sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Rikollisnero III

Seppo pääsi aurinkoisena päivänä parvekkeelle. Turvallisesti valjaissa, tottakai.

Kassinenkin on olevinaan tulossa, mutta eihän häntä voi alasti ulos päästää.

Seppo katselee maailmaan pienestä rakosesta...

...mutta sitten henkilökunta esittelee hänelle jotain parempaa.

Seppo tahtoo!

Pieni risu.

Suuri saalis.

Risu kulkeutui lopulta sisälle asti illan leikkeihin.

Samaan aikaan Kassinen ulkoilee omalla tavallaan.

Hän haistaa ilmaa.

Hän nauttii auringosta.

Mutta sitten hän saa selvästi nerokkaan ajatuksen.

Henkilökunta näyttää keskittyvän Seppoon.

Ja sitten Kassinen onkin jo ulkona.

Kukaan ei varmasti huomaa.

Hän pakenee!

Kassinen ehti yhden kissanmitan verran ulkopuolelle mutta sitten henkilökunta nappasi hänet taas kiinni. Nerokas suunnitelma ei kauhean pitkälle kantanut.

Henkilökunta mietti, että jos Kassinen kerran haluaa ulos, hän saa olla ulkona asianmukaisesti puettuna. Hänet ahdettiin laitettiin valjaisiin ja kannettiin parvekkeelle.

Halusiko hän olla parvekkeella? No ei. Äkkiä sisälle ja makaamaan keskelle lattiaa kuin kuolemaa tekisi. Valjaat taitavat estää hänen oleellisia elintoimintojaan.

Ehkä henkilökunta vielä joskus asuu paikassa, jonne voidaan rakentaa pieni ulkohäkki. Sellaisesta Kassinen varmasti pitäisi.


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Anoja ja siivelläeläjä

Kassinen ottaisi ohraa.

Tuota tuolla.

Koko ruukullisen kiitos vaan.

Seppo vain möllöttää.

Hän on valmiina nauttimaan Kassisen kovan työn mahdollisista antimista.

Mokoma loinen.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Silmäkarkkia


Kissojen silmät ovat jotain niin kaunista! Esimerkiksi Sepon silmien väri tuntuu vaihtelevan huomattavasti valon mukaan ja niitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan.

Silmissä on kuitenkin muutakin hienoa ja allekirjoittaneen mielestä niitä on erityisen mielenkiintoista katsella aivan sivusta.

Sarveiskalvo on kaukana värikalvosta ja väliin jää nesteen täyttämä etukammio.

Kuvakulman täytyy kuitenkin olla juuri oikea, että rakenne näkyy kunnolla. Tämäkään ei ole hyvä. Paria melko onnistunutta sivukuvaa kohti tarvittiin lukemattomia epäonnistuneita otoksia, kun tyypit eivät pidä päitään paikoillaan.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Keväisempi kattaus

Kassisen ja Sepon ruokailualusta vaihdettiin uuteen edellisen alkaessa näyttää kovin kuluneelta. Kyllähän se vuoden päivät palvelikin. Käteviä nämä vahakankaat!

Tästä kelpaa taas syödä. Kuvasta ilmenee myös Sepon hotkimistaipumus: kissoille on laskettu nenän eteen sama määrä ruokaa samaan aikaan, mutta hän nuolee jo viimeisiä murenia siinä missä Kassisella on täysi lautanen.


Oman lautasensa tyhjennettyään Seppo yrittää usein myös Kassisen apajille. Jos henkilökunta ei ole skarppina, ehtii hän hotkia osan myös toverinsa ruoasta ja saattaa sitten kärsiä ylensyönnin aiheuttamista vatsavaivoista. Typerä Seppo!

Tässä hän vielä nuolee alustaa lautasen vieressä ja tarkistaa, että eihän mikään ruoka-ainemolekyyli ole jäämässä huomaamatta.

Samaan aikaan Kassisella on ruokailu vasta puolivälissä.

Hän syö hitaasti...

