Aamuvilli

Villi-Sipuli riehuu jälleen.

77 000 lukijaa

Painettua Karjalaista ja sen näköislehteä lukee päivittäin noin 77 000 ihmistä.

Toivottavasti he kaikki huomasivat eilen lähettää Kassiselle etäonnitteluja.

Kassinen 10 vuotta

Kassisista parhain täyttää tänään kymmenen vuotta! Päivää juhlistetaan 



































monenlaisin menoin ympäri maailmaa, mutta varsinaiset juhlat pidetään tänä vuonna vain perheen kesken. Onnitteluja otetaan kuitenkin ilolla vastaan.

Päivänsankari itse osallistui tämän tekstin kirjoittamiseen painelemalla tuossa yllä muutaman kerran rivinvaihtonäppäintä. Kiitos Kassinen.

Pyöreitten kunniaksi syntymäpäiväkuvaukset pidettiin Kassisen lempipaikassa eli parvekkeella. Hän suorastaan huokuu arvokkuutta. 

Toinen kysely

Kummalla teistä on huomenna syntymäpäivä?

Kassisella on!

Se on aika vanha sitten.

Pentu hiljaa.

Kysely yhdellä vastauksella

Kumpi teistä huutaa öisin? Kumpi pudottelee tärkeitä juttuja pöydiltä? Kumpi heittelee hiekkaa olohuoneen täyteen? Kumpi jättää syömättä ruokansa ja itkee sitten nälkäänsä? Kumpi teistä on niin monella tavalla hirveän työllistävä?

Kassinen?

Se on Seppo.

Haistelujuttuja II

Kassisen ja Sepon kanssa on jatkettu nose workin treenaamista. Edellinen postaus aiheesta tehtiin viime elokuussa ja sen jälkeen on välillä harjoiteltu suht' ahkerasti ja välillä pidetty piiiitkiä taukoja.

Puuhailu on ollut vähintäänkin mielenkiintoista: on ollut hienoja onnistumisia, vielä hienompia epäonnistumisia, motivaatiota ja sen puutetta sekä ihmettelyä siitä, miten erilaisia nuo otukset ovatkaan. Vaikka olihan tuo viimeinen kyllä tiedossa.

Kiinnostaa ihan sikana tää nenäjuttu.

Molemmat ovat oppineet tunnistamaan rosmariinin. Edellisellä bloggauskerralla harjoittelu oli siinä vaiheessa, että rosmariinia sisältävää purkkia siirreltiin ympäriinsä heidän lähietäisyydellään ja he saivat palkkaa siitä, kun kulkivat purkin perässä ja haistelivat hajua. Tästä vaiheesta on siirrytty muihin harjoituksiin.


1. Hajupurkki siirtyy kauemmaksi. Tätä kokeiltiin alun perin niin, että purkki laitettiin makuuhuoneeseen jo ns. "piiloon", nurkkaan lattialle tai vaatekaapin kulman taa. Sitten kissa kerrallaan otettiin sisään ja niitä yritettiin saada etsimään hajua. 

Tämä oli hieman liian vaikea harjoitus, sillä Kassinen ja Seppo eivät vielä ymmärtäneet, mitä oikein oltiin tekemässä: he näkivät hajupurkin menevän makuuhuoneeseen mutta eivät enää itse sisään tullessaan tuntuneet hoksaavan, että sitä hajua pitäisi siis varmaan etsiä. Ensin kierreltiin ja kaarreltiin henkilökunnan ympärillä, yritettiin tarjota muita temppuja ja kerjätä herkkuja ja vasta sitten, kun haju leijui sattumalta nenään, älysivät kissat seurata hajua purkille (tai ainakin alkaa katsellaan etsimään purkkia).

Tässä etsinnässä oli muuten myös eräs omituinen epäonnistuminen. Seppo oli etsimässä ja hän selvästi haistoi rosmariinin. Hän näki purkin, lähti tassuttelemaan sitä kohti ja sitten vain kääntyi pois ollessaan vain noin metrin päässä purkista. Ei kiinnostanut! Seppo tuli takaisin henkilökunnan jalkojen juureen ja yritti tehdä muita temppuja. 

