torstai 1. joulukuuta 2022

Sepon hammaskivenpoisto

Seppo Johannes Virolainen kävi tiistaina iltapäivällä elämänsä ensimmäisessä hammaskivenpoistossa. Koppa pehmusteineen laitettiin valmiiksi tarjolle eteiseen jo maanantaina. Seppo vieraili siellä ahkerasti ja Kassinen nukkui siellä yönsä. Mukavaa, kun he eivät muista edellisiä retkiään!

Maanantaina Seppo sai aamuruoaksi kanajauhelihaa. Hän söi ensimmäisen ison annoksen aamukolmelta ja toisen ison annoksen vähän ennen kuutta, jonka jälkeen jälkeen ravintola sulkeutui, sillä nukutusta varten piti paastota noin kahdeksan tuntia.

Ai mitenniin lähtö on vasta iltapäivällä? Oisin jo valmis.

Lähtöaikaan Seppo oli hyvin nälkäinen eikä oikein olisi halunnut mennä koppaansa. Henkilökunta oli ovelaa ja käytti temppua, joka toimi myös rokotukseen mennessä:

Laita kantokoppa sänkyyn ja verhoile se peitolla. Pahaa-aavistamaton pikkueläin menee tutkimaan jännittävää luolaa ja ovi on helppo sulkea!

Tähän väliin taas iso kiitos herra Pablon henkilökunnalle auton lainaamisesta. Kassinen ja Seppo haluaisivat lainata sitä mielellään myöhemminkin, mutta toivottavasti seuraavilla kerroilla ilman, että varashälytin huutaa parkkipaikalla lääkäriin lähdettäessä. Seppo-rukka melkein kuuroutui.

En ois lähteny jos oisin tienny.

Lääkärissä Seppoa punnittiin ja sydäntä kuunneltiin ja häneen annosteltiin rauhoittavia ja sitten henkilökunta jätti hänet operoitavaksi. Tunnin kuluttua vastassa oli pöpperöinen Seppo, jolta kiireellä poistettiin jalassa ollut tuppo, ettei hän ehtisi syödä sitä herättyään enemmän. 

Eläinlääkärillä oli huonoja uutisia Sepon purukalustosta. Hammaskiveä oli kertynyt toiselle puolelle selvästi enemmän kuin toiselle, mikä voi johtua siitä, että Seppo pureskelee ruokansa toispuoleisesti, mikä voi puolestaan johtua siitä, että toisen puolen hampaissa on esimerkiksi syöpymää. Mitään ei kuitenkaan silminnähden näkynyt ja Seppoa neuvottiin käymään hammasröntgenissä. 

Joensuussa on kaksi eläinlääkäriä, joilla on hammasröntgen, ja joihin molempiin on kuulemma kuukauden jono. Onkohan niissä eroa? Henkilökuntaa kiinnostaisi kovasti kokemukset, jos rakkaista lukijoista on käynyt Joensuussa kuvauttamassa jonkun eläimen hampaat! 

Kotona Seppo lähti heti hoipertelemaan ja suuntasi ensiksi ruokakupille. Mitään ei tietenkään vielä annettu.

En voi hyvin.

Sepon horjuessa eestaas henkilökunta huomasi, että hän jätti lattialle pissiä. Voi Seppo! Edellisen nukutuksen jälkipyykissä pentuna hän pissi henkilökunnan ei-allekirjoittaneen osapuolen syliin, mutta näköjään homma on hänelle ominaista.

Pissivät Sepot voisivat toipua kopassaan vielä vähän lisää.

Sepon kanssa ihmeteltiin koko ilta, milloin hän saa takaisin rakkonsa hallinnan. Hän nukkui kopassa kaltereiden takana, kunnes hän tarmokkaasti ilmoitti haluavansa liikkua, jolloin hänet vapautettiin viideksi minuutiksi, pehmusteet vaihdettiin, lattialta pestiin hänen jättämäänsä pissiä, hänen takapuoltaan pyyhittiin ja lopuksi hänet laitettiin takaisin vankilaan. Sama toistui neljä kertaa.

Yhdessä vapautusvälissä Seppo sai ruokaa, jonka jälkeen koppa siirrettiin sänkyyn peiton alle siinä toivossa, että hän luulisi olevansa normaalisti yöpuulla ja nukkuisi rauhassa muutaman tunnin. Turha luulo.

Eiii, haluun pois! Joku on pissinyt tänne koppaan!

