Eläinlääkärikertomus

Kassinen kävi tiistaina hammaskivenpoistossa, hammasröntgenissä ja verikoekontrollissa. Hammaskiveä oli kohtalaisesti ja se oli hyvä poistaa, sillä ikenet olivat olleet osin röpelöisen näköiset ja vuotaneet verta. Hammasröntgenissä ei ollut toimenpiteitä vaativia löydöksiä: mahdollista alkavaa syöpymää muutamassa hampaassa ja vuoden päästä olisi hyvä käydä kontrollissa.

Kassisen täti on kaapattu.

Hyi taas täällä.

Kassisen verikoetulokset olivat taas ihan normaalit. Kuinka mukavaa, hyvä täti!

Aika samanlaista kuin edelliskerrallakin. SDMA näköjään puuttuu mutta eiköhän ilman sitäkin pärjätä.

Toimenpiteen jälkeen täti oli kovin surkea. Hän oli jo lääkärissä kuolannut potilaskoppinsa litimäräksi ja jatkoi sitä koko illan. Onneksi häntä oli nesteytetty kunnolla!

Paha elämä on.

Kassisella oli huono ja hankala olo monta tuntia. Hankalaa oli myös henkilökunnalla, kun täti saattoi lähteä ihan varoittamatta juoksemaan ja yrittää hyppiä ties minne. Lopulta häntä oli turvallisinta säilytellä terassilla. Onneksi oli lämmintä!

Myöhään illalla olo parani ja jonkun hyvän lääkkeen vaikutus jatkui: täti vietti monta tuntia huristen ja puskien ja haluten hirveästi seuraa ja silityksiä vielä yöllä ja aamullakin. Ruokana tarjoiltiin velliä ja se maistui oikein hyvin

Kassinen toipui reissustaan nopeasti. Sepolla oli ja on vaikeampaa.

Kassisen tultua kotiin Seppo näki hänet kopassa, mutta tädin lähtiessä liikkeelle Seppo suljettiin makuuhuoneeseen. Seppo kävi haistelemassa Kassisen kamoja tämän ollessa terassilla mutta hän pääsi kunnolla näkemään tätinsä vasta, kun tämä käyttäytyi jo normaalisti. Valitettavasti Seppo ei silti tuntenut Kassista ollenkaan.

ONKO TÄMÄ MINUN TÄTI?

Ei ollut, oli joku vieras täti.

Vahdin sitä.

Tuijotteleva Seppo vietti keskiviikkopäivän makuuhuoneessa. Hän oli siellä monta tuntia ihan yksin ja ikävissään! Kaikessa surkeudessa hänellä oli ollut vatsavaivoja ja löysää kakkaa oli sekä hiekkalaatikossa että Sepon kintuissa, ja kakkainen Seppo oli tietenkin nukkunut sängyssä.

Kenelläpä ei olisi vähän ripulifiilis, jos tulisi teljetyksi vankilaan ja oven toisella puolella olisi joku tuntematon täti.

Kissat viettivät keskiviikkoillan ja viime yön edelleen erillään ja aamulla Seppo tuijotteli tätiään vähän vähemmän. Ehkä tämä yhteiselo taas tästä lähtee.