...ja nauttii ruoastaan.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hitaasti kohti normaalia

Elämä palautuu pikkuhiljaa uomiinsa. Seppo pörhisteli Kassiselle vielä eläinlääkärireissua seuraavana päivänäkin, jos joutui yllätetyksi Kassisen tullessa odottamattomasta suunnasta kohti. Iltapäivää ja iltaa kohti kohtaamiset normalisoituivat ja pörhistelyn tilalle tuli varovainen nuuhkiminen. He myös istuivat lähekkäin keittiössä. 


Ensimmäisen kerran vierekkäin! 

Meininki alkaa näyttää rennommalta.


Perjantaina, kaksi päivää lääkärin jälkeen, Seppo alkoi tervehtimään Kassista häntä pystyssä ja he nuolivat toisiaan ensimmäisen kerran. Leikkiminen yhdessä ei kuitenkaan onnistunut: molempia kyllä selvästi leikitytti ja he juoksentelivat ympäriinsä, mutta Seppo ei uskaltanut lähteä jahtaamaan Kassista, vaikka tilaisuuksia oli ja selviä leikkiinkutsuja esitettiin. Itse hän suorastaan hyppi seinille, jos Kassinen yritti jahdata häntä. 


Ohraa otettaisiin kiitos.

Toivottavasti nyt viikonloppuna täällä jo leikittäisiin.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Hammaskivenpoistoretki

Kassisen hammaskivenpoistoa varten oli varattu aika eiliselle iltapäivälle klo 15. Tämä tarkoitti sitä, että sekä Kassinen ja Seppo saivat olla ilman ruokaa aamukuudesta lähtien. Huonosta tarjoilusta huomautettiin henkilökuntaa iltapäivällä useaan otteeseen kiehnäämisten ja maukumisten kera, mutta ilman mitään vaikutusta. Nälässä saivat raukat olla.

H-hetken lopulta lähestyessä Kassinen laitettiin kantokoppaan. Tai pitäisikö sanoa, että tungettiin, kun hän ei olisi millään halunnut lähteä minnekään. Tai edes mennä sinne koppaan.


Kassinen vankina. Nälkäisenä vankina! Ei ole hyvä tämä.

Seppo jäi henkilökunnan toisen puoliskon kanssa kotiin. Hän ihmetteli hetken lähtövalmisteluja ja Kassista kopassa, ja jäi tuijottamaan ulko-ovea joksikin aikaa. Sitten hänelle annettiin ruokaa ja Kassinen unohtui. Siis unohtui. Ihan kokonaan.

Ruokailun jälkeen Seppo sai leikkiä tovin murinalelulla. Nyt kun Kassinen ei ollut paikalla laittamassa nuorempaansa ruotuun, hän sai riehua lelunsa kanssa halunsa mukaan. Lelua kanniskeltiinkin huoneesta toiseen, muristiin ja sähistiin henkilökunnalle/murinalelulle/olemattomille möröille ja härpäkkeellä jopa leikittiin, jos se suusta vähäksi aikaa irtosi. Lopulta, 15-20 minuutin kuluttua, lelun viehätys katosi ja Seppo jätti sen lojumaan eteisen lattialle. Sieltä henkilökunta noukki sen talteen.

Sillä aikaa Kassinen matkusti autossa yllättävä hyvin: huusi mutta ei kakkinut koppaan. Eläinlääkärillä hammaskiveä todettiin erityisesti yläposkihampaissa ja se poistettiin nopeasti. Operaation jälkeen hänelle annettiin vielä herätyspiikki, ensimmäistä kertaa ikinä. Henkilökunta oli ensin kieltäytymässä mutta arveli, että kokeillaan nyt kerrankin.


Kassinen on juuri saapunut takaisin kotiin. Seppo investigoi hämmentyneenä, pelosta pörhistyneen hännän kanssa.

Joku liikkui siellä!

Seppoa pelotti ihan kamalasti ja hän pakeni nurkkaan. Mikä on tämä outo otus, joka palasi Kassisen sijasta kotiin?

