Perjantain ohjelma

Tämä tunnetusti nerokas parivaljakko menee huomenna yhdessä eläinlääkäriin. Sepolla on ohjelmassa hammasröntgen ja hammaskivenpoisto ja hänen tädillään verikokeita.

Seppo on sattumoisin myös onnistunut kehittämään itselleen runsaahkon aknen, jota toivottavasti voi joku samalla vilkaista.

Hei me kylvetään taas

Kassinen pestiin uudelleen. Hän ei vielä tajunnut paeta kaappaamisaikein lähestyvältä ihmiseltä, mutta aloitti rimpuilun tajutessaan matkan käyvän kohti kylpyhuonetta. Surkea huuto alkoi lattialle istuuduttaessa, kun hän ymmärsi pesemisoperaation olevan väistämätön.

Kassisrukkaa kiusattiin taas.

Peseminen meni kuitenkin paremmin kuin viimeksi! Kassinen oli hieman rauhallisempi, taistelunhaluttomampi ja tuntui alistuvan enemmän kohtaloonsa, vaikka pakoyrityksiäkin esiintyi. Henkilökunta oli myös hieman osaavampi ja käytäntö sujui sutjakkaammin.

Oli ihan tyhmä juttu silti.

Fairyn suhteen oli suuria odotuksia mutta lopputulosta odoteltiin silti jännityksellä. Kolmas pesukerta ei olisi ollut kenenkään mieleen. Kuivuessaan Kassinen näytti ihan hyvältä, mutta niinhän hän näytti viimeksikin.

Mutta arvatkaas, kuka on tällä kertaa oikeasti puhdas!

 Ihana ja pehmoinen.

Palautunut entiseen loistoonsa.

Ja kuohkeuteensa.

Oikeastihan Kassisella on huvittavat ohuet tikkujalat.

Ei menny niinku Strömsössä

Kassinen pestiin eilen. Kylpyhuoneessa laitettiin kaikki valmiiksi, kissa napattiin kainaloon ja ovi tiukasti kiinni. Mikä voisi mennä vikaan?

Kassisesta kuoriutui kiemurteleva, huutava, repivä ja raastava peto. 

Hän ei tietenkään halunnut vettä täynnä olevaan vatiin. Lattialla seisominen ei tuntunut yhtään paremmalta vaihtoehdolta. Lopulta hän päätyi puoliksi syliin, josta hän teki säännöllisesti pakoyrityksiä suuntaan jos toiseenkin.

Onneksi hänen kyntensä leikattiin. Muutoin ei olisi allekirjoittaneesta paljoa jäljellä.

Kaiken taistelun lomassa Kassinen saatin shamppuoitua ja huuhdeltua. Kuivausapuakin yritettiin tarjota, mutta hän ei arvostanut pyyhkeitä ja tuntui kuivattelevan mieluummin itsekseen, joten hänet säästettiin suurimmaksi osaksi tältä jatkokidutukselta.

Kassinen kuivattelee.

Ja kuivattelee.

Ja kuivattelee. Nuolemisoperaatio kesti noin kaksi tuntia.

Niin laiha häntä!

Seppo kauhistelee, mitä ihmettä toverille on tapahtunut.

Mikä sitten oli lopputulos? Ihana pehmeä puhdas turkki?

No ei!

Kuivatteluvaiheessa näytti hyvältä, mutta nyt aamulla voi todeta, että Kassinen on edelleen aivan yhtä rasvainen. Lemmikkishampoo ei ollut tarpeeksi tujua irrottamaan Canofiten rasvaa, joka siis on parafiinia.

Rasva-Kassinen ei kadonnut minnekään, vaan ilmestyi muina kissoina aamutemppuiluhetkeen. Leuka sentään näyttää hyvältä.

Kassinen on siis pestävä uudelleen jollain, joka oikeasti, todistetusti, tehoaa rasvaan. Fairy kehiin.

Kassispyykkipäivä

Kassisen aknen saattoi eilen julistaa parantuneeksi. Sitkeä tapaus vaati kuukauden Canofite-hoidon, eli oli aikamoinen riesa. Toivottavasti tauti pysyy poissa eikä palaa heti takaisin!

Hänen Rasvaisuutensa taitaa itsekin tietää, että olisi aika tulla pestyksi, jos päiväunipaikan valinnasta voi jotain päätellä.

Parantunut Kassinen pääsee siis kylpyyn tänä iltana. Pesua varten on hankittu uusi (ehkä vähän liian pieni) pesuvati, jonka pohjalle leikattiin pala kylpyhuonemattoa tassujen liukumisen estämiseksi. Myös vadin alle on varattu matto, ettei se liiku ja pidä pelottavaa ääntä hankautuessaan vasten laattoja.

