Väärä strategia

Herrasväki saa lihansa yhä useammin jollain aktivoivalla tavalla.

Lihashotit ovat aika vaikeita, joten mukaan "ruokakuppivalikoimaan" otettiin muutama viili- ja jogurttipurkki.

Seppo onkii lihat taitavasti tassuillaan, mutta Kassisen strategia on toisenlainen.

Hän yrittää yltää paloihin kielellään...

...ja purkki jää kiinni hänen naamaansa.

Kinkkunuoliainen ja muita joulueläimiä

Joulu oli ja meni. Henkilökunta vietti sitä eri paikoissa, kuten yleensäkin, mutta Kassinen ja Seppo saivat sentään nauttia toistensa seurasta.

Onneksi henkilökunnan toiselle osapuolelle heille tuli myös jouluvieras, että he eivät joutuneet juhlimaan vain puolikkaan henkilökunnan kanssa. Olisi palvelun taso kärsinyt.

Jouluvieras tarkoittaa sitä, että Kassinen joutuu nukkumaan yönsä vierassängyn sijaan korissa. Hän kestää urheasti tämän haitan, sillä vieras tarkoittaa myös suurta määrä lisäleikitystä, kehumista, silitystä ja ihailua.

Ja herkkuja! Kassinen oli saanut joulupöydästä savulohta, jonka jälkeen hän oli itsenäisesti noussut pöydälle ja mennyt nuolemaan kinkkua.

Hyvä joulu.

Kaikista joulua edeltävistä ja joulunaikaisista tuhmailuista huolimatta Kassinen ja Seppo saivat lahjojakin! Eivät henkilökunnalta, mutta onneksi sentään muilta ihmisiltä, jotka arvostavat heitä enemmän. Näistä hiirulaisista kaksi on jo mennyt leikkeihin.

Lisäksi he saivat pitkäkarvaisen hiiren, joka oli niin suosittu, että sen kuvaaminen oli mahdotonta.

Allekirjoittanut muuten vietti joulunsa samassa paikassa kuin hieno herra Pablo. Hän oli valitettavasti allapäin koko joulun, sillä pari päivää ennen aattoa hän joutui terveyssyistä jättämään, ööh, kulkusensa eläinlääkärille ja pitämään sitten nuolemisenestopukua.

Raukkaparka, huono joulu oli. 

Kasvien sukupuutto

Kissat (etenkin Seppo) ovat kunnostautuneet kasvien hävittämisessä. Alun perin taloudessa oli paljonkin kasveja, mutta siitä lähtien, kun Karvanaama ja Kassinen saapuivat uuteen kotiinsa silloin kauan sitten, kasvit ovat yksi toisensa jälkeen hävinneet. Joko henkilökunta on havainnut niiden olevan epäterveellisiä kissoille ja hankkiutunut niistä ennaltaehkäisevästi eroon, tai kulloinkin paikalla olleet kissaeläimet ovat hävittäneet kasvirukat korkeimman omakohtaisesti. Keinovalikoimaan on kuulunut sekä ikkunalaudalta pudottaminen että hitaampi tuhoaminen satunnaisesti pureskelemalla.

Aaloet sinnittelevät edelleen, vaikka ovatkin hieman kärsineet.

Viimeksi pari viikkoa sitten jo pitkään kituuttanut rahapuu tiputettiin tylysti ikkunalaudalta. Pum, räiskis ja kasvi sekä ruukunpalaset roskiin. Henkilökunta ei ollut paikalla, mutta ei tarvittu mitään suuria älynlahjoja jotta voitiin päätellä, että Seppo oli hyvin todennäköisesti syyllinen.

Syyllisen pidätyskuva.

Nyt on jäljellä enää kaksi aaloeta ja yksi (lievästi pureskeltu) anopinhammas. Onko vain ajan kysymys, milloin nämäkin viimeiset mohikaanit joutuvat taipumaan sukupuuton uhan alla? Vai onko vielä toivoa?

Viimeisenä keinona kasveja suojelemaan on aseteltu seponpelätti.

