Ylösalaiseläin

Seppo harrastaa edelleen sosiaalista kierimistä. Hän tervehtii kotiin palaavaa henkilökuntaa kellahtamalla selälleen eteisessä ja esittelemällä vatsaansa. Nykyään hän tervehtii, ainakin allekirjoittanutta, myös aamuisin ja sanoo hyvää huomenta heittäytymällä ylösalaisin. Hän pitää mahan rapsuttelusta ja muunlaisesta lällyttelystä mutta tuntuu olevan suhteellisen tyytyväinen myös siihen, että hänelle puhutaan pehmeitä.

Hän on kierinyt myös ainakin yhdelle vieraalle, mikä oli hieman yllättävää, mutta vieras oli todella otettu.

Vuorovaikuta kanssani!

Tervehtimisen lisäksi Seppo käyttää ylösalaistelua huomion tai leikkiseuran hakemiseen. Henkilökunta pyrkii kulloinkin haluttua asiaa antamaan, sillä onhan tämä noin miljoona kertaa parempi tapa kuin tavaroiden pudottelu pöydiltä, verhojen heiluttelu, huutaminen tai oman hännän imeskely. 

Seuraavalla videolla (n. 35 s) Seppo kieriskelee eteisen matolla allekirjoittaneen tehdessä lähtöä pois kotoa. Sepon mielestä vielä ei saisi mennä, häntä pitäisi vielä viihdyttää.

Yllätys

Siis mitä onko se kamera päällä?

Hermoheikko/huonomuistinen

Mikä allaolevassa kuvassa on epätavallista? 

Häntä! Häntä! Häntä!

Seppo on kyllä viime aikoina kehittynyt turkkipuolella, ja on hän häntäänsäkin hieman tuuheuttanut, mutta ei tämä kuva sentään jokahetkistä tilannetta ilmennä. Sepon häntä on pörhistynyt puolet tavallista suuremmaksi, koska hän on säikähtänyt Kassista.

Ja se on Sepolle aivan normaalia.

Joka päivä monta kertaa Seppo elää elämäänsä asunnon ainoana kissana. Hän syö, nukkuu, leikkii ja nauttii henkilökunnan jakamattomasta rakkaudesta. Mutta sitten hän huomaa pehmeän hahmon jossain, joko kävelemässä kohti tai vaikka vain istumassa toisessa huoneessa, ja säikähtää kamalasti ja pörhistyy suureksi. 

Kuka siellä on Seppo ei tietääkseen asu kenenkään kanssa?!?

Tilanne laukeaa, kun tuntematon tyyppi kävelee hissukseen kohti tai Seppo itse kerää rohkeutensa ja hiippailee tutkimaan kotoaan löytynyttä mörköä ja muistaa sittenkin tuntevansa tämän. He koskettavat neniä ja tilanne on ohi. Sepolle palautuu mieleen, että hän on elänyt koko ikänsä Kassisen seuralaisena.

Miten se oikein voikaan välillä unohtua?

Nerokas olento.

Kassinen ei onneksi jaksa pahastua siitä, että hänelle pörhistellään. Seppo vain nyt on sellainen. Typerä.

Ruokaa jännittävästi II

Kassisen ja Sepon henkilökunta on kaavoihinsa kangistunutta ja annostelee kissojen ruoan lautasille ihan ajattelematta. Ota lautanen - lusikoi ruoka - laita lautanen lattialle. Toista muutaman tunnin päästä, ettei porukka kuole nälkään. 

Tylsääkin tylsempää.

Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty astetta aktivoivamman ruokailun suhteen, vaikka päivän mössö olisi jo lautasella. Sitä lautasta ei nimittäin tarvitsekaan aina laittaa keittiön lattialle ruokailualustan päälle, vaan sen voi asettaa ihan odottamattomaan paikkaan. Mikä neronleimaus!

