Kassisella on pitänyt kiirettä henkilökunnan hommaillessa kaikenlaisia pieniä siivouksellisia töitä. Eihän niitä olisi osattu tehdä kunnolla ilman asiantuntija-apua.
Mitäs täällä tapahtuu?
Hirveä sotku saatu aikaiseksi, järkyttävää.
Pakko jäädä valvomaan pakastimen sulatusta katastrofien välttämiseksi.
Eteisen kaapin siivous vaati työnjohtajalta erityisen suuria ponnistuksia ja hän koetti jopa asettua kumisaappaiden asemaan keksiäkseen, miten ne mahtuisivat nätisti sisään.
Kassinen muuten suosittelee tätä kissa-aiheista radio-ohjelmaa. Henkilökunta ei ole sitä ihan kokonaan vielä kuunnellut mutta Kassinen on varma, että kaikki sisältö on erittäin mielenkiintoista. Kissamediaa ei voi koskaan kuluttaa liikaa!
Viime viikon vieraalla oli mukanaan kuivattua possunkärsää. Kassiselle sitä ei annettu, sillä kärsä oli kivikovaa ja henkilökunnan mielestä hän ei kuitenkaan sitä söisi, tai jos söisi niin varmaan katkaisisi lisää hampaitaan. Kassinen kuitenkin sai haistaa sitä hieman, mikä oli virheliike.
Kärsä oli muovipussissa, joka oli minigrip-pussissa, joka oli vieraan laukussa. Kokenut rikollisnero Kassinen oli murtautunut laukkuun ja repinyt kärsäpussin ulos minigripistä, mutta onneksi hän oli siinä vaiheessa unohtanut, mitä oli tekemässä menettänyt mielenkiintonsa ja kärsät pelastuivat.
Täällä sitä oli ja vieläkin tuoksuisi hyvältä!
Vieraan tabletilla leikki Kassisen lisäksi myös henkilökunta. Prisma-ohjelmalla tuotettiin kuvia, joissa suorastaan loisti Kassisen syvin olemus.
Hän suhtautui salaattiin kovin intohimoisesti eikä halunnut millään jättää sitä rauhaan. Lopulta henkilökunta joutui nostamaan hänet alas pöydältä turvatakseen oman lounaansa.
Siivouspäivä. Olohuoneen irtokamat on nostettu pois imurin tieltä, jolloin tuntemattomana pysyttelevä karvahenkilö on löytänyt ovelan piilon.
Karvahenkilö poistui piilostaan vasta imurin lähennellessä epäsopivasti. Kaikki oveluus tuli kuitenkin jo käytettyä ja uusi asemapaikka on ensimmäistä vähän, öh, huonompi.
Kassisella on taas muutaman päivän ajan vieras. Vieras toi hänelle herkkuja, kuten aiemminkin, mutta mukana tuli myös jotain uutta. Nimittäin tabletti täynnä kissapelejä!
Henkilökunta oli melkein varma, ettei Kassinen tajuaisi tabletista pelimielessä mitään. Hän kuitenkin selvästi katseli ruutua, kun perhonen lepatteli siinä edestakaisin.
Leppäkerttulaumassa riitti enemmän tarkkailtavaa, mutta eivät nekään aiheuttaneet saalistusyrityksiä.
Piipittävä hiirulainen oli edellisiä jännittävämpi ja sai Kassisen kiertämään ympäri tablettia...
...ja jopa hyökkäämään! Hui!
Lopulta Kassisen suosikkipeliksi selviytyi pieni toukka, joka näkyy allaolevalla videolla. Sitä hän tiukasti tarkkailee, täppäilee tassullaan ja yrittää napata suuhunsa. Keskittymiskykyä hänellä riittää ainakin muutamaksi minuutiksi, mutta ajan kuluessa hän alkaa selvästi turhautua saaliin ollessa olematon. Henkilökunnan on silloin aika antaa tabletti takaisin vieraalle ja leikittää Kassista jonkin oikeasti olemassaolevan lelun kanssa.
Tabletista on myös tyynyksi, vaikka siinä kierteleekin klak-klak-ääntä pitävä skorpioni. Kassinen toivoisikin tablettia joululahjaksi, onhan sillä niin paljon käyttöä!
Kissat voivat saada kodissa paljon tuhoa aikaan, kiitos terävien kynsiensä, kiipeilykykynsä ja kummallisten päähänpistojensa. Kassinen (tai edesmennyt Naama) ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erityisen tuhoavainen, mistä henkilökunta on kieltämättä kiitollinen.