Joo. Motivaation puute on oma lukunsa, mutta muutenkin tuntui tosiaan siltä, että porukka ei oikeastaan osannut lähteä etsimään tai edes irrota pois henkilökunnan läheltä. Kaikki herkuthan tulevat ihmiseltä? 

Hajupurkin kauemmaksi siirtoa treenattiin sitten eri tavalla Aadan ja Donnan emännän neuvoin. Molemmilla oli ehkä eniten ongelmaa herkkujen lähteen jättämisen kanssa ja sitä harjoiteltiin niin, että purkki vietiin kissojen nähden niistä kauemmaksi, henkilökunta palasi kissan luo ja sitten kannustettiin otuksia menemään purkille. Tämä tapa tuntui oikeasti toimivan ja kissat irtosivat koko ajan paremmin ja paremmin.

2. Tyhjän purkin mukaanotto. Purkit laitetaan vierekkäin ja rosmariinia sisältävän purkin haistelusta palkataan. Helppoa, paitsi että ei. 

Aina välillä porukka kokeilee, että "entäs tämä tyhjä purkki, tapahtuuko tästä mitään?"

3. Purkkien vaihto vanulappuihin. Kissat osaavat jo tosiaan katsella ympäristöään purkin varalta, eivätkä niinkään haistele. Mites olis uusi laji Eye Work, kiinnostaisko ketään? Haju tartutettiin siis vanulappuun, joka ei pistä silmään niin helposti. 

Vanulappu toi mukanaan uuden ongelman: Kassinen pitää sitä kohteena ja läimii sitä tassullaan. Haistelujuttu vähänniinku unohtuu. 

Vanulappuhomma onkin idean esittelyn jälkeen säästetty myöhemmäksi.

4. Laatikot. Tällä aika moni aloittaa, mutta täällä ne otettiin käyttöön vasta nyt maaliskuussa, kun Zooplus-tilauksessa tuli sopivia pieniä, keskenään samanlaisia lootia. Yhteen laatikkoon laitetaan hajupurkki ja kissan pitäisi ilmiantaa haiseva laatikko.

Tämä toimii tosi hyvin! Ja nyt siis nähtiin, miksi tällä kannattaa aloittaa. Mutta miksi tehdä asia helpoimman kautta, jos voi tehdä vaikeasti? Perse edellä puuhun -metodi tuo vaikka millaisia elämyksiä. Joskus Kassinen ja Seppo tarjoavat muita temppuja, mutta onneksi nämä käytössä olevat laatikot ovat niin pieniä, että esimerkiksi niihin seisomaan meneminen on hankalaa.

Pienet, kätevät laatikot.

Laitetaan tähän loppuun vielä eilisaamun videokooste (n. 1 min, sisältää kolme eri pätkää) Sepon haisteluista. Välillä Seppo tuntuu selvästi ymmärtävän, mitä häneltä halutaan, ja välillä hän tuntuu osuvan tuurilla oikeaan laatikkoon. Videon viimeinen pätkä on viimeinen haistelukerta, ja Seppoa ei oikein enää kiinnostele. Ehkä henkilökunta osaa vielä joskus lopettaa ajoissa.

Pätkä leikkiä

Perjantain kunniaksi Kassinen ja Seppo tarjoavat huonolaatuisen parinkymmenen sekunnin videopätkän, jossa Seppo taas kerran joutuu juoksemaan karkuun henkensä edestä he leikkivät.

Ei ollu mitään leikkiä, taisteltiin elintilasta. Muuttasitte isompaan kämppään.

Hirvitys

Kas, astiakaapissa on taas jokin lonkerohirviö. Hui kamalaa. Uskaltaakohan lähelle edes mennä.

Joo Seppo, tiedettiin että olit sinä. Voisko herra yksilonkeroinen ihme tulla pois sieltä?

