Kaljukerholaisen takapakki

Sepon karvatilanne on ottanut askelen taaksepäin. Tietenkin. Koska eihän se nyt näin helppoa olisi voinutkaan olla.

Edelliset kaljukerholaisen kuulumiset kirjoiteltiin kuukausi sitten. Kirjoituksen jälkeenkin Seppo oli kunnossa ainakin viikon-pari, mutta sitten hän tuntui taas stressaantuvan jostain (ei esimerkiksi leikkinyt samalla innolla). Samaan aikaan henkilökunta alkoi epäillä, että karvat vähenevät taas.

Ensin kuitenkin kerrottakoon hyvät asiat. Tai hyvä asia. Yksi asia on hyvä.

Etutassulaikut kasvavat umpeen. Henkilökunta on varma, että Seppo ei enää koske niihin, mutta karvan ilmestyminen on vain kovin hi-das-ta. Tämä johtunee siitä, että Seppo on nyt siirtynyt talvikauteen ja on noin yleisesti ottaen vain menettämässä karvaa eikä kasvattamassa sitä. Hänen kantapäänsä ja korvansa ovat taas kaljut.

Etujalkakarvojen toinen tuleminen. Juhlitaan!

Sitten huonot asiat.

"Normaalin" talvikarvanlähdön ohessa Sepolle on ilmestynyt uusi laajahko, harvakarvainen alue mahaan. Oikeassa kyljessä ja polvessa hänellä oli jo aiemmin pieniä karvattomia laikkuja, mutta uusi alue on niistä erillään vatsan valkoisen ja mustan karvan rajalla.

Voi ei miten hirveä. On kyllä sanottava, että kylki näyttää pahemmalta kuin onkaan, sillä Seposta ei kerta kaikkiaan saa otettua todellisuutta vastaavia kuvia: tilanne näyttää aina joko pahemmalta tai paremmalta.

Tässä näkyy mahan valkea-musta-rajan harvakarvaisuus. Se alkaa suht' korkealta kyljestä ja jatkuu vielä takajalan alle... 

...ja näkyy tässä.

Tämä on siis epänormaali osuus. Sepon "vatsaheltat" alamahassa ovat aina vaaleanpunaiset, mutta tämän osan pitäisi olla selvästi valkoinen/selvästi musta.

Ja hei arvatkaas vielä mitä: Seppo on taas imeskellyt häntäänsä! Hän on nyt kahtena aamuna ollut torkkumassa vaatekaapissa ja tullut sieltä ulos hännänpää aivan litimäräksi imeskeltynä. Henkilökunta ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Ihastuttavaa.

Zylkeneä on muuten syöty nyt vain joka toinen päivä, ettei sen loppuminen olisi ihan äkillistä, ja että se kestäisi joulun yli. Ehkä tämä oli virhe olisi varmaankin pitänyt tehdä päin vastoin ja antaa tälle otukselle kaksinkertaista annosta.

Huomio, Kassinenkin asuu täällä. Hänen kauneutensa ja karvaisuutensa korostaa Sepon koinsyömää olemusta.