Ihmeparantuminen

Seppo koki pikaisen parantumisen ja mahavaivat hävisivät heti edellisen blogipostauksen jälkeen. Ihanaa! 

Kotihoito ja kana riittivät avuksi, joten erikoisruokavalioon ei onneksi tarvinnut turvautua.

Täällä on siis palattu arkeen: tässä Seppo tähdittää kohtausta päivittäin esitettävästä tragediasta "Nälkäkuolema ruokakaapin oven edessä."

Näytelmä on tehokkaimmillaan, jos siinä on kaksi esiintyjää, mutta myös monologinomaisilla jaksoilla voi olla haluttua vaikutusta.

Kassinen nälkiintyy, kärsii ja kärvistelee vakuuttavasti yksinkin.

Aamun mössö saisi jo ilmestyä.

Mahavaiva-Seppo

Sepolla on mahavaivoja. Niitähän hänellä oli myös viime vuonna tähän samaan aikaan. Ja vielä samanlaisia mahavaivoja: kakka on todella, todella löysää ja sitä tulee aivan liian usein. Vaivaa on kestänyt nyt nelisen päivää.

Voi Seppo-raukkaa!

Onneksi hän on aikuistunut eikä kävele kakkaan joka ainoa kerta kuten edellisen episodin aikana. 

Seppo on myös oksentanut kerran, ja sen jälkeen lähinnä yökkäili tarjotulle perusruoalle. Kypsennetty kana kuitenkin kelpasi hyvin, joten ehkä häntä täytyy nyt ruokkia väliaikaisesti sillä. Sehän voisi auttaa mahaankin. Tähän mennessä Seppo on siis saanut tavallista märkäruokaa pieninä annoksina sekä vähän raksuja, ja hoitona ovat olleet maitohappobakteerit ja Avital Flora -tabletit, joiden pitäisi tukea suoliston toimintaa. 

Jos mahavaiva ei keitetyllä kanalla ja kotihoidolla ala pian paranemaan, täytyy seuraavaksi kokeilla sen aiemmin selättänyttä konstia. Royal Canin Veterinary -sarjan Gastro Intestinal -raksut auttoivat edelliskerralla ihmeellisesti, vaikka henkilökunta ei niihin oikein uskonutkaan. 

Pitänee käydä eläinlääkärissä ostoksilla.

Mahavaivoistaan huolimatta Seppo syö, leikkii ja härkkii. 

Itku-Seppo

Seppo itkee, kun hänellä on tylsää. Hänellä on tylsää melko usein. Henkilökunta pitää itkuääntä pääasiassa huvittavana, mutta suurina annoksina kuultuna se on hieman ärsyttävä.

Henkilökunta vastaa usein Sepon itkuun juttelulla. Joskus se hiljentää hänet, mutta joskus hän vastaa vähän. Olisi hauskaa, jos hän oppisi vielä keskustelemaan pidemmän kaavan mukaan. 

Seuraavalle videolle saatiin salakuvattua Sepon (epätavallisen lyhytkestoista) itkua, kun hän yrittää etsiä keittiöstä jotain mielenkiintoista härkittävää. Valitettavasti allekirjoittanut ei osannut pitää suutaan kiinni: katselijat älkää säikähtäkö puhetta.

Itkuvieras

Hieno herra Pablo vieraili eilen ensimmäistä kertaa Kassisen ja Sepon uudessa kodissa. Hän tuli todella iloiseksi tavatessaan allekirjoittaneen ja henkilökunnan toisen puoliskon.

Valitettavasti hän ei pitänyt Sepon tapaamisesta, sillä Seppo kiusasi häntä koko ajan. Suurimman osan vierailusta herra Pablo itkeskelikin eteisessä sydäntä- ja korviasärkevästi.

Tuhma Seppo joutui lopulta suljetuksi makuuhuoneeseen miettimään, mikä meni vikaan.

Tuleeko meille vieraita varta vasten kiusattavaksi vai eikö? 

Kassinen piileskeli olohuoneessa.

Välillä hän kuitenkin nousi ihmettelemään vieraan nyyhkytystä. Ei se ennen ole ollut noin surullinen!

Sivutuote

Kassinen osaa pyydettäessä mennä sisään avoimeen kantokoppaan. Temppua harjoiteltiin hänen kanssaan pitkään ja hartaasti ja siitä on ollut ainakin vähäsen hyötyä niinä hetkinä, kun hänet täytyy tositilanteessa saada kuljetettavaksi.

