Päiväunionni

Kassisen ja Sepon luona kävi taannoin yövieras, eli olohuoneen sohva muuttui sängyksi.

Oma sänky siis vain Kassiselle! Hän oli niin onnellinen.

Ainoana murheena olivat päiväunia häiritsevä paparazzi ja epäilys siitä, että sängylle on ehkä muitakin tulijoita. Sellaisia, jotka tulevat ensin viereen muka nätisti ja sitten alkavat pureskella.

Pureskelua harrastava tunkeilija oli onneksi herkkähipiäinen ja asettui soveliaan etäisyyden päähän upottavan pehmeälle peitolle. 

P.S. Blogikissakalenterin tekeminen on loppusuoralla. Jos joku lukijoista haluaa katsella kaikenlaisia karvaisia, kauniita ja komeita kissoja koko ensi vuoden, voi kalenterin tilata itselleen täältä tämän viikon sunnuntaihin 19.11. mennessä. Kassinen ja Seppo löytyvät tietenkin kalenterin lopusta, tekemässä joulukuusta, öö, jouluisen.

Joulukuu 2018, harjoitus IV

Harjoiteltiinpa taas kerran joulukalenterikuvauksia.

Jostain syystä pöydällä pysymisen kanssa oli suuria vaikeuksia.

kiitti mulle riitti tv seppo

Kassisenkaan mielipide kuvauksista ei ollut mitenkään mairitteleva.

Ja kamerakin tarkensi seinään. Ei tästä taida tulla mitään.

Ulkona on lintuja, ooh.

Linnut on parasta.

 

Kuvaukset eivät nyt oikein kiinnostaisi, ei vaikka henkilökunta heiluttelee sulkalelua ihan hulluna.

Muutama lisäkuva kuitenkin vielä otettiin, vaikka etenkin Kassinen alkoi väsymään puuhaan.

Raksuja näkyvissä ohoi.

Raksujen ja sulan voimin saatiin Seposta irti vielä muutama hyvä ilme.

Valitettavasti Kassinen näyttää vihaiselta rupikonnalta.

Satsin onnistunein otos on tässä. Kalenterikuva on löytynyt!

Eikun hetkinen, kalenteriin sai laittaa monta kuvaa. Miten olisi lisäkuva Sepon selästä?

Tahi Kassisen takapuolesta? 

P.S. Miltä blogin uusi ulkoasu näyttää? Henkilökunta kulutti siihen noin viisi tuntia ja miettii että miksi oi miksi ollaan osallistumassa kalenteriin kun kerran melko yksinkertainenkin visuaalinen suunnittelu on niin vaikeaa. 

Joulukuu 2018, harjoitus III

Joulukuvaharjoituksia jatkettiin hiljalleen. Yhtenä päivänä keittiön lattialle toimitettiin kori.

Toisena päivänä kori muutti pöydälle. Ei yhtään epäilyttävää!

Kassinenkin kelpuutti sen torkkupaikaksi, vaikka näyttikin nyrpeää naamaa.

Kolmantena päivänä ilmestyivät joulurekvisiitat. Tai oikeastaan punaisessa viltissä on seeproja, mutta henkilökunta ei omista mitään muuta, mikä edes vivahtaisi jouluun.

Suurin osa koristuksista on lainassa herra Pablon henkilökunnalta.

Rekvisiitta pidettiin kuitenkin näissä harjoituksissa vielä minimissä: pannat ja härpäkkeet sekä vähän jouluista kangasta. Ehkä seuraavalla kerralla voisi kokeilla joulupalloja.

Kassinen pärjäsi paljon paremmin tällaisen kellon kanssa, mutta yhteiskuvat osoittautuivat haastaviksi. 

Hyvin haastaviksi.

Tässä taitaa olla koko satsin onnistunein kuva! 

Kameraan voi katsoa vain yksi kissa kerrallaan. Huoh.