Kassinen epäilee.

Seppo on liian typerä epäilläkseen.

Kassisen huolestunutta suhtautumista on lievitetty harjoittelemalla vatiin menemistä muutamaan otteeseen. Seuraavalla noin minuutin videolla hänen saamisensa vatiin on hieman vaikeaa, mutta kyllä hän siellä tyytyväisenä kököttää, jos raksuja vain tarjoillaan jatkuvalla syötöllä.

Vati täynnä vettä on varmaan sitten ihan eri juttu mutta no, ehkä siitä selvitään.

Ihanaa päästä eroon tästä likaisesta, joka suuntaan törröttävästä turkista.

Rasva-Kassinen

Aknelääke oikeasti toimii!

Kahden viikon käytön jälkeen Kassisen leuassa on enää vain vähän mustaa murua ja valkoinen alkaa näyttää valkoiselta. 

Hän alkaa taas olla oma söpö itsensä.

Paitsi paljon rasvaisempi.

Suorastaan ällöttävän rasvainen. Lääkettä käytetään vielä viimeistenkin aknemurujen katoamiseen asti ja sitten Kassinen pestään.

Itse olet ällöttävä ja rasvainen.

Mikä tää pesemisjuttu taas oli?

Akne-eläimen kamala elämä

Akne-eläimen leukaan voidellaan lääkettä kahdesti päivässä. Se ei ole hänestä kovinkaan mukavaa, mutta pientä paranemista tuntuu tapahtuneen. Lääke saa kuitenkin hänen kaulansa rasvaiseksi. Pitääköhän hänet pestä hoidon loputtua?

Hoitohetkien ulkopuolella Kassinen yrittää nauttia elämästä, mikä on vaikeaa, kun joku härkkii.

Mitä sanoit pesemisestä?

Lääkerasva ei taida haihtua itsestään pois Kassis-rukan kaulalta, joten kai hän sitten pääsee kylpyyn parin viikon päästä. Voi kamala. Kassista ei varmaankaan ole koskaan pesty. Pitänee hankkia iso pesuvati ja eläinshampoota ja nahkarukkaset ja moottoripyöräilijän takki ja hitsausmaski ja leikata Kassisen kynnet ja toivoa parasta.

Akne-eläin haluaa rauhoittaa mieltään ja vähän leikkiä lempeästi henkilökunnan sormilla, mutta seppohärkillä on muita ajatuksia.

Alas...

...ja ylös.

Painitaanko?

Kassinen ei värähdäkään Sepon aikomusten edessä.

Hän odottaa viimeiseen asti ihan rauhassa.

Seuraa pieni hetki kiipeilypuupainia...

...ja sitten Kassiselle riitti. Paini heiluvan puun pienellä tasolla ei ole hänen ominta alaansa.

Seppokin osoittaa epäurheilijamaista käytöstä. Kuka nyt tuollaisen kanssa haluaisikaan painia.

Akne-eläimen lääkäristä soitettiin

Kassisen verikoetulokset tulivat torstaina. Kaikki oli ok! Kilpirauhasarvo oli normaali, yksi munuaisarvo oli aivan viiterajojen ylärajoilla ja jokin kolmas arvo vähän ylärajan yläpuolella, mutta mitään huolestuttavaa ei löytynyt. Helpottavaa!

Kuvan kissa liittyy tapaukseen eikä muuten näytä yhtään laihtuneelta.

Henkilökunta jutteli ensin hoitajan kanssa. Jos laihtuminen jatkuu, voi Kassisen viedä kesällä uudelleen lääkäriin, jossa otettaisiin joitain ruoansulatuselimistön toimintaa kuvaavia testejä. Ensiksi voi kuitenkin kokeilla esimerkiksi ruoan vaihtoa, minkä suhteen tuli vähintäänkin mielenkiintoisia ohjeita.

Jos Kassinen olisi koira, hänelle kuulemma suositeltaisiin korkeaenergisempää ruokaa, ns. sporttiruokaa. Loppuisi laihtuminen. Koska hän on kissa, ja jo seitsemänvuotias, hänelle suositellaan senioriruokaa. Mikä logiikka tässä on? Kissojen senioriruoassahan on yleensä vähemmän rasvaa ja proteiinia kuin aikuis- tai penturuoassa. 

Henkilökunta päätti senioriruoan sijaan tarjota Kassiselle päivittäin pienen possunlihamössö-lohiöljylisän. Proteiinia-rasvaa ja rasvaa. Ehkä leuan ihokin kiittää.

