Ihanat kengät

Puolet henkilökunnasta oli pari päivää poissa ja palasi ällöttävän likaisten ihanien kenkien kanssa.

Oijoi mitkä kengät.

Pää mahtuu sisään.

Kassisen oma, Kassinen rakastaa.

Kokonaisvaltainen kokemus.

Kuvissa näkyy myös uusi Zooplussan laatikko, joka sisälsi kissanhiekan ja -ruoan lisäksi valjaat! Projekti Kassisen ulkoiluttamiseksi siis jatkuu.

Muistoja Karvanaamasta

Karvanaama oli niin suuri persoona, että hänen poislähtönsä aiheutti väistämättä aukon niin henkilökunnan elämään kuin tähän blogiinkin. Onneksi on kuvia, joiden avulla Naamaa voi muistella. Tässä muutamia ennenjulkaisemattomia kuukausien varrelta.

Harvinainen tilanne: Karvanaama nuoli Kassisen päätä.

Henkilökunnan syli oli usein paras paikka nukkua.

Ikkunalautakin oli hyvä jopa silloin, kun ikkunaa pidettiin auki niin viileällä, että Naaman täytyi kääriytyä pieneksi kissapalloksi pysyäkseen lämpimänä.

Pöh. Taas tuo.

Laatikkokuvaan liittyy myös lyhyt video, jossa Naama löytää Kassisen piilottelemasta laatikosta. Naama ei arvosta moista ja rankaisee Kassis-raukkaa.

Venyttelyä.

Vimeisenä aamunaankin Naama esitti, miten blokataan tietokoneen käyttö oikeaoppisesti.

Kassinen tutkii VIII

Henkilökunta hankki juhannukseksi kirsikoita kakkua tehdäkseen Kassisen iloksi. 

Kassinen investigoi kirsikoita.

Erittäin hyvä käpälöintikohde.

Yksi tarttui mukaan.

Ja toinenkin.

Lattialla kirsikan erinomaisiin ominaisuuksiin voi tutustua paremmin.

Makutesti.

Kaltoinkohtelua: Kassinen puree poikki kirsikan kannan pään.

Trimmauksen jälkeen se sopii leikkimiseen.

Ennustamattomasti pyörivä kirsikka on aika hauska.

Tiukka tuijotus.

Osuma!

Ja toinenkin! Olenpa minä taitava.

Kirsikat olivat Kassisesta niin mukavia, että niitä täytynee hankkia ihan vain hänen mielikseen vielä monta kertaa satokauden aikana.

Tonkimislaatikon kehityskaari

Kassinen on saanut aktivoitua raksujen etsimisen merkeissä. Ensin hän kaiveli niitä tavallisesta jäätelöpakkauksesta.

Täällä se on.

Kohta sen saan.

Loistavaa!

Tehtävää vaikeutettiin lisäämällä laatikkoon pieniä pahviroskia esteiksi. Kassinen ei liikettä arvostanut, silllä kyllähän herkkujen pitäisi olla helposti saatavissa.

Lopuksi laatikkoa vielä tuunattiin niin, ettei pahveja voi noin vain vetää sieltä ulos. Kassisen mielestä tämä oli maailman huonoin idea ja raksut pitikin vaihtaa kuivattuun kanaan, että hän suostui tekemään työtä herkkunsa eteen..

Videolla Kassinen kaivaa kanapalan laatikosta. Erittäin jännittävää.

Kassisen uusi arki

Henkilökunta koettaa sopeutua Karvanaaman poismenoon. Kassinen ei onneksi tunnu Naamaa kaipaavan: hän tuntuu olevan lähinnä iloinen siitä, että saa kaiken huomion, silitykset ja kehut, saa hyppiä ja riehua ilman, että kukaan moista paheksuva ajaa takaa ja lopettaa touhut väkivalloin, ja saa nukkua ikkunalaudan vilttipedillä, jonka Naama oli aiemmin varannut vain itselleen.

