perjantai 9. elokuuta 2019

Haistelujuttuja

Kassisen ja Sepon kanssa on aloiteltu nose work -treenejä. 20.7. henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli kävi kuuntelemassa parin tunnin esittelyluennon, jossa kerrottiin lähinnä tämän koirakilpailulajin historiasta, harrastamisen ilosta ja siitä, miten hyvää aktivointia se on koirille. Luennolla käsiteltiin hieman myös harrastuksen alkeita, eli mitä hajuja voi opettaa ja miten. Luennoitsijana oli Erkku Jussinheimo, joka on ollut mukana tuomassa lajia Suomeen. 

Virallisia kilpailuhajuja ovat eukalyptus-, laakerinlehti- ja laventeli-hydrolaatit, mutta mikä vain vaaraton haju käy. Kassisella ja Sepolla on käytössä kuivattu rosmariini, sillä sitä saa lähikaupasta, se ei ole haitallista eikä se myöskään sinällään aiheuta mitään reaktiota (Kassinen haluaisi pyöriä kuivatun timjamin päällä). Hajua opetellaan suunnilleen tällä tyylillä 

  • laitetaan rosmariinipurkki tarjolle
  • kissa kiinnostuu purkista -> naksaus/"hyvä" ja palkka
  • kissa haistelee purkkia -> naksaus/"hyvä" ja palkka

Kassisesta ja Seposta on muuten vähän hankala nähdä, milloin he oikeasti haistelevat ja milloin eivät (koirista yleensä kuuluu selvä nuuhkimisääni...) ja palkkauskriteerinä onkin tällä hetkellä se, että nenä käy purkin päällä.

Myös muita opettamistapoja on eli valinnanvaraa riittää: luennolla näytettiin esimerkiksi kuvaa, jossa koira söi päiväruokaansa siivilästä, joka oli asetettu hajua sisältävän pienen ämpärin päälle. Miten helppoa voi hajuun ehdollistuminen ollakaan! Googletus "nose work kissa" antaa pari (1., 2.) vuoden 2015 blogipostausta, joissa opetus aloitetaan sillä, että kissa etsii ensin ruokaa, jonka yhteydessä on haju -> ruoan määrää vähennetään -> lopulta etsittävänä on vain haju. 

Näin jälkeenpäin ajatellen ruoanetsintä laatikoista olisi voinut olla Kassiselle ja Sepolle helpompi opettelutapa. Tuttua herkkuhajua olisi jo valmiiksi ollut motivaatiota etsiä, ja siihen liitettynä rosmariini olisi varmasti nopeasti tullut merkitykselliseksi hajuksi. Tämä uuden hajun opettelu paljaaltaan, ja etenkin minkäänlaisen motivaation rakentaminen nose-harjoituksiin, on ollut aika pitkä tie. Mutta no, jos asiat voidaan tehdä hankalamman kautta niin miksipä ei niin tehtäisi...

Ja ai miksikö pelkän hajun opettaminen naksuttelutyyppisesti on kestänyt pitkään? Ehkä ainakin siksi että

  • palkkauskriteeri on mitä on (katso yllä). Ja jos otus ei haistelekaan silloin kun saa palkkaa, niin mitä se oppii? Ei tietoa, kai se oppii jotain
  • palkkaustiheys on optimaalista harvempi. Todella paljon harvempi. Porukka syö niin hitaasti eikä hakeudu hajuun heti palkan syönnin jälkeen vaan jää miettimään, että tekisikö jotain muuta
  • Motivaatio hajua kohtaan on heikko, kun olisi niin paljon kivempi tehdä muita asioita. Tämä on ollut ongelma ainakin Sepolla, joka istuu, makaa, nousee kököttämään, pyörii ympyrää ja yrittää antaa tassua ja vaikka mitä: "Mikä tuo purkki tuossa on Seppo ei tiedä eikä Seppoa paljon kiinnostele"
  • Edellinen kohta on kyllä ihan itseaiheutettu ongelma, sillä Seppoa on satunnaisesti palkattu myös muiden asioiden tekemisestä, sillä muutoin hän menettää kaiken kiinnostuksensa  ja kävelee pois tekemään tuhojaan
  • Rosmariini hajuna on aluksi voimakas mutta heikkenee nopeasti. Yhdessä vaiheessa meni kauan, kun allekirjoittanut mietti, miksi tämä homma ei kiinnosta, ja lopulta tajusi uusia hajun. Kyllä se sitten taas alkoi kiinnostamaan

Aloitus: hajupurkki asetetaan melkein Sepon nenän eteen. Tässä ei voi epäonnistua.

