keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Päiväunille

Tulet varmaan nukkumaan kun sänkykin on kerran auki?

Ihminen alustana ois parempi kuin patja.

Tuu nopeesti, alkaa olla jo vaikeeta pitää silmiä auki.

Mee nukkumaan Sepon kanssa, tähän et tule ainakaan.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Virallinen ilmoitus

Ulko-oveen kiinnitettiin virallinen ilmoitus naapureita, palomiehiä ja satunnaisia ohikulkijoita varten.


Ehkä tähän olisi pitänyt vielä piirtää kuvat kyseessä olevista lemmikkieläimistä, että vieraat tietäisivät, mitä odottaa.

Lemmikkieläin numero yksi on kiltti ja mukava ja kaunis ja ihana.

Lemmikkieläin numero kaksi on kamala tyyppi.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Akne-eläimen lääkäristä soitettiin

Kassisen verikoetulokset tulivat torstaina. Kaikki oli ok! Kilpirauhasarvo oli normaali, yksi munuaisarvo oli aivan viiterajojen ylärajoilla ja jokin kolmas arvo vähän ylärajan yläpuolella, mutta mitään huolestuttavaa ei löytynyt. Helpottavaa!


Kuvan kissa liittyy tapaukseen eikä muuten näytä yhtään laihtuneelta.

Henkilökunta jutteli ensin hoitajan kanssa. Jos laihtuminen jatkuu, voi Kassisen viedä kesällä uudelleen lääkäriin, jossa otettaisiin joitain ruoansulatuselimistön toimintaa kuvaavia testejä. Ensiksi voi kuitenkin kokeilla esimerkiksi ruoan vaihtoa, minkä suhteen tuli vähintäänkin mielenkiintoisia ohjeita.


Jos Kassinen olisi koira, hänelle kuulemma suositeltaisiin korkeaenergisempää ruokaa, ns. sporttiruokaa. Loppuisi laihtuminen. Koska hän on kissa, ja jo seitsemänvuotias, hänelle suositellaan senioriruokaa. Mikä logiikka tässä on? Kissojen senioriruoassahan on yleensä vähemmän rasvaa ja proteiinia kuin aikuis- tai penturuoassa. 

Henkilökunta päätti senioriruoan sijaan tarjota Kassiselle päivittäin pienen possunlihamössö-lohiöljylisän. Proteiinia-rasvaa ja rasvaa. Ehkä leuan ihokin kiittää.


Herkullista myös.

Aknesta henkilökunta jutteli eläinlääkärin kanssa. Firmasta soitti kuitenkin toinen lääkäri, kun Kassisen vastaanottanut ei ollut paikalla. Onneksi.

Soittava lääkäri ihmetteli kollegansa aivoituksia, kun Kassiselle ei heti tarjottu lääkettä akneen. Kyllä heillä on ennenkin aknekissoja käynyt eikä niitä ole niine hyvineen kotiin lähetetty. Lääkevaihtoehtojakin oli useita.

Kassinen aloittaa Canofite-korvatipoilla, joilla korvatulehdusten lisäksi voidaan hoitaa bakteerien ja sienten aiheuttamia ihotulehduksia. Korvatippoja hierotaan leukaan ja parissa viikossa pitäisi paranemisen olla hyvällä mallilla. Jos näin ei käy, Kassinen saa suun kautta otettavan antibiootin. 

Lääkäri vielä varmisti, että saatteko syötettyä sille pillerin. Naurattaa vieläkin.


Kuvan kissa haluaisi jo palkan.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Siivouspäivä

Siivouspäivänä mikään ei saa olla imurin sujuvan liitämisen tiellä. Ruoka-alustat pestään ja laitetaan kuivumaan, turhat huonekalut nostetaan ylös ja kissanhiekka-aavikko lakaistaan pois jo ennen imurin esiintymistä. Sotkijaeläimiä ohjeistetaan pysymään poissa.

Joo joo.

Paitsi onko tuolla Kassinen miksi Kassinen saa olla sotkemassa ja minä en?

No näköjään on joku Kassinen käynyt asiomassa joo. Lakaistaas vielä vähän lisää sitten.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Pulma

Oi Kassinen, oletko nauttimassa auringosta?

Yritän nauttia.

Kaikenlaiset kuvaajat vain häiritsevät. Voisitko mitenkään mennä pois?

Ja ota muuten tuo Seppo mukaan kun se tuijottaa ikävästi.