Toivotus

Kierähdys

Sepon kanssa opeteltiin loppukesällä maahanmenoa ja siitä lähdettiin jalostamaan kierimistä. Seppo oppi tempun aika hitaasti mutta kärsivällisellä naksuttelulla hän esitteli kerta kerralta enemmän mahaansa. Lopulta hän alkoi joskus kierimään ympäri.

Hän ei vieläkään aina esitä temppua pyydettäessä, vaan saattaa jättää sen puolitiehen ja yrittää saada palkkaa pelkästään kellottamalla selällään. Seuraavalle videolle (n. 20 s) saatiin kuitenkin tallennettua yksi kokonainen kierähdys.

Hiirulainen

Allekirjoittanut kokeili neulomista. Edellisestä kerrasta taitaa olla yli kymmenen vuotta ja jälki on sen mukaista (joskin jälki oli silloinkin kamalaa, jos totta puhutaan).

Seppoa ei hiirulaisen hirvittävyys haittaa. Tässä hän yrittää saada sitä esittämällä selälleenkierähdystempun.

Tässä hän yrittää saada sitä voimalla.

Seppo tahtoo.

Tahtoo!

Jessss Seppo sai.

Hiiren saatuaan hän totesi sen kuitenkin erittäin tylsäksi (videon kesto n. 20 s). Olisi pitänyt olla itsestään liikkuva, tai vinkuva, tai haiseva, tai jotain.

Ei tule joulupukkia

Kassisen ja Sepon kanssa on sovittu, että raapimapuita saa raapia, mattoja saa raapia ja jopa huonekaluja saa raapia, kunhan olohuoneen tapettiin ei kosketa. Järjestely on toiminut täydellisesti ja tapettiin ei ole kohdistunut sen suurempaa mielenkiintoa. 

Korjaus: järjestely toimi täydellisesti ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta.

Kassi Tuhmanen.

Olohuoneen tapettia eivät ole ammattilaiset tainneet olla laittamassa: katonrajassa on pari kohtaa, joissa tapetti on yläreunastaan vähän irti. Repsottaa sellaisen sentin verran. Yksi näistä repsotuskohdista oli kirjahyllyjen kohdalla niin, että kissan tarvitsisi vain vähän kurkottaa tassulla ja siihen yltäisi. Kukaan ei kuitenkaan kurkottanut ja henkilökunta arveli, että ei se tässä vaiheessa ketään varmaan kiinnostakaan. Tuhot olisi varmaan tehty heti muuton jälkeen, jos niitä tehtäisiin.

Joo ei. 

Eräänä iltana marraskuun lopppupuolella kuului olohuoneesta "riiips." Kassinen oli lopultakin tajunnut ihmetellä repsottavaa kohtaa ja vähän kokeillut, saisiko sitä repsottamaan lisää. Ja kyllähän sitä sai.

Henkilökunta puuhasi sitten tunnin-pari pienimuotoisen korjausliisteröinnin ja kirjahyllyjen uudelleensijoittelun parissa.

Onneksi Kassinen ehti saada lisärepsotusta aikaan vain nelisen senttiä, mikä oli helposti korjattu: uusintaliisteröity kohta on keskellä kuvaa eikä näy, ellei tiedä tarkasti, mihin katsoa. Korjatusta kohdasta hieman vasemmalle näkyy kahden tapetin välinen sauma, joka pistää enemmän silmään.

Tässä kuvassa korjattu kohta on siinä, missä katonraja kohtaa kuvan yläreunan. Ja ei näy! (Eihän?)

Korjatun kohdan varjelemiseksi kirjahyllyjä siirrettiin yhden hyllyn verran oikealle ja matala lipasto muutti rivin ensimmäiseksi. Uusi järjestely on vähän omituisen näköinen mutta kelpaa ainakin toistaiseksi. 

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut estää kissoilta pääsy hyllyjen päälle siirtämällä kiipeilypuu ja lipasto pois niiden vierestä, mutta siihen ei nyt yhden repimisen perusteella haluttu mennä. Ja Kassista ei sekään kyllä pidättelisi: hän yltää hyppäämään hyllyn päälle lattialta (Seppo ei). 

