torstai 8. helmikuuta 2018

Muriseva, sähisevä villieläin

Seppo sai syksyllä lahjaksi hienon lelun. Aivan ihanan huiskan, jossa on pitkä punainen, pehmoinen karvasuikale, vaaleanpunaisia höyheniä ja päässä pieni punainen sydän.

Seppo ei kuitenkaan saa leikkiä huiskallaan, vaikka niin kovasti tahtoisi. Miksei? Koska lelun kanssa hän ei osaa olla kiltisti. Ja jos ei osaa leikkiä kiltisti, sitten ei leiki ollenkaan.


Sepon Sepon SEPON SEPON SEPON OMA LELU EI SAA OTTAA

Kun tämä lelu ensi kertaa Sepolle annettiin, hän otti sen oitis hampaisiinsa ja juoksi pois. Ei tässä mitään uutta. Mutta kun henkilökunta yritti tämän jälkeen Seppoa lähestyä, hän pureskeli lelua hampaat irvessä, sähisi ja murisi. Murisi! Kassinenkin sai uteloidessaan osakseen saman kohtelun. 

Lopulta lievää oveluutta ja nopeita refleksejä hyväksikäyttäen härpäke saatiin Sepolta pois. Hän yritti kiihkeästi saada sen takaisin, mutta henkilökunta oli nopeampi ja viskasi sen yläkaappiin piiloon. Ja piilossa se pysyy, mitä nyt välillä kokeillaan, olisiko tilanne tasaantunut.


SEPON LELU KÄSI POIS

Eilen kokeiltiin. Seppo omi lelun, sähisi ja murisi, juoksenteli ympäriinsä aarteensa kanssa. Kassinen katseli ensin kauempaa ja sitten lähempää, ihmetteli aikansa kunnes totesi, että eihän tuollainen käytös vetele. Hän hyökkäsi Sepon kimppuun, pureutui kiinni niskanahkaan ja piteli kiinni.

Karvat pöllysivät, kun Seppo pani vastaan kynsin muttei hampain, sillä lelua piti tietenkin pitää koko ajan tiukasti suussa. Henkilökunta irrotti Kassisen Seposta ja laittoi hänet makuuhuoneeseen joksikin aikaa.

Ensimmäinen video (n. 25 s) on kuvattu hetki ennen hyökkäystä. Kassinen katsoo taustalla, kun henkilökunta pitää lelusta tiukasti kiinni ja Seppo yrittää repiä sitä itselleen pelottavan äänimaailman kanssa. Toinen video (n. 35 s) on samantyylistä meininkiä keittiössä.






Jos jotain hyviä puolia hakee, niin tällainen kiihkoilu ei onneksi jätä kehenkään pysyviä traumoja. Nytkin Seppo unohti lelun minuutin-parin kuluttua, kun se vain saatiin häneltä pois, ja Kassinenkin oli iloinen päästessään ulos makuuhuoneesta ja huomatessaan toverin olevan taas normaali.

Näin on käynyt pari kertaa ennenkin. Lukijat muistavat ehkä ihmeelliset ankannokkahärpäkkeet. Niidenkin kanssa pentu-Seppo oli aikoinaan niin innostunut, että kanssa-asujille äristiin ja leluja oli vaikeaa saada häneltä pois. Lopulta hän kasvoi niiden lumoista ulos ja nyt ne ovat lelukorissa jatkuvasti saatavilla sen kummempia intohimoja herättämättä. 

Ehkä niin käy tällekin ihmehuiskalle.

18 kommenttia:

  1. Sulkakepit aiheuttaa Amessa vähän vastaavaa, tosin ilman murinaa. Mutta vapaaehtoisesti niitä sulkia ei anneta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voi ei Sepon viipottava rotanhäntä ❤😻

      Poista
    2. Ame on vähän paremmin käyttäytyvä, vaikka kummallinen häntä on hälläkin. :D

      Poista
  2. Terve Seppo, tässä Viirukissa!
    Joo, tuommoisilta söpöiltä punaisilta karvaepeleiltä vaan nirri pois! Mites pääsisit sinne yläkaapiin? Eikö ne yhdet ikinä unohda kaapin ovea auki? Pistä vaan ensi kerralla palasiksi se karvarätti. Niin minäkin purin kuoliaaksi yhden sulkakepin ja vähän muutakin. Nyt pitää odottaa uutta lelulähetystä, sanoo piika, lähetys tulee kuulemma huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhoaisin ja tappaisin jos voisin, mutta kun eivät anna! Kuulemma Kassinen stressaa jos minä murisen mutta höh, eikö Kassisen voisi sitten laittaa vaikka vessaan? Kysyn vaan. - Seppo

      Vai Viirukissa on jo kunnostautunut leluntappajana. Elämää ja elämöintiä on tullut kotiin! :) - henkilökunta

      Poista
    2. P.S. Mulla on puuhkahäntä. Se kastuu joskus, kun se menee vesikuppiin. Vähän outo meininki sillä ... T. Viiru

      Poista
    3. Puuhkahännällä voi sitten pestä lattioita?

      Poista
    4. Juu, ei tarvi enää imuroida sohvan alta ja onhan se hyvä välillä kostealla pyyhkiä ... Tosin sohva menee varmaan vaihtoon jossain kohtaa, päätellen sen alta kuuluvista erilaisista huonekalun raateluäänistä.
      Terv. Piika (pitäisikö muuttaa tuo kuukletilinimi?)

      Poista
  3. Ohoh! Enpäs ole tuollaista reaktiota ikinä nähnyt! :-o Ihan kuin lelussa olisi koiranminttua, joka muuttaa kissan terrieriksi! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranminttua. :'''D Seppo on kyllä aikamoinen pieni perkele joskus, niin ehkä on ollut vahingossa terrierijonossa, kun tiettyjä ominaisuuksia on jaettu.. ;P

      Poista
  4. No jopas. Menee varmaan ohi. Herra Zetor harrasti tuota lähinnä vihreän kalan kanssa, eikä jatkuvasti. Kala on nyt pitkillä tauoilla koska alkaa olla hyvin wanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti menee ohi, niin saa lelun pois tuolta keittiönkaapista. :D

      Ja ai Zetoriltakin pidetään leluja piilossa, törkeää!?! - Seppo

      Poista
  5. Hui Seppo! :D Onpas vihainen pikku peto! :DD Sulkalelut saa meidän Piissä samanlaisen reaktion aikaan. Murinan kera. Muilla ei ole asiaa lelun lähelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella Piin vihaisena äänekkäänä karvapallona. :DDD <3 Mites muut siihen suhtautuu silloin?

      Poista
  6. Meillä samantyylistä aiheutti aikoinaan Noralle sen yhäkin lempparilelu: riikinkukonsulkahuiska. Haikulla taasen bird-lelu. Molemmilla murina jäi ajan myötä pois ja Norallakin onneksi yleinen kierroksille nouseminen. Lelun perässä olisi hypitty varmaan kuolemaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sitten jää täälläkin! Kassisesta ei ole kivaa, kun Seppo menee sekaisin. :/

      Poista