sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vieraanvaraisuuden huippu

Jouluun kuului perinteiseen tapaan jouluvieras. Kassinen ja Seppo pitävät vieraasta, sillä se tietää lisäleikitystä, lisäparvekeulkoiluja ja lisäsänkyä. Ilo alkoi jo ennen vieraan tuloa, kun molemmat tulivat auttamaan sohvan muuttamisessa sängyksi (video n. 20 s).


Joo tää on hyvä nyt. Kiitti vaan kovasti.

Ai mitä tarkotat, ei ollut meille?

Nyt on meidän kyllä. Vieras voi vaikka nukkuu kiipeilypuussa, se on hyvä paikka kans. Ja tuo uus puu on niin matala että sinne pääsee vaikka ois vähän vanhempiki vieras!

Ai taasko pitäis siirtyä? En tasan siirry. Sepon sänky on. 

Nukun jo, ei voi siirtää nukkuvaa. Se on rääkintää. Ja oon myös liian söpö siirrettäväks.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Meidän kissa

Kassisen ja Sepon henkilökunnalla on kirjahyllyssään monen monituista kissakirjaa, ja silloin tällöin sinne jopa ilmestyy uusia sellaisia. Paikallisen kulttuuriravintolan jäämistöstä löysi syksyllä tiensä henkilökunnan käsiin uusi/vanha kirja "Meidän kissa" (Tor-Björn Hägglund, Vilja Hägglund, Maria Hakokorpi-Jumppanen ja Toini Tikkanen, 1980, 157 s., Gummerus). Kyseessä on poikkitieteellinen, kissoihin liittyvää kansanperinnettä ja yleensä kissatarinoita samojen kansien väliin keräävä tutkielma.


Kansikuva yrittää houkutella söpöllä pennulla.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä kirjan teksteistä.

Esipuheesta: "Kirjoittajien toive on, että 'Meidän kissa' voisi ohjata ihmisiä kissaharrastuksen monivivahteiseen maailmaan ja että se toisi kaikille kissanystäville rikastuttavan lukuelämyksen."


Kuvituskuvina joulua edeltäviä satunnaisia räpsyjä.

Kirjassa on hurjia seikkailuja ja kamalia sattumuksia:

"Mikko-kissa katosi ja sitä tiedusteltiin naapureista ja lähitienoilta. Kukaan ei ollut sitä nähnyt. Lopulta Mikko löytyi läheisen lammen rannalta ladosta, jossa säilytettiin kalanpyydyksiä. Se oli ilmeisesti jonkun saaliin perässä mennyt mertaan ja jäänyt sinne loukkuun. Vaikka merran kalastin oli auki, se oli kuitenkin liian pieni isolle kissalle. Mikko oli ollut arestissaan kokonaisen viikon. Se oli löydettäessä nälkäinen ja janoinen, mutta muuten terve ja pirteä." (Tauno Tuomi)


Tämän takia täällä ei harrasteta elävää tulta.

Ai mitä, miks ei?

Erilaisia kissan höpelöintejä, jotka varmasti ovat jokaiselle kissanystävälle tuttuja:

"Jääkiekon MM-kisat olivat Nasse-kissalle vuoden suurtapaus. Se oli kisoista vähintään yhtä kiinnostunut kuin perheen muutkin pojat. Se nojasi etutassullaan kuvaruutuun ja koetti toisella tassullaan saada pelaajia kiinni." (Raili Frank)

"Nukuin kaikessa rauhassa, kun äkkiä keskellä yötä joku sytytti keittokomeroon valon. Hiivin peloissani katsomaan, mutta en nähnyt muuta elävää olentoa kuin mustan persialaiskissani. Se istui tuolinselustalla ja haparoi tassullaan valokatkaisinta ja oli onnistunut napsauttamaan lamppuun valon." (Heli Lehtonen"



Seppo ei osaa laittaa valoja, mutta hän osaa vetää vessanpöntön. 

Kissaan liittyviä taikoja (tämä esimerkki on lievimmästä päästä - joihinkin liittyi uhrattuja kissoja tai pätkäistyjä häntiä):

"Jotta kissa pysyisi kotona, leikattiin sen vasemmasta takajalasta sisäpuolelta karvoja. Ne pantiin paperin sisään ja uunin päälle seinän rakoon. Kyllä kissa pysyi kotona."



Kassinen pysyy kotona, kun ovet ja ikkunat pidetään kiinni. Kätevää.