Herkullista myös.

Aknesta henkilökunta jutteli eläinlääkärin kanssa. Firmasta soitti kuitenkin toinen lääkäri, kun Kassisen vastaanottanut ei ollut paikalla. Onneksi.

Soittava lääkäri ihmetteli kollegansa aivoituksia, kun Kassiselle ei heti tarjottu lääkettä akneen. Kyllä heillä on ennenkin aknekissoja käynyt eikä niitä ole niine hyvineen kotiin lähetetty. Lääkevaihtoehtojakin oli useita.

Kassinen aloittaa Canofite-korvatipoilla, joilla korvatulehdusten lisäksi voidaan hoitaa bakteerien ja sienten aiheuttamia ihotulehduksia. Korvatippoja hierotaan leukaan ja parissa viikossa pitäisi paranemisen olla hyvällä mallilla. Jos näin ei käy, Kassinen saa suun kautta otettavan antibiootin. 

Lääkäri vielä varmisti, että saatteko syötettyä sille pillerin. Naurattaa vieläkin.

Kuvan kissa haluaisi jo palkan.

Akne-eläin lääkärissä

Kassinen kävi eilen esittelemässä akneaan eläinlääkärille. Hänellä on viimeisen kahden viikon aikana ollut monta finniä, joista on vuotanut vertakin, ja leuassa on myös karvattomia kohtia. Henkilökuntaa näky vähän hirvittää. Lisäksi Kassinen on hieman laihtunut viimeisen kuukauden aikana (200 g)  ja maha on välillä ollut löysällä, vaikka ruokavalio ja ruoan määrä ovat pysyneet aivan samoina. 

Akne-eläin evästää.

Ei ollut hyvä reissu.

Lähtö onnistui mainiosti, Kassinen meni koppaan nätisti ja jäi sinne tyynesti odottelemaan vaikka ovi meni kiinni. Kyyti saatiin herra Pablon emännältä ja lennossa tehtiin vaihto: Kassinen ja allekirjoittanut menivät emännän kanssa lääkäriin, jolloin Pablo jäi Sepon ja henkilökunnan toisen puoliskon seuraan. Jännitystä elämään kaikilla rintamilla.

Kassinen kakki koppaan heti autolle kävellessä. Aiemmin on sentään päästy autoon asti. 

Eläinlääkärille esiteltiin akneleukaa ja selvitettiin Kassisen tulon syytä. Lääkäri kuunteli sydämen ja kopeloi, katsoi korviin ja silmiin ja suuhun. Katkenneista yläkulmahampaista totesi saman kuin kaupungineläinlääkäri aikoinaan, että otetaan pois jos tulehtuvat, mutta nyt saavat olla suussa.

Aknea lääkäri ei pitänyt pahana! Iho on kuitenkin siisti eikä tulehtunut ja Kassinen ei raavi leukaansa, akne ei siis tunnu haittaavan häntä. Henkilökunta kyseli antibioottikuurista tai ihmislääkkeiden käytöstä, mutta antibiootti ei lääkärin mielestä akneen tehoa ja ei-eläinlääkkeiden käytössä voi olla riskejä. Hän lupasi kuitenkin selvittää, voisiko jotain kokeilla.

Pieni laihtuminen ja satunnaisesti löysä maha eivät lääkäristä myöskään kuulostaneet vakavilta, mutta verikokeet otettin henkilökunnan mieliksi. Kassista ei onneksi tarvinnut rauhoittaa verikokeiden ottoa varten, sillä hän pysyi hyvin paikoillaan henkilökunnan tiukassa otteessa. Ensi viikolla sitten kuullaan, miltä hänen kilpirauhas- ja munuaisarvonsa näyttävät. Parempi ottaa kaikki mahdolliset kokeet heti ja selvitä yhdellä reissulla, kuin mahdollisesti joutua ensi kuussa uudelleen lääkäriin.

Tulomatkalla Kassinen kakki taas koppaan ja pissi sinne. Hän panikoi menomatkaa enemmän, repi ovea ja hajotti ainakin kaksi kynttä. Oviristikko oli veressä. Taas kerran tulimme eläinlääkäristä suuremmin vammoin, kuin mitä sinne lähtiessä oli.

Kaljuja laikkuja leuassa ja kalju kohta oikeassa etujalassa, josta verikoe otettiin. Toivottavasti hän ei kaljuunnu enempää.

Kotona Kassinen palautui onneksi nopeasti. Hän pääsi olohuoneeseen toipumaan koettelemuksistaan ja eikä piiloutunut katseilta, vaikka herra Pablokin häntä eteisestä tuijotti. Yksi koira ei taida tuntua missään automatkan jälkeen.