Iltavillireitti muutti siis muotoaan tällaiseksi: lipasto-hylly-hylly-hylly-puu-arkku ja tunnelin kautta jatkoon.

Korjaus ja siirtelyt tuntuvat auttaneen ja Kassinen ei ole edes katsonut tapettia tuon yhden illan jälkeen. Henkilökunta alkaa taas tuudittautua turvallisuuden tunteeseen...

Kassi Tuhmanen ei ole saamassa yhtään joululahjaa.

Kantapäät

Sepon kantapääkulumat ovat nyt paljon näkyvämmät kuin ne olivat toukokuussa.

Vaaleanpunainen iho paistaa selvästi. Eräs vieras on jo kysynyt, että tekeekö Seppo tämän itse, pureskeleeko karvaansa.

Mutta ei, ei hän pureskele, ei kalva eikä nuole. Hän vain istuu ja laiha karva kuluu pois. Pitäisiköhän hänelle neuloa jonkinlaiset villasukat suojavarusteeksi? 

Nyt loppuu Sepon sorkkiminen!

Seppo poistuu.

Kassisenkin tiuhakarvaisissa kantapäissä on kulumaa, mutta efekti ei ole läheskään yhtä dramaattinen kuin Sepolla.

Karva on vain litistynyt ja ehkä hieman lyhentynyt.

Ei aihetta huoleen, ei tarvetta sukille.

Ongella

Onnistuneeseen onkimiseen tarvitaan onki, syötti ja kalat. Syöttinä toimii vessapaperirulla, jossa on sisällä raksuja.

Tässä ongitaan Kassiskalaa.

Syötti voi liikkua sekä houkuttavasti että ärsyttävästi.

Molemmilla tavoilla voidaan edetä: nyt nykii jo.

Kassiskala tarttuu syöttiin! Päivälliseksi tarjoillaan siis Kassiskalakeittoa.

Seppokalat eivät kelpaa syötäväksi.

Nuoliainen

Heinäkuun 10 faktaa -haasteessa kerrottiin Kassisen joskus nuoleskelevan ympäristöään, kun hän odottaa ruokaa. Hän tekee sitä yhä ja se tuntuu vain lisääntyneen, sillä se on henkilökunnasta niin ärsyttävää, että nuolemalla saa ruokaa nopeammin kuin vain puskemalla tai tuijottamalla.

Yletön nuoleminenhan saattaa johtua närästyksestäkin, mutta Kassisen tapauksessa se ei tunnu todennäköiseltä. Korkeintaan se on jonkinlainen virhetoiminto ruokaa odotellessa. 

Eräänä aamuna Kassinen tuli taas keittiöön vaatimaa ruokaa. Yleensä kissojen aamiaisaika on viiden maissa, mutta nyt hän tuli heti neljän jälkeen. Tuijotti hetken allekirjoittanutta aamukahvilla ja meni sitten nuolemaan hellaa.

Jumalauta, ajatteli allekirjoittanut. Jos täällä kerran asuu tuollainen nuoliainen niin... 

Kaapissa oli tällaista ruokaa. Nuoliainen pitää siitä. Rasia on matala ja siihen ei tule teräviä reunoja avattaessa.

Nuoliainen saa nyt ihan luvan kanssa nuolla.

Nuoliainen teki kovasti töitä ja sai lopulta ravintopartikkeleita irtoamaan. Ruokailuun kului pitkä aika. Hyvä.

Nuoliainen tulee aina silloin tällöin saamaan ruokansa näin. Jos vaikka ympäristön nuoleskelu vähenisi. Ja vaikkei vähenisikään niin onpahan edes vähän aktivoivaa tämä ruokailu.

Lude

Seposta saa usein paljon parempia kuvia kuin Kassisesta.

Hän tuntuu suorastaan pitävän huomion keskipisteenä olemisesta ja keskeyttää vaikka päivätorkut voidakseen tuijotella kohti kameraa.

Hän on niin omituisen muhkurainen kuvauksellinen!

Kun häntä alkaa väsyttää, henkilökunta kääntyy Kassisen puoleen lisäkuvien toivossa.

Kassinen kehottaisi kuvaajaa suksimaan kuuseen.