En tuu ikinä pois.

Halutaan: kamerajalusta

Seppo nousee, kohta tulee hyvä kuva. Vakaana nyt.

Joo, kohta. Seuraava tai sitä seuraava otos on varmaan paras.

Mutta miksi Kassinen lähestyy koko ajan reunaa?

Ei @%¤£¤*&!!!

Onnellisuuskieriäinen

Seposta on melko helppo nähdä, milloin hän voi henkisesti hyvin.

Stressin aikana kieriminen jää pois.

Tänä keväänä hän on kuitenkin kierinyt koko ajan, vaikka henkilökunta ehti jo raportoida parista alkavasta kaljusta.

Alkavat kaljut eivät tunnu suurentuneen, joten stressi on silläkin mittarilla pysynyt aisoissa.

Välihuomio: mikä pitkä kieli!

Kieriminen ja pyöriäistely liittyvät yleensä tervehtimiseen, mutta joskus myös yleiseen onnellisuuteen.

Seppo tervehtii näin sekä aamuisin että henkilökunnan tullessa päivällä kotiin.

Joskus hän tuntuu kierivän myös Kassiselle. 

Kassinen menee aina silloin haistelemaan häntä, ja saattaa kehkeytyä nuolemispureskelupaini.

Tässä parin viikon takaisessa kuvasarjassa Seppo ei tervehdi ketään, vaan on yleisesti hyvällä tuulella.

Hän lienee ollut tyytyväinen siihen, että oli viikonloppu...

...ja henkilökunta oli kotona häntä hellimässä.

Ulkona oli aurinkoista ja sisällä auringonläikkiä.

Seppo oli niin onnellinen.

Kassisleipä

Seppo-focaccia sai jatkoa Kassisleivän muodossa. Ennen paistoa leipä näytti tältä...

...mutta paiston jälkeen se ei ollut läheskään yhtä näyttävän näköinen. Olisi pitänyt varmaan olla enemmän päällisiä, kun ne noin kutistuvat ja haihtuvat ilmaan.

Malli itse pysyttelee korkealla puussa siltä varalta, että harmitteleva henkilökunta sekoaa ja alkaa miettiä, miltä Kassisleipä aidolla Kassisella maistuisikaan.

Hyi yäk -ostoksen hyvittely

Feringan paljastuttua pahaksi ruoaksi henkilökunta ajatteli ilahduttaa Seppoa jollain herkulla. Kaupassa oli alennuksessa kanajauheliha, jota nyt poikkeuksellisesti ostettiin kissoille. Yleensä lihaostokset tehdään nimittäin eläinruokakaupoista ja ihmislaatuiset lihat jätetään ihmisille, joitain kieliä ja sydämiä lukuun ottamatta.

Olipa hyvä ostos.

Kassinen ja Seppo pyörivät ympärillä pakettia avatessa, mutta jauhelihamuotoisuus oli Sepolle pettymys. Hänelle ei tuollaiset tahmeat mössöt maistu! Hän söisi mieluummin paloja ja suikaleita ja varmaan vaikka kokonaisia kanoja. Ei mössöjä.

Joskus Seppo syö huonoja ruokia paremmin jossain muualla kuin ruoka-alustalla. Tässä häntä koetetaan ruokkia keittiön pöydällä...

...ja tässä hän maistelee lihaa makuuhuoneessa. Kassinen on jo vetänyt oman annoksensa ja kyttää nyt tilaisuutta saada Seponkin ruoka.

Bonus: kommenttiraita kuvanottohetkeen.

Lopulta henkilökunta päätyi tarjoamaan jauhelihan kypsennettynä, että se sai vähän rakennetta. Jos Seppo sitten söisi. Saakoon olennaiset vitamiininsa sun muunsa jostain toisesta ruoasta.

Jauheliha kypsennettiin mikrossa räjäyttelemällä. Miksi hiivatissa se räjähtelee?

Kypsennys kannatti, Seppo tykkäsi höpelönä.

