Akne-eläin lääkärissä

Kassinen kävi eilen esittelemässä akneaan eläinlääkärille. Hänellä on viimeisen kahden viikon aikana ollut monta finniä, joista on vuotanut vertakin, ja leuassa on myös karvattomia kohtia. Henkilökuntaa näky vähän hirvittää. Lisäksi Kassinen on hieman laihtunut viimeisen kuukauden aikana (200 g)  ja maha on välillä ollut löysällä, vaikka ruokavalio ja ruoan määrä ovat pysyneet aivan samoina. 

Akne-eläin evästää.

Ei ollut hyvä reissu.

Lähtö onnistui mainiosti, Kassinen meni koppaan nätisti ja jäi sinne tyynesti odottelemaan vaikka ovi meni kiinni. Kyyti saatiin herra Pablon emännältä ja lennossa tehtiin vaihto: Kassinen ja allekirjoittanut menivät emännän kanssa lääkäriin, jolloin Pablo jäi Sepon ja henkilökunnan toisen puoliskon seuraan. Jännitystä elämään kaikilla rintamilla.

Kassinen kakki koppaan heti autolle kävellessä. Aiemmin on sentään päästy autoon asti. 

Eläinlääkärille esiteltiin akneleukaa ja selvitettiin Kassisen tulon syytä. Lääkäri kuunteli sydämen ja kopeloi, katsoi korviin ja silmiin ja suuhun. Katkenneista yläkulmahampaista totesi saman kuin kaupungineläinlääkäri aikoinaan, että otetaan pois jos tulehtuvat, mutta nyt saavat olla suussa.

Aknea lääkäri ei pitänyt pahana! Iho on kuitenkin siisti eikä tulehtunut ja Kassinen ei raavi leukaansa, akne ei siis tunnu haittaavan häntä. Henkilökunta kyseli antibioottikuurista tai ihmislääkkeiden käytöstä, mutta antibiootti ei lääkärin mielestä akneen tehoa ja ei-eläinlääkkeiden käytössä voi olla riskejä. Hän lupasi kuitenkin selvittää, voisiko jotain kokeilla.

Pieni laihtuminen ja satunnaisesti löysä maha eivät lääkäristä myöskään kuulostaneet vakavilta, mutta verikokeet otettin henkilökunnan mieliksi. Kassista ei onneksi tarvinnut rauhoittaa verikokeiden ottoa varten, sillä hän pysyi hyvin paikoillaan henkilökunnan tiukassa otteessa. Ensi viikolla sitten kuullaan, miltä hänen kilpirauhas- ja munuaisarvonsa näyttävät. Parempi ottaa kaikki mahdolliset kokeet heti ja selvitä yhdellä reissulla, kuin mahdollisesti joutua ensi kuussa uudelleen lääkäriin.

Tulomatkalla Kassinen kakki taas koppaan ja pissi sinne. Hän panikoi menomatkaa enemmän, repi ovea ja hajotti ainakin kaksi kynttä. Oviristikko oli veressä. Taas kerran tulimme eläinlääkäristä suuremmin vammoin, kuin mitä sinne lähtiessä oli.

Kaljuja laikkuja leuassa ja kalju kohta oikeassa etujalassa, josta verikoe otettiin. Toivottavasti hän ei kaljuunnu enempää.

Kotona Kassinen palautui onneksi nopeasti. Hän pääsi olohuoneeseen toipumaan koettelemuksistaan ja eikä piiloutunut katseilta, vaikka herra Pablokin häntä eteisestä tuijotti. Yksi koira ei taida tuntua missään automatkan jälkeen.

Onneksi akne-eläimetkin voivat nauttia elämästä, kalastuksesta...

ja aurinkokylvyistä.

Sepposarja

Uudesta kamerasta löytyi hieno sarjakuvaustoiminto. Seuraavassa kuvasarjassa Seppo panee parastaan. Sanat eivät riitä.

Tuoli on turha laite

Eräänä aamuna viiden aikaan kissat rallittelivat ja olohuoneesta kuului pamaus. Henkilökunta juoksi katsomaan ja kas, nojatuoli oli jotenkin mystisesti kaatunut.

Pahoittelut vain kaikille, jotka joutuvat elämään kanssamme samassa kerrostalossa.

Radio on turha laite

Eräänä aamuna Seppo raahasi keittiöön erikoisen uuden lelun. Hän juoksi sen kanssa karkuun, kun henkilökunta yritti tutkia, mikä oli kyseessä. Lopulta hän hävisi taistelun saaliista, joka paljastui pureskelluksi ja osin kuorituksi pätkäksi ohutta johtoa.

Johto oli peräisin olohuoneen radion toisesta kaiuttimesta. Se oli varmasti suorastaan pyytänyt tulla revityksi irti, olihan se piilotettu kulkemaan kaapin takana. Kaiutinkin oli melkein tipautettu lattialle.

Täältä se löytyi, oli jännittävää!

Ensi piti kääntää kaiutin ja sitten löytyi johto.

Sitten sitä pääsi härkkimään ja puremaan irtipoikki.

Johtojen puremisessa aiemmin kunnostautunut Kassinen lienee kuitenkin vain nukkunut nätisti uudella lempipaikallaan Sepon tuhmaillessa.

Vai onko?

Ehkä kyseessä on ollut yhteisyritys.

Johtoa on pureskeltu sen verran, ettei se ole enää korjattavissa. Nyt kaiutin-radiokokonaisuus on ilmastointiteipattu yhteen, että toisen kaiuttimen johto säästyisi ja että mikään osa ei tulisi tyrkätyksi lattialle. 

Jono

Ikkuna olisi auki mutta Seppo on vallannut koko raon.

