Haistelujuttuja II

Kassisen ja Sepon kanssa on jatkettu nose workin treenaamista. Edellinen postaus aiheesta tehtiin viime elokuussa ja sen jälkeen on välillä harjoiteltu suht' ahkerasti ja välillä pidetty piiiitkiä taukoja.

Puuhailu on ollut vähintäänkin mielenkiintoista: on ollut hienoja onnistumisia, vielä hienompia epäonnistumisia, motivaatiota ja sen puutetta sekä ihmettelyä siitä, miten erilaisia nuo otukset ovatkaan. Vaikka olihan tuo viimeinen kyllä tiedossa.

Kiinnostaa ihan sikana tää nenäjuttu.

Molemmat ovat oppineet tunnistamaan rosmariinin. Edellisellä bloggauskerralla harjoittelu oli siinä vaiheessa, että rosmariinia sisältävää purkkia siirreltiin ympäriinsä heidän lähietäisyydellään ja he saivat palkkaa siitä, kun kulkivat purkin perässä ja haistelivat hajua. Tästä vaiheesta on siirrytty muihin harjoituksiin.


1. Hajupurkki siirtyy kauemmaksi. Tätä kokeiltiin alun perin niin, että purkki laitettiin makuuhuoneeseen jo ns. "piiloon", nurkkaan lattialle tai vaatekaapin kulman taa. Sitten kissa kerrallaan otettiin sisään ja niitä yritettiin saada etsimään hajua. 

Tämä oli hieman liian vaikea harjoitus, sillä Kassinen ja Seppo eivät vielä ymmärtäneet, mitä oikein oltiin tekemässä: he näkivät hajupurkin menevän makuuhuoneeseen mutta eivät enää itse sisään tullessaan tuntuneet hoksaavan, että sitä hajua pitäisi siis varmaan etsiä. Ensin kierreltiin ja kaarreltiin henkilökunnan ympärillä, yritettiin tarjota muita temppuja ja kerjätä herkkuja ja vasta sitten, kun haju leijui sattumalta nenään, älysivät kissat seurata hajua purkille (tai ainakin alkaa katsellaan etsimään purkkia).

Tässä etsinnässä oli muuten myös eräs omituinen epäonnistuminen. Seppo oli etsimässä ja hän selvästi haistoi rosmariinin. Hän näki purkin, lähti tassuttelemaan sitä kohti ja sitten vain kääntyi pois ollessaan vain noin metrin päässä purkista. Ei kiinnostanut! Seppo tuli takaisin henkilökunnan jalkojen juureen ja yritti tehdä muita temppuja. 

Joo. Motivaation puute on oma lukunsa, mutta muutenkin tuntui tosiaan siltä, että porukka ei oikeastaan osannut lähteä etsimään tai edes irrota pois henkilökunnan läheltä. Kaikki herkuthan tulevat ihmiseltä? 

Hajupurkin kauemmaksi siirtoa treenattiin sitten eri tavalla Aadan ja Donnan emännän neuvoin. Molemmilla oli ehkä eniten ongelmaa herkkujen lähteen jättämisen kanssa ja sitä harjoiteltiin niin, että purkki vietiin kissojen nähden niistä kauemmaksi, henkilökunta palasi kissan luo ja sitten kannustettiin otuksia menemään purkille. Tämä tapa tuntui oikeasti toimivan ja kissat irtosivat koko ajan paremmin ja paremmin.

2. Tyhjän purkin mukaanotto. Purkit laitetaan vierekkäin ja rosmariinia sisältävän purkin haistelusta palkataan. Helppoa, paitsi että ei. 

Aina välillä porukka kokeilee, että "entäs tämä tyhjä purkki, tapahtuuko tästä mitään?"

3. Purkkien vaihto vanulappuihin. Kissat osaavat jo tosiaan katsella ympäristöään purkin varalta, eivätkä niinkään haistele. Mites olis uusi laji Eye Work, kiinnostaisko ketään? Haju tartutettiin siis vanulappuun, joka ei pistä silmään niin helposti. 

