Poikkeama

Seppo haluaa aina tulla viereen, kun henkilökunnan allekirjoittanut puolisko nukkuu tai vaikka vain lukee sängyssä. Allekirjoittaneelle kuuluu ikkunan puoli sängystä ja Sepolle toinen. Järjestely on hänen mielestään hyvä ja oikein.

Hänen tyrmistyksensä on suurta ja pettymyksensä käsinkosketeltavaa, jos henkilökunnan toinen puolisko on asettunut omalle puolelleen vallannut Sepon puolen. Miten ilkeää! Kyllä lehteä voisi lukea muuallakin.

Pelottava kohtaaminen

Kassinen murjottaa nurkassa, kun häntä pilkattiin edellisessä postauksessa.

Seppo on tottunut pilkkaamiseen: tässä hän tarjoaa uusia mahdollisuuksia siihen pitämällä häntäänsä typerästi seinällä.

Hän pääsi eilen taas takapihalle ja tällä kertaa uskaltautui astumaan nurmikolle. 

Ulkoilu sujui muuten hyvin, paitsi että Seppo säikähti pyöräilijää, jonka aivoituksia henkilökuntakin ihmettelee. Jos talutat pyörän ulos pyörävarastosta ja näet kissan, jolle hoetaan että "ei tarvii pelätä kaikki on hyvin ei tarvii pelätä" niin millä logiikalla lopetat taluttamisen ja hyppäät sen pyörän selkään ja lähdet ajamaan juuri kun olet kissan kohdalla? Pyörän taluttamisen näkemistä jännittävä kissa saattaa nimittäin seota täysin. Voisiko ulkoilevia kissoja/koiranpentuja/muita potentiaalisesti säikähtäviä otuksia kohdatessa kokeilla edes vähän lukea tilannetta? 

Seppo-rukka säikähti pyöräilijää niin kovasti, että hän yritti pinkoa karkuun. Hänet saatiin kuitenkin kerättyä syliin ja rauhoiteltua, jonka jälkeen ulkoilua pystyttiin onneksi jatkamaan. 

Henkilökunta on ihan yllättynyt siitä, että Seppo kykeni palautumaan säikähdyksestään. Ehkä hänen päässään on jokunen palikka oikeinkin.

Kassisen kieli

Kassinen paheksuu.

Tarjoilu tuntuu olevan myöhässä tässä raflassa. Hän aikoo tehdä valituksen.

Korvaukseksi myöhässä tulevasta ateriasta Kassiselle tarjoiltiin ilmaista margariinia.

Hän kelpuutti lepyttelylahjan.

Margariinitarjoilu oli tietenkin hyvä tilaisuus kuvata Kassisen kieltä

Niin sievä ja vaaleanpunainen.

Ja jotenkin hirvittävän pitkä?!??

Kassisen syömingit näyttävät tältä.

Laitumella

Tässä vielä muutama kuva Sepon valtavan pitkästä ulkoiluretkestä.

Hän ei uskaltanut mennä nurmikolle, vaikka henkilökunta näytti mallia.

Tassujen alla epäilyttävältä tuntuva ruoho kelpasi kuitenkin syötäväksi!

Seppo laidunsi ihan antaumuksella.

Henkilökunta ihaili hänen taitoaan ulkoilla.

Ihaili hänen auringossa hohtavaa turkkiaan ja kimmeltäviä silmiään

Miten voikaan kissa olla kaunis.

Pihalla

Seppo kävi eilen ulkona.

Ihan ulkona-ulkona, eikä vain rappukäytävässä-ulkona.

Reissua voi sanoa hänen ulkoiluennätyksekseen, kun etenemä oli yli kaksi metriä ovelta.

Kylläpä naapureilla on hienoja polkupyöriä hän näyttää pieneltä.

Viimeinen askel ulos vaatii uskallusta.

Kameran kanssa odotteleva henkilökunta taitaa vähän auttaa.

Hienosti ulkona! Joskin tässä hän on ollut ennenkin.

Ja tässäkin.