Kassinenkin haluaisi...

Haluaisi niin kovasti!

Seppo osoittaa kyllästymisen merkkejä. Joko olisi Kassisen vuoro?

Olihan se. Ihanaa on omassa rauhassa tuoksutella ulkomaailmaa.

Uusi kamera

Henkilökunta on päättänyt panostaa valokuvaamiseen ja on hankkinut käytetyn järjestelmäkameran. Yksi taka-ajatus on totta kai tämän blogin kuvanlaadun parantaminen. Aiemminhan kuvia on otettu ihan peruspokkarilla, kunnes se syksyllä kuoli, ja sitten lainassa oli puoli vuotta laadukkaampi kamera. Siinä sivussa on tilanteita taltioitu myös epä-älykännyköillä.

Alla muutamia enemmän tai vähemmän onnistuneita harjoitusotoksia. Onneksi kameran mukana tuli parikin ohjekirjaa, niitä nimittäin tarvitaan...

Seppo eteisessä päivällä. Luonnolliset värit.

Kassista osoitetaan syyttävällä sormella illalla keittiössä. Vähän oudot värit.

Kassinen tekee temppuja ja Seppo häiriköi. Vielä oudommat värit ja tarkennus on jossain Sepon paikkeilla.

Nätimmät värit.

No, onneksi tarkennus ei tällä kertaa ole Sepossa.

Sitten lähikuvia. Kamera tarkentaa kohteeseen ja taka-ala jää vähemmän tarkaksi.

Seppo näyttää lobotomian läpikäyneeltä poseeraa.

EI Seppo! Ei klähmi!

Kassisesta otettiin myös muutamia lähikuvia. Tässä Possunen syöntipuuhissa.

Mitä, eikö täällä saa edes syödä ilman että objektiivia tungetaan nenään?

Hus pois!

Vaikka kissat uutta kameraa vielä hieman ihmettelevät, ei ole epäilystäkään siitä, että he joutuvat nyt siihen tottumaan. Henkilökunta käyttää sitä paljon tästä eteenpäin!

Ohjaaja

Muussaa muussaa niitä papuja. 

Tai no, miksi se minua kiinnostaisi, ihan sama. Ovat ihmisrehuja, yök.

Valjastelun iloa

Kassinen on katsellut hieman kaihoten, kun Seppo vierailee rappukäytävässä, ja hän on yrittänyt joskus tulla mukaankin. No, henkilökunta päätti toteuttaa hänen toiveensa: puki hänelle valjaat ja avasi oven ammolleen. Kassinen taivasteli ovella minuutin ja mietti, uskaltaako käytävään mennä. Lopulta hän eteni puolisen metriä oven ulkopuolelle, seisoi siinä toisen minuutin ja palasi sitten kiireesti sisälle ja romahti eteismatolle. Hieno retki!

Typerät valjaat.

Seppo puolestaan vierailee säännöllisen epäsäännöllisesti rappukäytävässä. Valjaissa, tottakai. Yleensä ainakin. Muutaman kerran on nimittäin käynyt niin, että henkilökunnan toisen osapuolen lähtiessä ulos Seppo karkaa ovenraosta ja häntä joudutaan metsästämään jopa kakkoskerroksesta asti.

Seppo Rohkealle rappukäytävä on jo tuttu paikka. Siellä vieraillaan luvan kanssa ja joskus ilman.

Tällä viikolla Seppo teki uuden aluevaltauksen ulkomaailmavierailujen saralla, kun henkilökunta otti hänet mukaansa taloyhtiön kuivaushuoneeseen hakemaan pyykkejä. Seppo suoritti asiantuntevaa valvontaa ja lopulta kaikki pyykit saatiin mukaan! (Kuivaushuoneessa on joskus tavattu myös eräs vanha pieni koira, mutta onneksi hän ei sattunut paikalle yhtä aikaa.)

Sivulliset uhrit

Anopinhammasta tavoitteleva Seppo onnistui pudottamaan sitä suojanneen hedelmäkulhon. Onneksi mikään ei hajonnut, mitä nyt omenat saivat vähän mustelmia ja banaani muussaantui.

Tässä se kulho oli ja nyt ei ole enää. Seppo on niin tuhma!

Säikähdin muuten kauheasti.

Aamukuvaus

Eräät pitkän yön aikana nääntyneet kissaraukat odottelevat aamiaista ja ala-arvoinen henkilökunta vain kuvaa.

Saisihan sitä apetta jo ilmestyä.

Ei ruokaa, ei poseerauksia. 

Uusi leikkikala

Kassista ja Seppoa ilostuttaa nykyään muutama uusi lelu. Tämä uiva kalalelu saatiin lahjaksi (kiitos taas Kantri ja emäntä!) ja sitä on muutamaan kertaan kissoille esitelty. Vastaanotto on ollut varovaisen hämmentynyt ja utelias.

Mitä ihmettä tämä on?

Erittäin hämmentävää. Se liikkuu vedessä ja pitää jonkinlaista kovaa ääntäkin.

Jos yrittäisin pyydystää sen käpälällä...

YÄK. Märkää!

Tämä olisi muuten kivaa, mutten tykkää tuosta vedestä.

Seuraavalla lyhyellä videolla Seppo tutustuu leluun. Ensin nähdään varovaista tarkkailua ja sitten pientä härkkimistä inhottavasta vedestä huolimatta. Lopuksi hän päätyy läiskyttelemään veden pintaa ja kastelemaan lattiaa, vaikka lelu on jo otettu pois uimasta. Niin fiksu!

Kassinenkin on kiinnostunut kalasta: hän menee vesiastialle ja onkii sen taitavasti ylös. Henkilökunta ei taida hankkia akvaariota.