Seppo kurottautuu haistamaan.

Hän saa palkan purkin viereen ja menee syömään sitä mutta voi, Kassinen ilmestyy paikalle!

Seppo ei halua treenata Kassisen kanssa ja lopettaa. Tästä syystä Kassinen tulee joskus suljetuksi parvekkeelle...

Kassinen ilostuu, kun hänen vuoronsa tulikin näin pian!

Tähän loppuun vielä video (1 min 40 s) Kassisen haistelutreeneistä. Videota katsoessa näkee ainakin sen, että hän ei taida puolinakaan aikoina oikeasti haistella hajua, mitä nyt vain pitää hetkellisesti nenäänsä purkin lähellä. Palkkaa saa silti, hups. 

Pitäisiköhän alkaa palkata vain pidempikestoisesta nenän purkin päällä pitämisestä, koska joskushan näidenkin otusten on sisäänhengitettävä? Se voisi olla jo ilmaisun opettamista, ilmaisuna siis olisi hetkellinen stoppi hajun kohdalla.

Videolla tahti "palkan syöminen - purkille uudelleen hakeutuminen" on aika hidas. Se on silti nopeampi kuin yleensä, sillä tällä videolla allekirjoittanut yrittää herätellä Kassista sanomalla hänen nimensä aina, kun hän näyttää alkavan ajatella muita asioita kesken kaiken. Se yllättäen toimii melko hyvin (nykyään nimi on vaihdettu kehotukseen "haju", ettei Kassinen vain unohtaisi omaa nimeään ja kuvittelisi sen liittyvän vain hajutreeneihin).




Myös Seposta on olemassa samanlainen video, mutta säästetään se myöhemmäksi.

15 kommenttia:

  1. En nyt oikein tajua tätä: miksi nose work? Ihan vain, että olisi jotain uutta virikettä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan vain että olisi uutta virikettä. :) Seppo nurkuu joka aamu, että onpa tylsää (nytkin...), ja sen kanssa pitää tehdä jotain. Vanhoja temppuja tehdään jo aika kaavamaisesti, tässä voi kokeilla jotain erilaista. Seppo tietysti tykkäisi eniten ihan vaan raksujen heittelystä ympäri kämppää ja niiden perässä juoksemisesta tai aktivointileluista tai leikkimisestä tai niistä vanhoista helpoista tempuista, mutta kun itse kaipaa jotain uutta ja nimenomaan jotain, mitä tehdään tavallaan yhdessä.

      Heetkinen, itsehän sitä Seppo on tullut näin ärsyttäväksi huomionhakijaksi opetettua, kun sen kanssa on aina mieluummin itse tehty asioita sen sijaan, että sille annettaisiin yksintekemistä. :'D

      Tällainen haistelujuttu periaatteessa on luontaista käyttytymistä kissalle ja tarjoaa mietittävää ihmiselle, että miten opetetaan taas uusi juttu ja pitkä käyttäytymisketju. Haaste, jonka onneksi voi jättää kesken, jos ei jotakuta osapuolta jossain vaiheessa kiinnosta. :D

      Poista
  2. Hienosti hoksasi mitä pitää tehdä. :) Joskus näissä kestää, voihan sitä kokeilla vaatia nuuskimista, mutta ainakin tuossa videon kuvaushetkellä vaikuttaa siltä, että haasteellisempi vaihe on vielä liian pian.

    Eukalyptus taitaa olla tykätty tuoksu kissoilla, joten sitäkin kannattaa kokeilla jos tuo rosmariini ei tunnu toimivan. :) Minulla oli eukalyptuskarkkeja (käärellisiä) ja Raku tykkäsi huitoa niitä pussista kaapin hyllylle ja sieltä lattialle. :D Nose Workiin hajua ei kuitenkaan koskaan otettu, mennään tylsästi nameilla yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oot oikeassa tuossa että olisi liian aikaista. Nimittäin olen sitä jo kokeillut ja silloin tuli esiin muita toimintoja: "jos nenän pikakäytöstä purkin päällä ei saa herkkua niin seuraava vaihe on varmasti purkin kaataminen tassulla", ajattelee nää molemmat. :D

      Eukalyptusta saisi ihan tuosta lähi-koiratarvikekaupasta, vähän houkuttaisi. Mutta toisaalta jos nämä kiinnostuisivat tuoksusta itsestään niinkuin Rakukin, niin sitten toisaalta ei houkuta. Kun itselle osa jutun kiinnostavuudesta on juuri se, että saako johonkin merkityksettömään hajuun ladattua merkityksen tälleen naksuttelemalla (Kassinen ja Seppo koe-eläiminä, raukat :D). Kissan aktivoinnin kannalta namit tai joku kiva haju olisi tietysti ihan yhtä hyviä, mutta kun itse on sen verran päätön että jotain tämmöistä pitää päästä kokeilemaan. :DD

      Sitten jos/kun epäonnistuu rosmariinin kanssa niin sitten otetaan ne namit (joskus oon jo tehnyt namietsintää, mutta se ei koskaan saanut suurta suosiota... Miten porukka teillä oikein on niin innostunut siitä?!?).