Vanulappu toi mukanaan uuden ongelman: Kassinen pitää sitä kohteena ja läimii sitä tassullaan. Haistelujuttu vähänniinku unohtuu. 

Vanulappuhomma onkin idean esittelyn jälkeen säästetty myöhemmäksi.

4. Laatikot. Tällä aika moni aloittaa, mutta täällä ne otettiin käyttöön vasta nyt maaliskuussa, kun Zooplus-tilauksessa tuli sopivia pieniä, keskenään samanlaisia lootia. Yhteen laatikkoon laitetaan hajupurkki ja kissan pitäisi ilmiantaa haiseva laatikko.

Tämä toimii tosi hyvin! Ja nyt siis nähtiin, miksi tällä kannattaa aloittaa. Mutta miksi tehdä asia helpoimman kautta, jos voi tehdä vaikeasti? Perse edellä puuhun -metodi tuo vaikka millaisia elämyksiä. Joskus Kassinen ja Seppo tarjoavat muita temppuja, mutta onneksi nämä käytössä olevat laatikot ovat niin pieniä, että esimerkiksi niihin seisomaan meneminen on hankalaa.

Pienet, kätevät laatikot.

Laitetaan tähän loppuun vielä eilisaamun videokooste (n. 1 min, sisältää kolme eri pätkää) Sepon haisteluista. Välillä Seppo tuntuu selvästi ymmärtävän, mitä häneltä halutaan, ja välillä hän tuntuu osuvan tuurilla oikeaan laatikkoon. Videon viimeinen pätkä on viimeinen haistelukerta, ja Seppoa ei oikein enää kiinnostele. Ehkä henkilökunta osaa vielä joskus lopettaa ajoissa.

Haistelujuttuja

Kassisen ja Sepon kanssa on aloiteltu nose work -treenejä. 20.7. henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli kävi kuuntelemassa parin tunnin esittelyluennon, jossa kerrottiin lähinnä tämän koirakilpailulajin historiasta, harrastamisen ilosta ja siitä, miten hyvää aktivointia se on koirille. Luennolla käsiteltiin hieman myös harrastuksen alkeita, eli mitä hajuja voi opettaa ja miten. Luennoitsijana oli Erkku Jussinheimo, joka on ollut mukana tuomassa lajia Suomeen. 

Virallisia kilpailuhajuja ovat eukalyptus-, laakerinlehti- ja laventeli-hydrolaatit, mutta mikä vain vaaraton haju käy. Kassisella ja Sepolla on käytössä kuivattu rosmariini, sillä sitä saa lähikaupasta, se ei ole haitallista eikä se myöskään sinällään aiheuta mitään reaktiota (Kassinen haluaisi pyöriä kuivatun timjamin päällä). Hajua opetellaan suunnilleen tällä tyylillä 

• laitetaan rosmariinipurkki tarjolle
• kissa kiinnostuu purkista -> naksaus/"hyvä" ja palkka
• kissa haistelee purkkia -> naksaus/"hyvä" ja palkka

Kassisesta ja Seposta on muuten vähän hankala nähdä, milloin he oikeasti haistelevat ja milloin eivät (koirista yleensä kuuluu selvä nuuhkimisääni...) ja palkkauskriteerinä onkin tällä hetkellä se, että nenä käy purkin päällä.

Myös muita opettamistapoja on eli valinnanvaraa riittää: luennolla näytettiin esimerkiksi kuvaa, jossa koira söi päiväruokaansa siivilästä, joka oli asetettu hajua sisältävän pienen ämpärin päälle. Miten helppoa voi hajuun ehdollistuminen ollakaan! Googletus "nose work kissa" antaa pari (1., 2.) vuoden 2015 blogipostausta, joissa opetus aloitetaan sillä, että kissa etsii ensin ruokaa, jonka yhteydessä on haju -> ruoan määrää vähennetään -> lopulta etsittävänä on vain haju. 

