Henkilökunta tuuletti keittiössä pitkästä aikaa. Tuuletusikkunan rako ja ulkomaailman tuoksut kiinnostivat välittömästi Karvanaamaa ja Kassista. Kassinen kävi tutkimassa ensimmäisenä, mutta henkilökunta ei ehtinyt napsia hänestä kuvia. Naama viipyi ikkunalla sitäkin pitempään.
Kiinnostaa kovasti.
Olen tässä aika pitkään.
Kuten kuvasta näkyy, maissi on kasvanut sen verran pitkäksi, ettei se mahtunut enää keittiön ylähyllykölle. Se on sijoitettu jälleen kerran ikkunalaudalle. Kassinen käy sitä lyhentämässä aina silloin tällöin.
Ensimmäinen maissiviljelmä laidunnettiin taannoin kuoliaaksi ja henkilökunta joutui aloittamaan viherpurtavan kasvatuksen uudestaan. Kassinen on ollut alusta asti innokkaasti mukana projektissa: hän yritti syödä maissinversoja jo sentin mittaisina murtautuen läpi niiden suojana olleesta kelmusta. Viljelmä täytyikin siirtää kasvamaan turvaan keittiön hyllykön ylätasolle, että se ei kuolisi heti alkuunsa. Kassinen tietää kyllä, missä maissin turvapaikka on, ja hän viettääkin suuren osan päivästä keittiön pöydällä istuen ja ylöspäin toiveikkaasti tuijotellen.
Kassinen tahtoo maissin!
Toive toteutui.
Nam nam.
Om nom.
Maissin kasvua odotellessa Kassisen huomio kiinnittyi henkilökunnan itselleen tarkoittamaan rucolaan, joka vietti aikaa ikkunalaudalla basilikan, rosmariinin ja italianolkikukan kanssa. Kolme viimeistä yrttiä eivät Kassiselle kelpaa, mutta rucolan vahva ominaismaku ei häntä häiritse. Kassinen söikin onnellisena muutaman lehden ennen kuin rucolakin pääsi asumaan ylähyllylle.
Mikäs täällä takana on?
"Jotakin syötäväksi kelpaavaa, tämä on varmasti minulle." Kassisen takana muovirasioissa on kasvamassa basilikaa, timjamia ja minttua, jotka ovat ainakin tähän asti saaneet olla rauhassa. Saa nähdä miten käy myöhemmin.
Karvanaama ei ole lainkaan kiinnostunut maissista eikä yrteistä. Kassisen päivystäessä pöydällä Naama kaapii ruokakaappia herkkujen toivossa. Aivan videon lopussa kuuluu Naaman kaunis ääni.
Kassisen rokotuskorttiin on merkitty hänen syntymäpäiväkseen 28.4.2010. Henkilökunta koetti juhlistaa Kassisen kuusivuotista taivalta hieman etukäteen antamalla hänelle uusia herkkuja, joiden toivoi miellyttävän.
Ostoteknisistä syistä johtuen varsinaiseksi lahjaksi aiottu herkku, hiirenpinkki, tarjoiltiin jo perjantaina. Niin herkullisen näköinen, että henkilökuntakin voisi syödä. Karvanaamalle oli tietenkin varattu oma.
Mikä tää on oikeestiko pitäs syödä en syö.
Henkilökunta koetti herättää Kassisen ruokahalun laittamalle lautaselle maitonapin. Nappi hävisi ja pinkki jäi.
Naamaakin piti rohkaista hieman, mutta lopulta hän söi sekä omansa että Kassisen lahjan. Toinen pinkki oli hieman toista pienempi ja sitä ei tarvinnut edes pureskella, se meni alas yhdellä nielaisulla! Isompaa sai kerran rouskaista.
Lauantaina tarjottiin erityisherkkuna laktoositonta kermaa. Kassiselle ei oikein maistunut sekään ja Naama lipitti suurimman osan. Häneltä jäänyttä kermaa ei kuitenkaan heti heitetty pois ja lopulta Kassinen kelpuuttikin herkun sen ensin seisottua lautasellapari tuntia. Makuja on monia...
Lopulta henkilökunta älysi antaa Kassiselle lahjaksi kanasuikaleita, hyväksi todettua herkkua, uusien kokeilujen sijaan. Thriven kana-kananmaksapurkki tuli Kassista juhlimaan tulleilta ihmisvierailta ja sitä varmasti arvostetaan, kiitos!
Henkilökunta leipoi syntymäpäiväkahveille karjalanpiirakoita ja keltaisen siilikakun. Hyvää oli, mutta ehkä ei vielä kannata haaveilla kondiittorin urasta.