      Poista
  3. Onnea hajutreeneihin! Mielenkiintoista seurata kissojen edistymistä. :) Meillä osataan jo etsiä hajua, seuraavaksi vahvistan ilmaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä kyllä edetään hurjaa vauhtia, ihan eri sfääreissä! :D Kiinnostaa kovasti teidän puuhat, laita taas postausta? :)

      Poista
    2. Me ollaan edetty hurjaa vauhtia! Tänään tein jo useamman onnistuneen piilon molemmille! Ja juuri äsken itse asiassa kirjoitin aiheesta blogiin. :)

      Poista
    3. Ei vitsit, ihan käsittämätöntä! :D <3

      Poista
  4. ...sitten hakemaan laventelia kotipihalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, heti vaikeusaste kattoon! :D

      Mut rosmariini on siitä hyvä, että se on helppo hävittää: kun haju haihtuu niin kipataan vaan seuraavaan ateriaan. :D

      Poista
  5. Kiva postaus ja video! Muistin kuitenkin, miksen jaksanutkaan treenata Jujun kanssa noseworkia: olen opettanut sille niin vahvasti esineiden koskettamisen kuonolla, etten keksi, miten saisin sen hoksaamaan, että palkitsen haistelusta enkä hajusta. Ehkä sekin onnistuisi, mutta toinen syy taitaa olla se, että olen itsekin liian kärsimätön tuohon lajiin. Niinpä me ollaan pidetty Jujulla nuuhkutteluharrastus sellaisena, että se etsii herkkuja ja käyttää sillä lailla haju- tai ainakin etsimisisviettiään. :-D Ja tietty mä vaihdan välillä ripsaria tai jotain muuta naamatököttiä ja hihittelen, kun Juju huomaa asian ja kutittaa mua nuuskuttamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis että palkitsen haistelusta enkä kuonolla töppäämisestä... (Kannattaisi lukea kommentti ennen kuin painaa enteriä, mutta kuten tuossa juuri kerroin, niin kärsivällisyys ei ole meidän Hupsujen valtti...)

      Poista
    2. Videossahan parasta on se hetki, kun Seppo kävelee ohi. :D

      Vai kuonokosketusongelma! Tuo on kyllä hankala, kun herra on kerran jo oppinut, että lyhyt tökkäisy nenällä riittää ja sitten herkkuja sataa eteen. :D Mitä luulet että tapahtuu, jos yrittäisi odottaa nanosekunnin pidmepään kestävää tökkäystä? Keksisikö Juju ikinä tarjota sitä, vai vaihtaisiko tassukosketukseen tai muuhun temppuun tai kävelisikö pois? Tietysti itse pitäisi olla kauhean kärsivällinen ja kestää katsoa toisen henkistä kärsimystä, kun se miettii, mitä pitäisi tehdä. D:

      Ja en oo kyllä yhtään varma, että meilläkään haistellaan eikä vaan pidetä nenää purkin päällä. Mutta kai nuo jossain vaiheessa oppivat, miltä rosmariini haisee, vaikka eivät aina nuuhkuttelisikaan, jos vain tarpeeksi pitkään jatkaa tätä vaihetta. :'D

      Poista
    3. Olen aika varma, että Juju tökkisi monta kertaa nenällä, sitten tassulla, sitten toisella tassulla, sitten se menisi maahan, kierähtäisi, läpsyttäisi ylävitosia, töppäsi mun nenää nenällään jne... :-D Mutta ehkä me jossain vaiheessa vielä kokeillaan noseworkia uudestaankin. Juju kyllä oppisi, jos ohjaaja jaksaisi olla kärsivällinen.

      Poista
    4. Kuulostaapa tutulta. :DDD Itse joskus jään seisomaan, jos yritetään saada aikaiseksi joku tietty temppu eikä kaikkea muuta tuollaista oheistoimintaa: sitten porukka saattaa vaan kävellä pois, jos eivät ymmärräkään/just se temppu ei kiinnosta. :D

      Poista