Näin jälkeenpäin ajatellen ruoanetsintä laatikoista olisi voinut olla Kassiselle ja Sepolle helpompi opettelutapa. Tuttua herkkuhajua olisi jo valmiiksi ollut motivaatiota etsiä, ja siihen liitettynä rosmariini olisi varmasti nopeasti tullut merkitykselliseksi hajuksi. Tämä uuden hajun opettelu paljaaltaan, ja etenkin minkäänlaisen motivaation rakentaminen nose-harjoituksiin, on ollut aika pitkä tie. Mutta no, jos asiat voidaan tehdä hankalamman kautta niin miksipä ei niin tehtäisi...

Ja ai miksikö pelkän hajun opettaminen naksuttelutyyppisesti on kestänyt pitkään? Ehkä ainakin siksi että

• palkkauskriteeri on mitä on (katso yllä). Ja jos otus ei haistelekaan silloin kun saa palkkaa, niin mitä se oppii? Ei tietoa, kai se oppii jotain
• palkkaustiheys on optimaalista harvempi. Todella paljon harvempi. Porukka syö niin hitaasti eikä hakeudu hajuun heti palkan syönnin jälkeen vaan jää miettimään, että tekisikö jotain muuta
• Motivaatio hajua kohtaan on heikko, kun olisi niin paljon kivempi tehdä muita asioita. Tämä on ollut ongelma ainakin Sepolla, joka istuu, makaa, nousee kököttämään, pyörii ympyrää ja yrittää antaa tassua ja vaikka mitä: "Mikä tuo purkki tuossa on Seppo ei tiedä eikä Seppoa paljon kiinnostele"
• Edellinen kohta on kyllä ihan itseaiheutettu ongelma, sillä Seppoa on satunnaisesti palkattu myös muiden asioiden tekemisestä, sillä muutoin hän menettää kaiken kiinnostuksensa  ja kävelee pois tekemään tuhojaan
• Rosmariini hajuna on aluksi voimakas mutta heikkenee nopeasti. Yhdessä vaiheessa meni kauan, kun allekirjoittanut mietti, miksi tämä homma ei kiinnosta, ja lopulta tajusi uusia hajun. Kyllä se sitten taas alkoi kiinnostamaan

Aloitus: hajupurkki asetetaan melkein Sepon nenän eteen. Tässä ei voi epäonnistua.

Seppo kurottautuu haistamaan.

Hän saa palkan purkin viereen ja menee syömään sitä mutta voi, Kassinen ilmestyy paikalle!

Seppo ei halua treenata Kassisen kanssa ja lopettaa. Tästä syystä Kassinen tulee joskus suljetuksi parvekkeelle...

Kassinen ilostuu, kun hänen vuoronsa tulikin näin pian!

Tähän loppuun vielä video (1 min 40 s) Kassisen haistelutreeneistä. Videota katsoessa näkee ainakin sen, että hän ei taida puolinakaan aikoina oikeasti haistella hajua, mitä nyt vain pitää hetkellisesti nenäänsä purkin lähellä. Palkkaa saa silti, hups. 

Pitäisiköhän alkaa palkata vain pidempikestoisesta nenän purkin päällä pitämisestä, koska joskushan näidenkin otusten on sisäänhengitettävä? Se voisi olla jo ilmaisun opettamista, ilmaisuna siis olisi hetkellinen stoppi hajun kohdalla.

Videolla tahti "palkan syöminen - purkille uudelleen hakeutuminen" on aika hidas. Se on silti nopeampi kuin yleensä, sillä tällä videolla allekirjoittanut yrittää herätellä Kassista sanomalla hänen nimensä aina, kun hän näyttää alkavan ajatella muita asioita kesken kaiken. Se yllättäen toimii melko hyvin (nykyään nimi on vaihdettu kehotukseen "haju", ettei Kassinen vain unohtaisi omaa nimeään ja kuvittelisi sen liittyvän vain hajutreeneihin).

Myös Seposta on olemassa samanlainen video, mutta säästetään se myöhemmäksi.