Naama ja Kassinen eivät olleet ns. kavereita, he eivät kokeneet kuuluvansa samaan sosiaaliseen ryhmään. He elivät sovussa lähinnä olosuhteiden pakosta, ja ystävällisimpiä eleitä olivat satunnaiset nenäkkäin nuuhkimiset ja harvinaiset nuolaisut. Pääasiassa he eivät leikkineet keskenään, pesseet toisiaan tai nukkuneet vierekkäin, joten Kassiselta ei pitäisi puuttua mitään näistä. Kassista on silti leikitetty, aktivoitu ja hellitty nyt tavallista enemmän siltä varalta, jos hän kuitenkin kokisi jonkin puuttuvan elämästään.

Kassinen nukkuu yhä myös vanhalla paikallaan, joka lienee viileämpi kuin ikkunalautaviltti.

Oma jalka paras tyyny. Hyllytila on valitettavasti aika kapea, ja eilen Kassinen kierähtikin tästä maahan kesken uniensa, säikähti putoamista ja meni vierassängyn alle piiloon. Onneksi ei ollut korkea pudotus!

Oliko pakko kertoa tuokin tarina? 

Karvanaama on poissa

Karvanaama vietiin tänään, kuten eilisessä blogipäivityksessä kerrottiin, uudelle eläinlääkäriasemalle tutkimuksia varten. Hammasasioihin erikoistunut eläinlääkäri tutki hänet ja tuli siihen tulokseen, että kaikkein todennäköisimmin Naaman viime aikojen sairastelut johtuvat kasvaimesta. Mitään lisäkokeita ja hammasröntgentutkimustakaan oli tässä valossa turha tehdä ja Naaman kärsimyksiä pitkittää. Karvanaama nukkui pois tänään n. klo 14.00.

Enää ei tarvitse olla kipeä.

Pienet ja kärsivät tähdet

katsovat kaupunkiin.

Olen niin väsynyt tänään

tuskiini hiljaisiin.

Kerran, kauan sitten

palavaa unta näin.

Taivaalla hulmusi tähdet

ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.

- Nyt minä rukoilen

vain, että tänään saisin

nukkua vähäsen.

Saima Harmaja

Naama sairastaa edelleen

Karvanaamaa odottaa maanantaina jälleen kerran eläinlääkärireissu. Nuha ei ole häipynyt minnekään ja Naama pärskii lähes jatkuvasti. Viikon puolivälissä silmän ärsytys tuntui jälleen pahenevan, oikeaa silmää hän piti itse asiassa lähes kokonaan kiinni ja vettä valui molemmista silmistä koko ajan. Nyt viikonloppuna on ruokahalukin alkanut taas huolestuttavasti heiketä. Jonkin verran Naama edelleen syö, varsinkin raksuja, mutta muuten on taas palattu parin viikon takaiseen tilanteeseen. Karvanaama vaikuttaa jälleen myös hieman apaattisemmalta, ainakin verrattuna hänen viime viikonlopun pirteään olemukseensa.

Naama nukkuu paljon. Kiipeilypuussa...

Tulokset haimatulehdustestistä ja hengitystiepaneelista tulivat: Naamalla ei ole haimatulehdusta eikä herpestä, mykoplasmaa tai klamydiaa. Huomenna on tarkoitus mennä eläinlääkäriasemalle, jossa on käytössä hammasröntgen. Edellisen aseman yleisröntgen oli todennäköisesti liian epätarkka kaikkein pienimpien muutosten havaitsemiseen, ja nyt pitäisi lopultakin saada selvyys siihen, onko Naaman ongelmien takana huonoissa hampaissa pesivä tulehdus vai kasvain, joita molempia on aikaisemmin epäilty. Muut syyt alkavat olla epätodennäköisempiä. Henkilökuntaa ainakin stressaa jatkuva epätietoisuus, eikä tämä eläinlääkärissä reissaaminen ja pelkkien oireiden hoito ole Naamallekaan mitään herkkua ollut.

pesässä...

Eläinlääkärivisiittiä odotellessa Karvanaaman oireita on lievitetty antamalla hänelle iltaisin varmuuden vuoksi kipulääkettä. Lisäksi henkilökunnan käydessä suihkussa on Naamakin otettu mukaan. Ei siis itse suihkuun vaan kylppäriin, jotta suihkusta kohoava höyry vähän helpottaisi Naamasen nuhaa ja saisi liman irtoamaan.

ja tyynyllä.