Viimeisin hyi yäk -ostos

Henkilökunta tilasi Zooplussalta taas ruokaa. Feringan siipikarja-porkkana-purkit olivat tarjouksessa, ja Seppo on aiemmin syönyt niitä kohtuullisen hyvin, kun jossain kokeilupakkauksessa on kyseistä makua ollut. Ruokaa siis uskallettiin hankkia iso satsi.

Tällainen purkki. Taustan tarjoaa Kassinen, joka osaa arvostaa monenlaisia ruokia.

Syökö Seppo Feringaa tänään?

Ei tietenkään syö. Ei tietenkään. 

Miten henkilökunta saattoi olla niin tyhmää, että tilasi tätä ruokaa 24 x 400 g?

Peli ei onneksi ole vielä menetetty. Ruoka ei aiheuttanut välitöntä yökkimistä, mitä jotkin ruoat saavat aikaan. Oikeastaan Seppo jopa söi pari pientä nokaretta, kun henkilökunta syötti häntä käsin herkkujen kera. Ehkä hän vielä tottuu ruokaan...

Ja hei, on tässä jotain positiivistakin raportoitavaa! Seppo ei ällöttävästä aamiaistarjoilusta huolimatta ole koko aamuna mennyt pureskelemaan pattereita, vaan hän on soittanut kelloa (video n. 7 s)!

Onkohan henkilökunnan liian aikaista onnitella itseään nerokkaasta ruokakelloideasta?

Asettelun riemuvoitto

Oi mikä otos! Valon suunta, varjot, tausta, mikä symboliikka! Hyvä ja paha!

Tuollaisen kuvan saa muuten sillä tavalla, että kuvausten lomassa syöttää Kassiselle niin paljon herkkuja, että hänestä alkaa kuulua yök yök -ääniä, jolloin Seppo huolestuu toverinsa tilasta. 

Kassinen tutkii XXII

Kassinen investigoi mansikoita.

Kassinen varastaa mansikan!

Ruokakello

Sepolle annettiin eilen ruokakello. Henkilökunta toivoo, että ruokakellon käytön oppiminen vähentäisi patterien pureskelua, joka on Sepon uusi, lähes jokapäiväinen viestintätyyli. 

Viestin aiheena on nykyään aina "Sepolla on nälkä" ja/tai "lautasella on ruokaa mutta se on pahaa." Pelkkänä huomionhakukeinona pureskelu tuntuu vähentyneen, joten ruokakello ehkä auttaa.

Hienoa hotellisoittokelloa katseltiin netistä, mutta sopivaa ja helposti tilattavissa olevaa ei tullut vastaan. Siksi kello rakennettiin itse kahdesta tylsästä kilinäpallosta ja kengännauhasta. Eiköhän tuo ajane asiansa, vaikka vähän ruma onkin.

Harjoitusversio kellosta, jota ei ehkä uskalla pitää koko aikaa roikkumassa, ettei soittoharjoittelija mene ja kuristu siihen. Soittoharjoittelijan tämänhetkistä kiinnostuksen astetta kuvastaa kuvassa oleva takapuoli.

Homma aloiteltiin palkkaamalla kelloon kohdistuvasta toiminnasta, ja ensimmäisistä vilkaisuista edettiin nopeasti kosketuksiin. Tuttu juttu Sepolle! Kello on nyt henkilökunnan kädessä ja sitä pidetään melko alhaalla Sepon edessä. Seuraavaksi pitää laittaa kello ruokakaapin oveen ja palkata sen soittamisesta. 

Loppuhaastetta tuo se, että kellon on varmaan pakko roikkua helppoa kosketusetäsyyttä korkeammalla.

Onkohan tämä tarpeeksi turvallinen narunpituus? Kello on suht' ylhäällä, mutta luulisi nälän motivoivan sen soittamiseen...               

Ruokakellon opettamisessa on tietenkin mahdollisuuksien lisäksi myös uhkia. Entä jos Seppo rimputtelee sitä yötä päivää?