Sepon menetettyä mielenkiintonsa ja henkilökunnan jo raivatessa rekvisiittaa pois jäi Kassinen vielä paikalle.

Hän piristi kuvausepäonnistumisista masentunutta henkilökuntaa näyttämällä ei-kärsivältä edes hetken.

Ehkä hän vielä oppii loistamaan kameran edessä.

Tai sitten ei. Tässä vaiheessa hän taisi tajuta, että "eih, täällähän kuvataan yhä."

Kassinen huijattiin poseeraamaan!

Äkkiä katse pois kamerasta ja masennus päälle.

Muistilista seuraavaan harjoitukseen:

- Kassisen pannassa on liikaa kasvunvaraa. Leikkaa lyhyemmäksi.

- Pese taustaviltti. Jos siitä vaikka tulisi oikeasti valkoinen.

- Siirrä pöytä niin, että se on taustan keskellä. Nyt taustan oikea laita tulee vastaan liian nopeasti.

- Harkitse taustaviltin jättämistä kokonaan pois. Olisiko pelkkä seinä hyvä, vai onko viltin kanssa kuitenkin parempi?

- Suuntaa kattolamppu osoittamaan kuvauspaikkaa kohti, tai kokeile jotain muuta lisävaloa.

Kuvausvinkkejä halutaan epätoivoisina otetaan vastaan.  

Joulukuu 2018, harjoitus II

Siinä missä Sepon ensimmäiset joulukuvaharjoitukset onnistuivat suorastaan loistavasti, ilmentävät Kassisen kuvat lähinnä kärsimyksen eri asteita.

Herkkutarjoilu pelastaa tilannetta hieman, mutta hän ei pidä pannasta eikä varsinkaan sen koristeesta.

Totuuden nimessä on sanottava, että ehkä hänelle valikoitui hieman liian suuri ja painava jouluhärpäke.

Pitänee kokeilla seuraavaksi jotain pienempää.

Tai antaa hänelle vapautus kaikenlaisesta puettavasta rekvisiitasta.

Paraskin hänen kuvistaan nimittäin omaa hienoisen kärsimysvivahteen.

Tilannetta ei auta yhtään se, että eräs lude-Seppo tunkee linssiin.

Miksi ei kuvata Seppoa?

Miksi ei Seppo saa herkkua?!? Sepolle herkku nyt!

Joulutunnelma kohdillaan joo.

Joulukuu 2018, harjoitus I

Kassinen ja Seppo osallistuvat blogikissakalenteriin 2018. Heidät arvottiin tähdittämään joulukuuta.

Harjoittelut onnistuneiden kuvien saamiseksi täytyi aloittaa heti, sillä henkilökunnasta tuntuu, että se ei tule olemaan helppoa.

Resepti joulukuvaan voisi olla "jotain punaista, jotain vihreää, jotain kultaista ja joku kissa. Mielellään kaksi kissaa. Mielellään ei-kärsivän näköisiä."

Ei-kärsivyyden aikaansaamiseksi joulurekvisiittaan pukeutumista harjoiteltiin tietenkin jo ennen kuvauksia. 

Ensimmäisessä harjoituksessa Sepolla oli kaulassaan pelkkä panta, jonka hän sieti oikein hyvin. Toisessa harjoituksessa hänellä oli panta ja jouluhärpäke, joka myös kulki matkassa mukavasti ensipureskelujen jälkeen.

Kuvaustilanteessa panta ja härpäke eivät haitanneet häntä lainkaan. Alustalla pysymistä kyllä pitäisi harjoitella, mutta ehkä hän pysyy paremmin sitten oikealla joululiinalla. Kuka nyt käsipyyhkeellä haluaisi kököttää? 

Taustaa täytyy vielä miettiä. Ehkä jonkinlainen lakana olisi hyvä? Tai verho?   

Kyllä Seposta vielä kaunis joulukuva tulee, hän on suorastaa syntynyt poseeraamaan!
(Kassinen on sitten ihan toinen tarina...)