Puoli kahdeksan aikaan henkilökunta luovutti ja arveli, että Seppo on pakko vapauttaa, kun hän oli jo niin hereillä ettei enää millään asettunut koppaansa. Hän vaelteli ympäriinsä ja henkilökunta pesi häntä välillä kostealla paperilla. Pissin valuminen loppui ilmeisesti vasta myöhään illalla. 

Voi miten surkea otus on Seppo. Pissi-Sipuli.

On keskiviikkoaamu ja oon normaali! Minne tästä muuten on hävinny se karvalankamatto?

14 kommenttia:

  1. Kiitos tästä sydäntä lämmittävästä raportista! Olipa kokemus - Sepolle ja henkilökunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökunta väittää kärsineensä vähintään yhtä paljon kuin Seppokin!

      Poista
  2. Ei ole helppoa pienen kissuuden elämä.
    Tuo urean valuttelu pitkään on uutta. Vastaavaan en ole törmännyt, mutta rakon hallinta on tarkkaa hommaa.
    Onneksi kissat elävät hetkessä ja vanhat jutut on jo unohdettu. Ainakin toistaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valuttelu tuntuu olevan harvinaista! Google löysi aiheesta yhden englanninkielisen keskusteluketjun, ja henkilökunta oli jo huolissaan, kunnes Rudi tuossa alla tunnusti kärsineensä samasta vaivasta. :/

      Katsotaan, onko tammikuussa häämöttävä reissu yhtä kärsimyksellinen...

      Poista
  3. Häh, kuka sitä karvalankamattoa nyt on ehtinyt tarvitsemaan. Vai onko siellä käynyt juuri silloin varas, kun et ole ehtinyt vartioimaan kotia! :o - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on käynyt varas just silloin! En voi enää lähtee minnekään, täältähän häviää kaikki omaisuus. - Seppo

      Poista
  4. Oh, mä luulin, että mä oon ainoa kelle käy noin. Mä jouduin meinaan myös olemaan tovin kantokopassa kun pissisuljin ei toiminu. Onneksi se ei kestäny sullakaan kauaa.
    - Rudi -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oot kans kokenut saman? Oli kyllä tyhmä vaiva. Toivottavasti ei tuu enää ikinä, vai tuleekohan joka kerta? - Seppo

      Poista
  5. Noi voihan, olipa reissu ja toinen tiedossa 🙀 Pissin valuminen ei kyllä ole kivaa, mutta onpahan hyvä kosto henkilökunnalle, kun vie tuommoiseen paikkaan. Mullakin on kuulemma edessä alkuvuodesta samanlaiset kuvaukset kuin sulla. Voipi jäädä jokunen hampikin sille reissulle. Saas katsoa, onko mulla sitten taas sitä kuolausta, mitä on joskus ollut. Ihan oli lätäköitä lattialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökunta kyllä kokee itsensä soveliaan kostetuksi...

      Voidaan sitte vertailla reissuja! Ja kuvia, kummalla on hienompi purukalusto ja montako hampia jäljellä. Täti kuolasi joskus kun se sai hampaisiin jonkun suoja-ainekerroksen, ootkohan saanu samaa. - Seppo

      Poista
  6. Seppo-rakas, olet sankari, kun kestit tuon kaiken. Ihanaa, että palauduit jo normaaliksi <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mukavaa kun joku arvostaa eikä nimittele pissi-Sipuliksi. - Seppo

      Poista
  7. Voi Seppo, onpas ollut kurja päivä. Onneksi selvisit hyvin ja olo on jo normaali. Mutta voitaisiinko silti sopia, että kananjauhelihaa tarjoiltaisiin tästä eteenpäinkin lepyttelyksi?

    Mulla on työkaveri, jonka kissa ei hallitse rakkoaan ollenkaan rauhoituksen jälkeen. Ihan valuu vettä kissaparasta, ja sitä yleensä myös riittää, koska yleensä on myös nesteytetty samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaan sopia, että kanajauheliha on virallista nukutuksestaselviämisruokaa. Pieni iloinen asia kaiken krapulan keskelle, ja vielä helppoa syödäkin!

      Kiitos että kerroit, tämä siis ei ehkä ole mikään niin huolestuttava juttu kuin alussa tuntui! Ja samanlainen hana auki -ilmiö oli täälläkin. Tuli jo harkittua, että saisiko jostain lainaan vaipan...

      Poista