Henkilökunta riisui kenkänsä, sillä Seppo tuntui jännittävän takaansa kuuluvia askelten ääniä asfaltilla. Yleensä rappukäytäväulkoiluissa ollaan sukkasillaan.

Nyt löytyi käymätön korpimaa.

Ja kuului vähän jotain pelottavia ääniä.

Henkilökunta lohduttaa ja tukee, ettei tule hätä.

Ei tule. Seppo hoksaa, että tässä ei ole mitään pelättävää.

Ulkona on jännää, mutta ei liian jännää.

Voi vaikka pistää maate.

Ihmetellä perhosia ja sen sellaista.

Vakoilla ohikulkijoita.

Vähänniinkuin sponsori

Kassisen ja Sepon kodin lähistöllä on koiratarvikkeiden erikoisliike Sohvin Valinta. Henkilökunta käy kaupassa aina silloin tällöin: joskus ostoksilla ja joskus vain ihmettelemässä, kun siellä on kaikenlaista ihanaa ja kaunista koiratavaraa. Kaupassa on myös iso raakalihapakastevalikoima, josta Kassiselle ja Sepolle on joskus tuotu pientä vaihtelua purkkiruokavalioon.

Nyt vuoden sisään tuohon koiratarvikekauppaan on kuitenkin ilmestynyt myös kissajuttuja (ja kissa-asiakkaille on ollut ainakin yksi arvonta, johon henkilökunta osallistui joulukuussa onnekkain tuloksin). Kissatavaravalikoima on vielä pieni, mutta Kassisen ja Sepon tarpeisiin riittävä, kun hehän kaipaavat elämäänsä lähinnä herkkuja ja leluja.

Entä miten otsikko sitten liittyy tähän juttuun? No siten, että usein henkilökunta kävelee kaupasta ulos jonkin ilmaisen maistiaisen kanssa.

Henkilökunta kävi ostamassa lelun: tuollaisen vienosti kissanmintulla maustetun, litteän Skinneeez for cats -oravan. Mukaan saatiin myös maistiaisia, kahta erilaista kissanraksua.  

Kassinen piti lelusta ensin kovasti. Hänhän pitää kaikesta minttuisesta.

Lelu oli valitettavasti vähän yhden illan hitti, eikä se ensihurman jälkeen ole hirveästi kiinnostanut.

Orava odottaa lelukorissa uutta tulemista.

"Vähänniinkuin sponsori" -juttu menee näin. 

Allekirjoittanut astuu sisään kauppaan ja ihana kauppias tulee kysymään, miten voisi auttaa. Seuraavaksi sitten itketään kauppiaan käsivarsilla, että meillä asuu eräs Seppo, joka on kenties maailman nirsoin eläin ja jolle on niin vaikea keksiä mitään terveellisiä, pieniä herkkuja aktivointia varten. Kauppias kuuntelee ja tekee ehdotuksia, ja allekirjoittanut empii ja kertoo kaikki huolensa aiheesta Sepon nirsous. Lopulta kissoille ostetaan jotakin uutta herkkulajia, ja kauppias vielä antaa mukaan kokeiluun yhden tai kaksi tai jopa kolme muuta erilaista syötävää juttua.

Kauppias on hyvin empaattinen ja varmaan säälii allekirjoittanutta kovasti, kun joutuu tuollaisen Sepon kanssa asumaan. 

Kotona henkilökunta tarjoilee ostoksia ja maistiaisia suurin toivein. Maistiaisiksi on saatu koirien kuivaherkkuja, erilaisia lihalastuja ja -tikkuja, ja kissanruokanappuloita. Kassinen on syönyt melkein kaikkia, ainakin vähän, ja joistakin hän on selvästi pitänyt. 

Sepolle on kelvannut vain Miamor-merkkinen pakastekuivattu lohikuutio, ja sekin vasta kuukauden "syönkö vai enkö syö" -ämpyilyn jälkeen. Nyt se onneksi tuntuu olevan hänestä herkkua, ja se on juuri sopivaa aktivointipuuhiin. Jokin luotto-ostos sentään löytyi!

Edelliskerran maistiaiset olivat siis Acanan Grasslands ja Orijenin Cat & Kitten -raksuja.

