Sepon karvatilanne

Pääsiäisen aikoihin Sepon huomattiin taas kasvattavan karvaa kantapäihinsä, jotka ovat talvisin aina kaljut. Kantapäät ovat olleet jo pitkään aivan normaalin näköiset mutta eräät muut talviturkin puutteesta kärsivät osat, Sepon korvat, pysyivät karvattomina aina keskikesään asti. Nyt ne kuitenkin ovat saaneet hyvän nukkapeitteen.

Hän näyttää jo melkein oikealta kissalta.

Katsokaa, mikä tuuhea korvanpäällyskarvaisto! Kuva otettu nyt elokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Tässä kesäkuun alkupuolen ihan muualle tarkentuneessa kuvassa näkee selvästi, miten Sepon korvat olivat silloin vain surkeat ihonväriset nahkasuikaleet.

Toinen Sepon karvakuuluminen liittyy hänen huhtikuussa aloittamaansa kaljuunnutusharrastukseen. Se on loppunut täysin tai ainakin 99-prosenttisesti. Seppo pureskeli karvat ensin etujalkojen sisäpuolelta ja sitten etujalkojen ulkopuolelta, ja tekipä pikkuruiset laikut toiseen polveensakin. Harrastuksen aiheuttamat karvattomat kohdat olivat laajimmillaan touko-kesäkuussa, ja sitten ne alkoivat kasvaa umpeen. Seppo lopetti karvojen pureskelun yhtä mystisesti kuin sen aloittikin.

Kuva juhannuksen tienoilta, etujalkojen ulkosyrjissä suuret harvakarvaiset laikut.

Alkuperäinen epäily kaljuunnutukselle oli tylsyydestä johtuva stressi. Sepon aktivointia lisättiin, mikä varmasti osaltaan auttoi. Nyt henkilökunta on kuitenkin alkanut epäillä, että Sepolle aiheutti tuolloin huhtikuussa stressiä myös parvekkeen oven pitkäaikainen aukioleminen. Kevät, uudet äänet ja hajut (esimerkiksi alakerran asunnossa asuu kissa, joka tuntuu myös olevan omalla parvekkeellaan) eivät kait mahtuneet hänen päähänsä. 

Karvojen pureskelun lopettamisen jälkeen, joskus juhannuksen tienoilla, Seppo yritti vielä palata vanhaan tuttuun ongelmakäytökseen: hänet saatiin pari kertaa kiinni imeskelemästä häntäänsä! Käytös ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja kerran jäivät yksittäisiksi, joskin häntä näyttää satunnaisesti vieläkin vähän käsitellyltä.

Tässä kuvassa (upouusi, 12.8.) hännänpäässä on muutama yhteenliimautunut karva, mistä näkee, että häntää on imeskelty joskus kuvanottopäivän aikana.

Kun karvojenpureskelun sanottiin loppuneen, niin se todellakin on loppunut normaaliarjessa täysin ja sitä ei esiintynyt yli kuukauteen, kun karvat ehtivät kaikki kasvaa takaisin. Valitettavasti henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli oli pari viikkoa sitten kotoa poissa kokonaisen viikonlopun(!), jona aikana Seppo aiheutti itselleen pienen, hienoisesti kaljuhkon kyynärpäälaikun. 

Pieni harvakarvainen kohta näkyy epäselvänä vaaleampana laikkuna kyynärpään paikkeilla tässä kuvassa, jossa Kassisen ja Sepon serkku on ominut kissojen herkut ja yrittää syödä niitä itse.

Voi Seppo, millaista elämää täällä oikein täytyisi viettää, että karvat pysyisivät siellä missä niiden kuuluukin olla ja häntäkin jätettäisiin rauhaan?

No ainaki kaiken pitää olla just tälleen aina, et saa mennä mihinkään tai olla missään yhtä päivää pitempään. Pitää olla Sepon luona aina aina aina.

Seppo rakastaaaaaa.