Kissat ovat kuitenkin joskus saaneet aikaiseksi vahinkoa. Aikaisemmin on kerrottu Kassisen järsimistä kännykän latureista (2 kpl), hiiren johdosta ja persiljasta, mutta muutakin on hän saanut aikaan. Tämä blogiteksti on omistettu tähänastisille maallisen omaisuuden menetyksille ja muille haitoille. Kassinen on mielestään hyvin akrobaattinen ja taiteilee mielellään ikkunalaudoilla, vaikka niillä olisikin paljon tavaraa. Valitettavasti todellisuus ei aina vastaa hänen kuvitelmiaan ja vahinkoja on sattunut. Yksi kissojen ruokalautanen hajosi jo viime talvena, kun Kassinen pudotti sen keittiön ikkunalaudalta, johon se oli nostettu siivousta varten. Onneksi henkilökunta löysi täsmälleen samanlaisen lautasen kirpputorilta (hinta 30 snt), joten loppujen lopuksi mitään vahinkoa ei tapahtunut. Toisella kertaa, alkukesästä, Kassinen tiputti samaiselta ikkunalaudalta pienen kukkaruukun, joka ei tätä ehjänä kestänyt. Alla sattui olemaan lasinen juomakuppi, joka hajosi myös. Sirpaleet lensivät ruokalautasille, joihon oli juuri annosteltu lounasta. Lopputulos: kukkaruukku roskiin, juomakuppi roskiin ja hyvät ruoat biojätteeseen. Kassinen joutui kuuntelemaan pitkän valitus-moittimis-sättimisvirren, mistä hän ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan. Naamakin varmasti paheksui (toisaalta hänellä oli tapana paheksua kaikkia Kassisen tekemisiä).
Tästä on jo ehditty isoimmat lasinsirpaleet raivata, kiitos henkilökunnan työnjaon: toinen hoitaa katastrofitilanteet ja toinen kuvaa.
Molemmat kissat ovat osallistuneet olohuoneen ison maton aktiiviseen tuhoamiseen. Kodissa on erikseen sekä pieni raapimisteline että kiipeilypuu, jossa on olevinaan paljon hyvää raapimispinta-alaa. Näistä huolimatta 90 % kaikesta kynsimisestä on kohdistunut tähän mattoon, joka on jo aika nukkavierun näköinen. Kenties vaakatasossa oleva alusta olisi parempi? Olisiko oikea raapimismatto pelastanut ison maton?
Mattomaailmojen tuhoaja työssään.
No, olohuoneen matto on jo vanha ja henkilökunta on ottanut jälleenmyyntiarvon rajun putoamisen pienenä hintana siitä, ettei esimerkiksi päiväpeittoja tai koristetyynyjä ole kynsitty riekaleiksi. Vaakatasoinen raapimisalusta pitänee hankkia sitten, kun talouteen joskus tulee uusi ja suojelun arvoinen matto. Naama aikoinaan kynsi myös pientä eteismattoa sekä niitä tuoleja, joissa on kankaisia osia. Hän ei kuitenkaan ehtinyt aiheuttaa näkyvää vahinkoa, ellei kyseisiä mööpeleitä tarkkaile liian läheltä.
Pikkumatossa muutama lanka irvistelee.
Istuinosassa näkyy vähän käytön jälkiä.
Joskus Kassinen aiheuttaa myös ympäristöhaittoja hiekkalaatikko-osastolla. Henkilökunta on kyllä tottunut siihen, että toimituksen jälkeisessä peittämisoperaatiossa hiekkaa lentelee vähän sinne tänne. Ei haittaa mitään, rikkalapio on keksitty. Mutta joskus (kolme, neljä kertaa tähän mennessä) Kassinen lähtee ison hädän jälkeen laatikosta vähän liian vauhdikkaasti ja tuotoksia tippuu hiekkalaatikon viereen tai pidemmällekin matkan varrelle. Ällöttävää, Kassinen! Tosin on sanottava, että muutoin Kassinen on ollut (ja Naama oli) erittäin siisti näissä hiekkalaatikon käyttöasioissa. Kaikki jätökset on hädän sattuessa käyty poikkeuksetta tekemässä sinne minne pitääkin. Kunpa eräs sankari vain malttaisi hoitaa toimituksen aina loppuun asti. Aika vähin vahingoin on selvitty. Saa nähdä, miten käy ensi kuussa, kun pentuikäinen kissa-asukas saapuu taloon. Se on tietenkin oma tarinansa se.