Sepon mielestä ne olivat ällöttäviä eikä hän edes halunnut samaan kuvaan. Kassisen mielestä ne olivat suurta herkkua molemmat.

Lips lips.

Kassinen suosittelee!

Tänään henkilökunnan allekirjoittaneella puoliskolla on muuten luvassa uutta ja jännää ohjelmaa. Sohvin Valinnalla pidetään parin tunnin luento Nose Workista, eli sellaisesta uudehkosta harrastuksesta, jossa koira/muu otus opetetaan etsimään tiettyjä hajuja eri paikoista. Harrastus sopii myös kissoille, ja sitä on Kassisen ja Sepon kanssa vähän kotikutoisesti aloiteltukin. Ehkä luennolla saa uutta intoa etenemiseen.

Sepolla on omasta mielestään tarpeeksi harrastuksia. Tässä hän harrastaa kirjahyllyssä roikkumista ja kirjanselkämysten repimistä.

Maksu yöpaikasta

Sänky oli vallattu ja henkilökunnan toinen puoli joutui melkein nukkumaan sohvalla. Onneksi Kassinen ja Seppo ovat helppoja höynäytettäviä ja he jättävät mukavat paikkansa, jos keittiössä ravistellaan herkkupurkkia ja tarjoillaan yksikin raksu per nenä.

Sepon virike

Viimeisessä Mati-postauksessa eräs lukija ehdotti, että Sepolle pitää hankkia virikekoira.

Valitettavasti Seppo ei tähän hätään voinut saada omaa koiraa, mutta henkilökunta kuitenkin sai järjestettyä sellaisen vierailulle.

Tämä on Nata, yksi Alvan kuusikosta.

Hän on niin ihana, että henkilökunnalta lähtee järki.

Ei hän tänne muuten pelkästään Sepon virikkeeksi tullu. Tämä vierailu oli järjestetty jo aikoja sitten, sillä hän on siinä iässä, jossa koiranpentujen pitää päästä käymään kaikissa maailman paikoissa kaikenlaisten otusten luona.

Nata oli ehtinyt jo nähdä muutaman kissan, joten hän ei kauheasti niistä välittänyt. Kassista hän pääsi haistelemaan heti sisääntultuaan, jonka jälkeen Kassinen siirtyi parvekkeelle nukkumaan. Seppo pyöri lähituntumassa, tietenkin.

Nata oli kuitenkin liian touhukas kohde Sepon kiusausta varten. Hän ei huomannu tuijotusta, sillä hänellä oli liian kiire syödä herkkuja, tappaa kaikki kissojen lelut, pelata palloradalla, ihmetellä (ja ratkoa!) älypelejä, kulkea läpi tunnelista ja yrittää tappaa sitä.

Hän ehti myös vähän kaivella kissanhiekkalaatikkoa.

Fiksuna tyttönä hän ei kuitenkaan yrittänyt asioida kissanvessoissa vaan tunnisti kyllä oman sanomalehtensä. Vierailu meni siis oikein hyvin.

Seppo pysytteli pääosin lattiatasoa korkeammalla, sillä Nata yritti leikkiä hänen kanssaan, jos hän oli liian lähellä. Leikkiinkutsu koostui kummallisista, äkkinäisistä liikkeistä, joita Seppo ei alkuunkaan ymmärtänyt ja joita hän lähti karkuun. Nata tietenkin juoksi perässä. Kuvio toistui muutaman kerran, kunnes Seppo teki jahtaukselle stopin pysähtymällä, pörhistymällä suureksi ja lyömällä pentua nenään.

Voi pieni kultaraukka! Hän ulisi vähäsen, vaikka häneen ei tullut naarmuakaan. Seppo onneksi taisi tajuta pitää kyntensä piilossa pennun kanssa tekemisissä ollessaan. Ehkä hänellä on piilotettua sosiaalista älykkyyttä.

Nata lienee vähän viisaampi seuraavalla kerralla. Toivottavasti hän tulee taas pian käymään, sillä hän on mitä ihanaisin karvapörröeläin. Pusi pusi.