Sekä uskomusperinteitä ja yliluonnollisia tarinoita:

"Eräässä talossa oli ennen aikaan ollut haltija tallin ylisillä. Siihen aikaan olivat sen talon hevoset loistaneet vaikkei niille paljon suurustakaan annettu. Isäntä pani joka ilta maitolautasen valkean kissan näköiselle haltijalle tallin ylisille. Talon rahvas ei yhtään pelännyt sitä. He kävivät yölläkin ylisillä ja monesti muuttivat kissan toiseen paikkaan kun tarvitsivat heiniä siltä kohden missä se makasi. Mutta sitten kerran eräs renki tuli yöllä kotiin humalassa ja meni ylisille. Haltija oli ruvennut sähisemään ja vonkumaan. Renki suuttui, otti aisan pätkän ja löi kissaa, joka olikin kova kuin olisi kiveen lyönyt. Kun renki löi toisen kerran, tärähti aisan pätkä takaisin omaan otsaan. Renki kaatui selälleen ja makasi pyörryksissä aamuun asti. Sen koommin ei haltija siinä talossa viihtynyt. Se muutti toiseen taloon, missä hevoset rupesivat loistamaan. Eikä siinä talossa, mistä haltija karkotettiin, hevoslykkyä enää ollut."

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulunajan maineenkorjaus

Tämä blogiteksti on joululahja. Joululahja eräälle herra Pablolle. Hän sai aattoiltana muita lahjoja, joten toivottavasti häntä ei haittaa, että tämä tulee näin hieman myöhässä. 


Herra Pablo avasi aineelliset lahjansa sohvalla kuten muutkin sivistyneet ihmiset.

Edellisessä herra Pablosta kertovassa postauksessa hänen raportoitiin syövän kakkaa. Paljon kakkaa. Niin paljon kuin sitä vain lenkillä vastaan tuli ja suuhun ehti kahmia. Hirveän ällöttävää mutta totta. 

Nyt on aika puhdistaa hänen maineensa: herra Pablo ei enää lainkaan syö kakkaa! Tai jos syö, niin vain kerran päivässä ja vain pieniä pökäleitä. Tämä on tärkeää saattaa tiedoksi, sillä herra Pabloa kuulemma nolottaa mennä julkisille paikoille, kun koko maailma tietää hänen suurimmaksi osaksi menneistä mielihaluistaan. 

Henkilökunnan allekirjoittaneella osapuolella oli muuten tosiaan kunnia viettää taas joulua herra Pablon kanssa samassa paikassa.

Oli oikein mukavaa.

Hän oli taas hyvää ulkoiluseuraa... 

...ja ulkoilun jälkeen hän oli hyvää sohvallaistumisseuraa. Mikä erinomainen eläin! 

Toivottavasti myös teidän lukijoiden joulu on kulunut mieleisellä tavalla!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukuvia IV

Viimeinen satsi joulukuvia sisältää taas yhteiskuvavirityksiä, jotka ovat ehkä niitä onnistuneimpia. Kukapa olisi uskonut. Kannattaa näköjään venyttää kuvauksia, kun tulos vain paranee! 

Tässä vaiheessa kuvaamisen kohteena oleminen kiinnostaa enemmän kuin ketään on ikinä kiinnostanut mikään kiinnostamisen koko historiassa.

Aloitellaan kuvasarjalla kulissien takaa, aiheesta "kuinka saada kaksi kissaa katsomaan kameraan yhtä aikaa." Nappaa tästä itse keksityt ja ilmeisen toimimattomat suorastaan ammattilaismaiset vinkit talteen ensi vuotta varten!

Ensimmäisessä vaiheessa yritetään saada molempien naamat suunnilleen vierekkäin esittelemällä jotain herkkumurenaa niin kauan, että kumpikin varmasti huomaa sen.

Sitten nostetaan herkku nopeasti suoraan ylöspäin. Kättä ei saa vetää vaakatasossa kohti kuvaajaa, sillä silloin ainakin toinen lähtee perässä ja vierekkäisyys on menetetty.

Tässä kuvassa porukka on juuri tajunnut, että tuonne ylös se herkku meni. Teoriassa seuraavassa kuvassa molempien naamat on käännetty yläviistoon ja ilmeet ovat kauniit, avoimet, odottavat ja innokkaat.

Seppo toimi juuri kuten haluttiin! Kassinen taas ei toiminut...

Uudet yritykset samalla tekniikalla tuottavat vaihtelevia lopputuloksia.

Tässä Seppo kuitenkin lähtee liikkeelle herkun perään.

Hän jättää Kassis-rukan varjoonsa.

Seppo nyt jotain rajaa.

Ja kuvausyritys numero 195...

No hei, näistähän taitaa tulla aika kivoja kuvia!