Henkilökunta toivoo, että asiat tällä kertaa selviäisivät. Tavalla tai toisella.

Kassinen tutkii VII

Kassinen investigoi raparperia.

Kuinka mielenkiintoista.

Jokaista vartta täytyy haistella erikseen.

Naama on kiinnostunut Kassisen touhuista muttei itse raparperista.

Viherpeukalo

Henkilökunta sai lahjaksi kasveja: persilja-basilikaruukun, herneitä ja amppelimansikan. Kassinen oli niistä valtavan kiinnostunut ja kovin suruissaan, kun tuomiset loppusijoitettiin parvekkeelle hänen ulottumattomiinsa. 

Kaikki nämä ovat varmasti Kassiselle! Mikä ilo!

Mansikankukkaa sopii käpälöidä.

Itse asiassa koko mansikkaa voi päätellä.

Tätä puskaa myös.

Kasvi-ihannoinnin loputtua Kassinen merkkaa amppelitkin ikiomikseen.

Sängynvaltaajat

Henkilökunta oli aamulla laiska sijaamaan sänkyään ja nyt siihen ei voi enää koskea, ettei leppoisa ja ystävällismielinen tunnelma vain häiriinny. Tämä taitaa nimittäin olla ensimmäinen kerta, kun Karvanaama ja Kassinen nukkuvat sängyllä yhdessä pidemmän aikaa. Yhteiselo edistyy! :)

Pahvi peseytyy pahvilaatikossa

Kassinen pitää huolta itsestään.

Varvasväleistä löytyy vaikka mitä.

Hammashoitoa

Karvanaama on toipunut viime aikojen sairasteluistaan kohtuullisen hyvin. Muussattu ruoka maistuu nyt hienosti ja suun turvotus on laskenut. Vaikka kipulääke ja antibiootit tuntuivat olevan ällöttäviä, ne saatiin kuitenkin syötettyä kunnialla loppuun asti. Naaman käytöskin on palannut ennalleen viime viikosta. Ruokaa vaaditaan ja Kassista ajetaan takaa entiseen malliin. 

Hammaskivi poistettiin toissa viikon eläinlääkärireissulla. Koska se tuntuu uusiutuvan suhteellisen nopeasti (edellinen poistokerta oli marraskuussa), henkilökunta on päättänyt aloittaa Karvanaaman hampaiden säännöllisen harjauksen, kun eläinlääkärikin sitä suositteli. Ennaltaehkäisy tulee paljon halvemmaksi kuin lääkärin jatkuva työllistäminen, henkilökunta järkeilee.

Talouteen hankittiin kissoille sopiva hammastahna ja -harja jo kuukausi sitten. Molemmat löytyivät paikallisesta eläinkaupasta, tosin tarpeeksi pientä harjaa sai hieman etsiä. Tahna on siipikarjan makuista, ja toisin kuin ihmisten hammastahnaa, sitä voi syödä, joten Naamaa ei tarvitse opettaa sylkemään suutansa puhtaaksi joka harjauskerran jälkeen. Varsinaista harjausta ei ole vielä aloitettu, mutta Karvanaamaa on alettu totuttamaan hampaiden puhdistukseen ja varsinkin hammasharjaan. Etenemme siis niin hitaasti, että hammaskivi ehtii tulla takaisin. 

Naaman hammashoitotuotteet.

Ensimmäisessä vaiheessa hammasharja tarjottiin Naaman naaman lähelle ja palkkioksi annettiin raksu aina, kun hän kosketti harjaa nenällään tai suullaan.

Jee raksu.

Seuraavaan vaiheeseen, huulten/hampaiden sipaisemiseen harjalla, edettiin eilen. Oikeaoppisessa harjauksessa kissan päätä pitäisi pitää paikallaan, mutta sitä Naaman on nyt vaikea sietää, kenties sairasjakson aikaisen jatkuvan suun ronkkimisen ja pillereiden pakkosyötön takia.

Toinenkin puoli.

Harjausharjoituksen jälkeen Naama olisi halunnut vielä vähän lisää. Tähän on hyvä lopettaa.