella. Henkilökunta antoi heidän kuitenkin olla samassa tilassa valvonnan alla ja he ohittivat toisensa kohteliaasti, jos tarve vaati.  

Tässä kuvassa kello on vähän vaille kahdeksan ja herra Pablo on makuuhuoneessa nukkumassa.

Hän ei suostunut nukkumaan yksin, joten henkilökunta meni seuraksi. Hän varmaankin jo luuli joutuvansa jäämään yöksi ja ehti nukkua puolisen tuntia, ennen kuin hänen oma henkilökuntansa tuli hakemaan. Hän oli liikuttavan iloinen päästessään kotiinsa. 

Herra Pablon lähdettyä Seppo tuli sänkyyn ja kaikki oli taas normaalia. Ehkä hän oppi tästä jotain...

Seuraavalla hoitokeikalla henkilökunta kuitenkin menee herra Pablon luo.