Seponkin saa koppaan, kunhan sinne vain ensin heittää raksun. Henkilökunta haluaa siirtyä tästä kiristysmallista palkkamalliin, ja Sepon kanssa onkin nyt harjoiteltu tempunomaista "suorita ensin ja herkku sitten" -sisäänmenoa. 

Harjoittelun takia toinen kantokoppa on ollut keittiössä kuukauden päivät. Treenien sivutuotteena Seppo on keksinyt, että kopan yhteydessä tapahtuu mukavia asioita ja ehkä siellä kannattaa aina silloin tällöin käydä hengaamassa. Saattaa vaikka tippua herkkuja. 

Herkkuja?

Herkkuja Sepolle nyt!

Sepon koppaanmenosta on tulossa video jossain vaiheessa syksyä, kunhan tempun kaikki osat saadaan toimimaan. Hänelle haluttiin nimittäin tarjota haastetta, ja temppu on kolmiosainen: Sepon pitäisi avata kopan ovi, mennä sisälle ja vetää ovi taas kiinni! 

Yön olento

Kassinen on viime aikoina ollut jotenkin aiempaa aktiivisempi. Hän leikkii, villikoi, ilakoi ja höpelehtii; Sepon kanssa, henkilökunnan kanssa ja jopa yksinään. Johtuukohan se ympäristön muutoksesta vai ilmojen viilenemisestä syksyn tullen?

(Eräs ystävä ehdotti syyksi, että kenties vasta nyt, muuton myötä, Kassinen voi olla varma, ettei Karvanaama enää ilmesty mistään ja tule rankaisemaan häntä liiasta ilonpidosta.)

Kuvituksena epäaktiivinen kenkälaatikko-Kassinen.

Lisääntynyt aktiivisuus on pääasiassa ajoittunut henkilökunnan hereilläoloaikoihin, mutta onpa Kassinen sydänyölläkin kunnostautunut. Allekirjoittanut havahtui alkuviikosta merkilliseen ölinään ja säikähti, pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi olohuoneeseen. Jotain on varmasti pahasti vialla, jos yleensä niin hiljaisesta Kassisesta lähtee moinen mekkala!

No, jotainhan oli vialla. Kassisella oli akuutti tylsyyskohtaus. Lelukori oli unohtunut imuroinnin jäljiltä työpöydän päälle ja yhtään hiirulaista ei ollut saatavilla, ja Seppokin oli nukkumassa. Kamalaa. Ihmehän se olisi, jos ei tuollaisessa tilanteessa huutoa irtoaisi.

Yöeläin.

Muutamana muuna yönä Kassisella on ollut myös toisenlaista vaivaa, nimittäin hellyydenkipeyskohtauksia. Hän on hiipinyt sänkyyyn ja kiivennyt allekirjoittaneen päälle, hurissut hiljaa ja leiponut. Hän pysyy silitettävänä jonkin aikaa, muttei asetu viereen nukkumaan vaan poistuu taas saatuaan tarpeekseen. Söpöä. Jos johonkin pitää yöllä herätä, niin mieluummin tähän kuin mekkalointiin.

Yön elämöivä eläjä.

Pullamies

Kissojen luona kävi alkuviikosta sellainen vieras, joka vauhdikkaalla sisääntuloesityksellään sai Seponkin pakenemaan kaksinkertaiseksi pörhistyneenä.

Ranskanbulldoggi Aischa! Edellisestä vierailusta olikin kulunut yli puoli vuotta. 
Aischa on edelleen yllättävän nopealiikkeinen tyyppi.

Seppokin on nopea, ja harvoista napatuista yhteiskuvista ei tullut mitenkään juhlittavia, kun aina on joku sumeana. Huoh.

Aischa oli kiinnostunut Seposta ja Seppo oli kiinnostunut hänestä, vaikka yrittikin välillä esittää muuta.

Valitettavasti Seppo ilmaisi kiinnostustaan uhittelemalla, mutta onneksi vieras ei pahastunut pienistä lyöntiyrityksistä.

Rauhaan jätettynä Aischa poseerasi nätisti tassunannon merkeissä. 

Samaan aikaan Seppo keskittyi olennaiseen...

Kassinen suhtautuu pieniin koiriin hieman paremmin kuin isoihin: hän ei missään vaiheessa mennyt piiloon, vaan linnoittautui kenkälaatikkoon keskelle olohuoneen lattiaa. Siellä hän puoliksi mökötti ja puoliksi torkkui vierailun ajan, mitä nyt välillä sanoi rumia sanoja liian läheistä tuttavuutta yrittävälle Aischalle.