Nauttiako myös auringosta vai hyökätäkö Kassisen kimppuun, kas siinä pulma.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kädet ylös!

Seppo on oppinut uuden tempun, joka ainakin henkilökunnan mielestä on tähänastisista hienoin. Tempussa häntä osoitetaan pyssyllä ja hän antautuu nostamalla etutassut ilmaan. Erittäin hyödyllistä, vai mitä?




Tempun opettaminen lähti siitä, että henkilökunta on katsellut kateellisena, kuinka suunnattoman suloisia Elli ja Pii ovat kerjätessään herkkuja tassut korkealla pään yläpuolella. Olisihan se mukavaa, jos Sepostakin saisi söpön. Edes aseella uhkaamalla.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Akne-eläin lääkärissä

Kassinen kävi eilen esittelemässä akneaan eläinlääkärille. Hänellä on viimeisen kahden viikon aikana ollut monta finniä, joista on vuotanut vertakin, ja leuassa on myös karvattomia kohtia. Henkilökuntaa näky vähän hirvittää. Lisäksi Kassinen on hieman laihtunut viimeisen kuukauden aikana (200 g)  ja maha on välillä ollut löysällä, vaikka ruokavalio ja ruoan määrä ovat pysyneet aivan samoina. 


Akne-eläin evästää.

Ei ollut hyvä reissu.

Lähtö onnistui mainiosti, Kassinen meni koppaan nätisti ja jäi sinne tyynesti odottelemaan vaikka ovi meni kiinni. Kyyti saatiin herra Pablon emännältä ja lennossa tehtiin vaihto: Kassinen ja allekirjoittanut menivät emännän kanssa lääkäriin, jolloin Pablo jäi Sepon ja henkilökunnan toisen puoliskon seuraan. Jännitystä elämään kaikilla rintamilla.

Kassinen kakki koppaan heti autolle kävellessä. Aiemmin on sentään päästy autoon asti. 

Eläinlääkärille esiteltiin akneleukaa ja selvitettiin Kassisen tulon syytä. Lääkäri kuunteli sydämen ja kopeloi, katsoi korviin ja silmiin ja suuhun. Katkenneista yläkulmahampaista totesi saman kuin kaupungineläinlääkäri aikoinaan, että otetaan pois jos tulehtuvat, mutta nyt saavat olla suussa.

Aknea lääkäri ei pitänyt pahana! Iho on kuitenkin siisti eikä tulehtunut ja Kassinen ei raavi leukaansa, akne ei siis tunnu haittaavan häntä. Henkilökunta kyseli antibioottikuurista tai ihmislääkkeiden käytöstä, mutta antibiootti ei lääkärin mielestä akneen tehoa ja ei-eläinlääkkeiden käytössä voi olla riskejä. Hän lupasi kuitenkin selvittää, voisiko jotain kokeilla.

Pieni laihtuminen ja satunnaisesti löysä maha eivät lääkäristä myöskään kuulostaneet vakavilta, mutta verikokeet otettin henkilökunnan mieliksi. Kassista ei onneksi tarvinnut rauhoittaa verikokeiden ottoa varten, sillä hän pysyi hyvin paikoillaan henkilökunnan tiukassa otteessa. Ensi viikolla sitten kuullaan, miltä hänen kilpirauhas- ja munuaisarvonsa näyttävät. Parempi ottaa kaikki mahdolliset kokeet heti ja selvitä yhdellä reissulla, kuin mahdollisesti joutua ensi kuussa uudelleen lääkäriin.

Tulomatkalla Kassinen kakki taas koppaan ja pissi sinne. Hän panikoi menomatkaa enemmän, repi ovea ja hajotti ainakin kaksi kynttä. Oviristikko oli veressä. Taas kerran tulimme eläinlääkäristä suuremmin vammoin, kuin mitä sinne lähtiessä oli.


Kaljuja laikkuja leuassa ja kalju kohta oikeassa etujalassa, josta verikoe otettiin. Toivottavasti hän ei kaljuunnu enempää.

Kotona Kassinen palautui onneksi nopeasti. Hän pääsi olohuoneeseen toipumaan koettelemuksistaan ja eikä piiloutunut katseilta, vaikka herra Pablokin häntä eteisestä tuijotti. Yksi koira ei taida tuntua missään automatkan jälkeen.


Onneksi akne-eläimetkin voivat nauttia elämästä, kalastuksesta...

ja aurinkokylvyistä.