Tai sitten ei. Kassinen näyttää jonkinsortin sammakolta: leveä pää ja typäkkä kroppa, olematon leuka ja suuret hohtavat silmät.

Tässä Kassinen näyttää harvinaisen aivottomalta mopsilta. 

Oikein hyvä Seppo! Mutta ehkä on parempi lopettaa jos Kassinen ei kerran tämän kummoisempiin poseerauksiin kykene. 

Loppupalkkiota tarjoillessa Kassinen kyllä pönötti vielä onnistuneesti, mutta valitettavasti Sepon takapuoli peittää hänen hienon esityksensä.

torstai 20. joulukuuta 2018

Rikollisnero IV

Kassinen on aina ollut huono kaapinovien kanssa. Onneksi. Sepon ovienavailussa on ihan tarpeeksi valvomista. Nyt joulukuun aikana hän on kuitenkin oppinut avaamaan keittiön yhden yläkaapin: astiakaapin, jossa säilytetään myös kissanminttua. 

Ilmeisesti Kassisenkin päässä tapahtuu joskus jotain ajatteluun viittaavaa, kun palkinto vain on tarpeeksi hyvä.

Kassinen haluaa tajuntaa laajentavat aineensa tänne ja heti!

Kassisen kaappiinpyrkiminen saatiin videolle (n. 20 s). Hänen on kyllä vielä hieman kehitettävä toimintaansa, sillä mintun varastaminen ei onnistu, kun henkilökuntaa on kaksin kappalein samassa huoneessa.



Samaan sarjaan kuuluu myös seuraava video Seposta (n. 20 s). Seppo pitää lihasta ja hän ajatteli ilmeisen ovelasti tulla varastamaan pilkottavana olevaa sian kieltä kesken kaiken. Hän ei vain ottanut huomioon sitä, että pilkkomisvaihetta tietenkin hoitaa aina henkilökunta, joka ei noin vain luovutakaan koko kieltä vain yhdelle elätille.




Kuinka ikävää, että he tässä vaiheessa lipsahtivat tuhmailemaan! Joulu oli niin lähellä!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukuvia III

Joulukuvien kolmossatsi sisältää hieman Kassista ja jonkin verran Seppoa. Tänä vuonna joulukuvissa on yllättävän paljon huvittavia erinomaisen onnistuneita otoksia, joten kuvista on tulossa neljäskin postaus tässä vielä ennen joulua. 


Aloitetaan parilla kuvalla Kassisesta. Hän on parhaimmillaan vakavana pönöttäjänä....

...joskin hän kykenee myös kököttämään söpösti. Joskus harvoin hän osaa katsoa samalla kameraan, mutta tällä kertaa sellaista ei nähty.

Kahden ilmeen ihmeen tilalle vaihdettiin eliö, jolla on viiksikarvoja enemmän kuin laki sallii.

-Seppo, nyt nätisti.
- Joo onks tää hyvä?

- Oli oikein hyvä. Nyt jotain liikettä. Saat valita ite.
- Fist bump?

- Ootko Seppo muka jossain jengissä?
- Oon. Fist bump!!!

 - No joo, tuli ihan hauska kuva. Otas palkkaa.

- Ja nyt voitais ottaa jotain sellaisia normikuvia, jooko? Söpöjä kuvia. Joulukuvia. Tuo on aika hyvä.

- Nyt on vähän liian maaninen ilme kuule. Näyttää siltä että ootat joulupukkia syödäkses sen.

- Väliaika. Otatko herkun?
- Joo otan mielellään.

- Onko hyvää?
-Ei.

- No mikäs nyt on? Häviskö kaikki fiilis?
- Hävis. Tyhmää on kaikki. Haluun Kassisen.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jännitystä elämään

Sepolle yritettiin taas kerran tarjota äksöniä: herkkuja piiloteltuna rutistettujen papereiden sekaan.

Seppo selvästi nauttii tällaisesta kaivelusta ja etsimisestä, ja henkilökunnan onkin sitä helppo järjestää. Kassinen ei tällä kertaa ollut kiinnostunut.

Mutta mitäs ihmettä tässä on tapahtunut?

No, Seppo kuuli olohuoneesta jonkin äänen ja hiipi katsomaan ja havaitsi tunnistamattoman hahmon pimeässä huoneessa ja pörhistyi välittömästi. Hän ei koskaan muista, että kyseessä on aina Kassinen

Onneksi Seppo ei jää kiinni näihin sekoiluihinsa, vaan palaa normaaleihin puuhiinsa heti tunnistettuaan toverinsa. Häntäkarvatkin laskeutuvat jonkin ajan kuluttua.

Tässä Kassinen muuten esittelee herkkuetsinnän edistyneempää versiota.