Onneksi akne-eläimetkin voivat nauttia elämästä, kalastuksesta...

ja aurinkokylvyistä.

Akne-eläin

Kassisen leuka kukkii yhä. Mustaa murua pukkaava alue on välillä suurempi ja välillä pienempi, pari finniäkin on suupielestä bongattu. Akne ei kuitenkaan vieläkään tunnu häiritsevän Kassista mitenkään, joten henkilökunta ei ole ollut ylen huolestunut. 

Leukaa on hoidettu muutamalla erilaisella menetelmällä, joista mistään Kassinen ei pidä. Hän on oppinut juoksemaan karkuun, kun näkee henkilökunnan tarttuvan hoitotarvikkeisiin. Puhdistusaineet haisevat pahalta, ainakin kun niitä heti nenän alle levitellään.

Kärsimystä.

Ensimmäiseksi leukaa puhdistettiin Septidinillä. Ei vaikutusta. 

Toiseksi leukaa puhdistettiin Septidinillä ja aknemurusia rapsuteltiin pois lasten hammasharjalla. Hammasharjavinkki bongattiin jostain kissablogista, mutta täällä ei vaikutusta. (Kassisen hammaspesut ovat muuten olleet tauolla, ettei hän vain yhdistäisi epämiellyttävää leukaputsausta suht' kivaan hammasputsaukseen.)

Kolmanneksi leuka jätettiin rauhaan siltä varalta, että putsaus ärsyttää ihoa ja vain lisää aknea. Ei vaikutusta. Aknealue laajeni.

Leuan vasen puoli aknen ollessa laajimmillaan.

Neljänneksi leukaa puhdistettiin uudelleen Septidinillä. Aknealue pieneni takaisin alkuperäiseen kokoonsa, muttei kadonnut minnekään.

Ei näytä pahalta, muttei hyvältäkään. Tosin kuvakin on niin huono, ettei näytä oikein miltään.

Sama tilanne salamalla: leuka on harmahtava sieltä, missä karvan pitäisi olla valkoista.

Viidenneksi vaihdettiin puhdistusaine Betadineen, joka ei vain desinfioi vaan myös "tuhoaa bakteereja ja mikro-organismeja." Aine värjää kaiken oranssiksi, joten Kassisen leuka on läheltä katsottuna hyvin mielenkiintoisen näköinen. Sitä ei saa mennä suuhun, mikä on hieman haastavaa itseään pesevän eläimen leuan ollessa kyseessä. 

Betadine on ehkä hieman parantanut tilannetta, kun sitä nyt pari viikkoa on käytetty. Akne ei kuitenkaan ole poistunut kokonaan. Mitähän seuraavaksi yrittäisi?

Akne

Sitä jotenkin luulisi, että jos toinen tämän talouden kissoista hankkii aknen, kyseessä olisi teinihirviö Seppo. Mutta ei. Ikävän vaivan on kehittänyt täti-ikäinen Kassinen. Mistähän sekin tuli? Mikään aspekti hänen elämässään ei ole - ainakaan henkilökunnan mielestä - oleellisesti muuttunut. 

Ruskea leukalappu jatkuu leuan vasemmalle puolelle epäselvänä mustana. Oikealla puolella ei näy ainakaan vielä mitään.

Henkilökunta huomasi toissapäivän hammaspesun yhteydessä, että toisella puolella Kassisen leukaa on jotain kummaa mustaa purua. Sitä oli yllättävän paljon, vaikka kauaa akne ei missään nimessä ole ehtinyt kukkimaan. Kassinen itse ei myöskään ole suhtautunut mitenkään oudosti leukaansa, ei raapinut tai muuta. 

Epäselvä kuva, jossa mustapuruisen alueen laajuus näkyy kuitenkin hyvin.

No, purua rapsuteltiin pois ja samalla nypittiin irti jonkin verran karvoja, että alue saisi hengittää ja hoito helpottuisi. Hoitona tässä vaiheessa on kokeiltu leuan puhdistamista Septidinillä kerran päivässä, jolloin myös purua rapsutellaan lisää. Akne ei ainakaan ole levinnyt, toivottavasti se myös häviäisi näin keveillä keinoilla. 

Kuvaus riittää kiitos, aamupalaa vois tulla. Ja voisko mitenkään harkita tuon kynttelikön raivaamista pois, joulu meni jo.

Onko teidän lukijoiden kissoilla ollut aknea? Miten se tuli, kauanko kesti ja millaisella hoidolla hävisi, vai hävisikö itsekseen?