Ruokapaikan vaihto

Yksinkertaista, naurettavan yksinkertaista, ja silti toimii jollain oudolla tavalla todella hyvin. Vierekkäin keittiössä syödessä Seppo useimmiten lopettaa ensin ja siirtyy sitten muina seppoina Kassisen lautaselle, mutta tällä tavalla siirtyminen ei olekaan niin helppoa. Kassinen saa syödä rauhassa, Seppo ei ylensyö kahden kissan edestä ja, mikä tärkeintä, Seppo on vähän rauhallisempi syönnin jälkeen.

Kassisen lautanen nostetaan usein kiipeilypuuhun. Siinä hänen on hyvä syödä Sepon ulottumattomissa, ja yleensä hän syö suuremman osan ruoastaan kerralla kuin mitä lattialla söisi.

Joskus Kassisen lautanen viedään olohuoneeseen muuttaneen kissahuonekalun päälle. Hyvä paikka sekin, joskin hieman alttiimpi Seppohäiriölle.

Kassisen syödessä korkeuksissa maan matonen Seppo syö useimmiten Zooplus-laatikossa. Kyllä häntä niin taas sorretaan ja epätasa-arvoisesti pidetään.

Onneksi hän ei itse sitä tajua.

Ihminen kuvittelisi, että helpointa olisi mennä kokonaan laatikkoon ja syödä siellä, kun sinne kuitenkin mahtuisi, mutta ei.

Löytäessään ruokaa Seppo tuntuu unohtavan, että hän koostuu muistakin osista kuin hotkimiseen soveltuvasta kidasta, ja epäolennaiset osat jäävät helposti laatikon ulkopuolelle. 

Näin.

Mutta samapa tuo, kun ruoka kuitenkin katoaa.

Seuraava askel olisi varmaan siirtyä yhdestä lautasesta per nenä kahteen eri paikoissa olevaan lautaseen per nenä. Tosin sitten kissojen pitäisi syödä eri huoneissa vahdinnan alla, ettei Seppo löytäisi kolmea lautasta. Kyllä hän varmaan olisikin onnellinen sellaisesta onnenpotkusta...

Lenkillä

Moi oon Pablo ja lenkitin varovaisen kissan ja ilkeän kissan ihmistä eilen. 

Löysin heinikosta pallon joku oli sen sinne hukannut olinpa taitava kun löysin ja pelastin sen enkö ollutkin t-a-i-t-a-v-a

Hei tästä kuului joku ääni mikä ääni sellainen piiih

Voi ei en tarkottanu vahinko oli ihan vahinko vaan oon silti kiltti vai mitä kerro mulle että oon silti kiltti

Voitko pliis korjata jotenkin voitko voitko 

Eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Tässä on Kassinen. Hän ei oikein pidä sylissä olemisesta mutta alistuu kohtaloonsa, jos henkilökunnalla on halipula. Hän tietää, että puolen minuutin pussailun jälkeen hän on taas vapaa, ja se on pieni hinta ilmaisesta ylläpidosta.

Tässä on Seppo. Hän pitää sylissä olemisesta joskus mutta...

...ei ei ei ei ei sepPOA VAHINGOITETAAN KIDUTETAAN KIUSATAAN PAHASTI PIDETÄÄN EN HALUU OLLA SYLISSÄ NYT ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Kulissien takana

Kassinen ja Seppo ovat ahtautuneet sopuisasti kiipeilypuun pienelle tasolle. Henkilökunta haluaa napsaista muutaman yhteiskuvan.

Isolla sulalla saa varmaan molemmat kääntämään naamansa päin kameraa, ehkä jopa samaan aikaan.

Toimii. Hyvä kuva.

Moi oon Seppo jos et muista ja osaan olla tosi nätisti ja suloisesti kuvissa ja elämässä yleensä.

Jos nyt tästä ihan nopeesti vaan härkin niin ei voi haitata.

Haittaa. Päivä meni pilalle.