Kassinen hoiperteli ulos kopasta ja hänet pyydystettiin ja laitettiin nukkumaan pehmeälle pedille olohuoneen maton päälle.

Ketään ei tunnu olevan kotona, vaikka herätysaine saakin hänessä aikaan joitakin toimintoja.

Kuka tuo on EN TUNNE PELOTTAA!?!

Seppo tutkii outoa tyyppiä lähempää. Kassinen osoittaa joitain elonmerkkejä,...

...jotka pelottavat Seppoa,...

...mutta järki on kyllä valitettavasti edelleen jossain etelänlomalla. Kataloniassa on kuulemma lämmintä tähän aikaan vuodesta.

Melko pian Kassinen nousee ylös ja haahuilee ympäri kämppää. Ei ole kyllä vieläkään ketään kotona. Hienomotoriikkakin on hakusessa ja hän kaatuilee koko ajan.

Kuka tämä on SEPPO EI YMMÄRRÄ?!?

Ylemmälle tasolle yritetään hypätä, mutta ei se huumetokkuroissa niin vain onnistu.

Herätyspiikki tuntui olevan enemmän haitallinen kuin hyödyllinen; kroppa heräsi, pää ei. Kassinen zombeili yli kolme tuntia eikä rauhoittunut makaamaan mihinkään kuin lyhyiksi hetkiksi, eli henkilökunta seurasi häntä koko illan joka paikkaan. Plussaa herätyksessä oli se, että hän onnistui horjumaan hiekkalaatikolle, miinusta kaikki muu. Myös Sepon arastelut, jotka johtunevat osaltaan oudosta käytöksestä ja osaltaan oudoista hajuista. 

Aiemmin kokonaan nukkuvana kotiin tuodut kissat ovat nukkuneet aikansa ja sitten heränneet, haahuiluvaihetta on ollut huomattavasti vähemmän. Henkilökunnasta tuntuu, että kokonaisselviäminen, aivojen herääminen mukaan toimintaan, tapahtuu silloin helpommin. Seuraavalla kerralla taidetaan taas välttää herätyspiikkiä.

Seppo oli hyvin peloissaan koko illan. Jos Kassista ei näkynyt, hän hiippaili varovasti ympäriinsä, ja mikäli näkyi, hyppäsi ylemmälle tasolle ja tuijotteli ex-toveria intensiivisesti. Ruokakaan ei maistunut, kun oli niin outoa toisen käytös.


Tää ei ole Kassinen. TÄÄ ON JOKU MUU!

Ihan ihmeellinen ilta molemmille! Näitä reissuja yritetään nyt ihan urakalla välttää ja hampaiden peseminen palaa oleelliseksi osaksi Kassisen elämää. Eläinlääkäri neuvoi, että pesu neljä kertaa viikossa pitäisi riittää ja myi henkilökunnalle uudenlaisen hammastahnan.



Tällainen. Tätä voisi ilmeisesti käyttää harjauksessa vaikka joka toinen kerta.

Aamun lisäys: Kassinen tuntuu normalisoituneen, Seppo pelkää yhä. Hän liikkuu matalana ja hitaasti, ei oikein suostu syömään tai tekemään mitään muutakaan, ainakaan lattiatasolla, jossa tuo tuntematon tyyppi voisi yllättää. Hän myös pörhistelee. Heikkopäinen Seppo-rukka!


Tuolla se outo tyyppi nukkuu Kassisen paikalla!

Kissat saivat vuoden alussa lahjaksi tällaista Latzin tyyppistä ruokaa, jota on annettu silloin tällöin mm. temppupalkkana. Tänä aamuna henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli istui lattialla ja syötti tätä käsin Kassiselle ja Sepolle, ja Seppo jopa suostui syömään, vaikka Kassinen istui kolmenkymmenen sentin päässä. Eiköhän tämä yhteiselo tästä vielä normalisoidu.



Kiitos eläinlääkärikyydistä äiti ja isi!